Mitä mieltä olette vanhempieni periaatteesta?

Siihen aikaan nimittäin maalta kaupunkiin muuttaneet vanhemmat olivat aika yksin lastensa kanssa, koska isovanhemmat ja suku olivat siellä entisellä kotiseudulla maalla.



Mutta sitä ennen ihmiset elivät sukujensa lähettyvillä ja aina oli joku täti tai serkkulikka lapsia katsomaan.



Eli tää " perheiden on pakko (käytännön syistä) tulla toimeen omillaan" -juttu on suht uusi asia.

Mulla on tosin itsellä sellainen ajatusmaailma, etten halua lähteä mihinkään, vaikka hoitoapua koko ajan tyrkytetään. Ei vaan tunnu siltä, että haluaisin vieraan hoitamaan lapsiani.



Tiedän, että tulee aika, jolloin haluan johonkin ja saisin hepulin, jos tuollaista sontaa syötettäisiin.

Vanhempani sekä tätini perhe asuivat silloin käytännön syistä " kotona" eli siis lapsuutensa kodissa, joka on edelleenkin melko iso ok-talo.



Täti lähti aina tekemään auskultointi- ja mitä lie seminaareja ynnä muita milloin Porvooseen ja milloin Helsinkiin. Äitini piti silloin huolta myös tädin esikoisesta, joka oli ja on tietysti edelleen saman ikäinen kuin veljeni.

oikein miettimään. Raivostuttavaa tuollainen kuitenkin on.

Tähän lapsilaumaan kuului siskoni ja veljeni, tädin lapsi sekä naapurin poika. Naapurin pojan äiti kävi töissä eikä pojalla ollut hoitopaikkaa, kun ei kylällä ollut sellaista ylellisyyttä kuin päivähoito. Tämä 1960-luvulla.



Vanhempani ovat syntyneet sota-aikana ja eläkeikäisiä molemmat. Meillä lapset ovat " aina" syntyneet sukuun, eli " leimautuminen" sukulaisiin on ollut yhtä tärkeää kuin omiin vanhempiin.

aikansa lapsenlapsien kanssa. Toivottavasti toiset isovanhemmat ovat erilaisia.

Muistavat varmaankin sitä aikaa, jolloin itse kasvattivat sinua. Taisivat asua maaltamuuttaneina kaupungissa tai muuten vain kaukana omista vanhemmistaan ja suvuistaan, eikö vain?



Mutta eivät siis muista OMAA lapsuuttaan 40-luvulla.



Juttelin muuten jokin aika sitten oman, 72-vuotiaan äitini kanssa noista jutuista. Hän kertoi, että 50- ja 60-luvuilla, jolloin hän sai lapsensa, ei ollut tapana liikkua juuri minnekään lastenvaunujen ja pienten lasten kanssa. Ensinnäkään minnekään ei mahtunut rattaiden kanssa (kaupat sellaisia kapeakäytäväisiä pikkuliikkeitä enimmäkseen) eikä ylipäänsä ollut tapana tuoda itkeviä muksuja aikuisten joukkoon. Mutta se ei tietenkään tarkoittanut, etteivätkö sen ajan äidit ja isät olisi liikkuneet missään. Ei, vaan heillä oli sillä välin lapsenlikka tai mummo tai kotiapulainen kotona lapsen kanssa.



Eli se siitä " näin on aina ollut"



-2-

välimatkaa on toisiin vanhempiin enempi mutta eivät nuo ole kiinnostuneita kyläilemään tai kovinkaan usien edes kutsumaan kylään. juominen ja hauskanpito on tärkeämpää. oma on häviönsä koska tuskin nämä lapset heille koskaan myöhemminkään tulee kovin läheisiksi.

ettei hyvä äiti jätä lapsiaan ja mene ulos jos ei ole pakollinen meno.

Eivät itse käyneet vieläkään, niin ei pitäis minunkaan.



Kerran pyysin hoitamaan lapsia kun piti mennä lääkäriin, mielestäni pakollinen meno. Hoitivat, mutta mainitsivat enkös muka saanut aikaa silloin kun mieheni on kotona.

Ikinä en enää pyytänyt niitä hoitamaan lapsiani.

Minun vanhempani asuvat parin sadan kilometrin päässä ja ovat yli 70-vuotiaita. Miehen vanhemmat ovat kuolleet.



Lapsia meillä on kaksi, joista toinen asperger-lapsi, joka saa herkästi kovia raivareita. Ei houkuta jättämään vieraalle hoitoon, ei.



Emme takuulla ole harvinaisia tässä suhteessa.



Ok, ihan kauheasti en edes jaksaisikaan minnekään mennä, vuorotyö ja lastenhoito imaisee mehut tehokkaasti. Mutta ei paljon olisi mahdollisuuksiakaan mennä, paitsi erikseen.

joku toivoi, että toiset isovanhemmat olisivat erilaisia: valitettavasti ei. Olemme nähneet heitä viimeksi kai viitisen vuotta sitten. On minulla sisaruksia, mutta he taas ovat sitä mieltä, että ei ole missään tapauksessa sisarusten hommaa auttaa toisiaan, lastenhoito kuuluu isovanhemmille... Harvinaisen huono tuuri siis. ap

Siis hoitaa kyllä lapsia jos on tärkeä meno, MUTTA auta armias jos on hänen mielestään joku " turha" meno kuten konsertti tai syöminen. Eihän nyt sellaisiin saisi lähteä niin kauan kuin lapset on pieniä.



Mua on aina ärsyttänyt tuo asenne!!!! Se on musta todella vanhanaikaista ja todella röyhkeää. Tosin äitinikin on uhrautunut meidän lasten puolesta ja harvoin hän missään kävikään... Plääh

No, ne siinä kyllä itse menettävät. Ehkä ne jossain vaiheessa huomavat, miten heidän ystävillään(onko vanhemmillasi sellaisia) on läheiset välit lastenlapsiin ja ne kehuvat kuinka ihanaa taas oli olla niiden kanssa. Sitten he toivottavasti tajuavat kuinka tyhmiä ovat.



Eihän kyse ole lastenhoitamisesta pelkästään, vaan läheisen suhteen luomisesta lastenlapsiin...!!!!!!!!!!!!!!

Oli vanhemmilla sitten menoa tai ei.

Meidän 3-vuotias on ollut alle kymmenen kertaa hoidossa elämänsä aikana (molempien äideillä pari kertaa ja serkuillansa pari kertaa) ja meitä oikein painostetaan antamaan lapsi hoitoon ja viettämään aikaa miehen kanssa kahdestaan ;D.