Miten ihmeessä sitä sais keskustelua aikaiseksi ukon kanssa?

Olen itse sellainen, että asiat pitäisi saada keskusteltua tai loppuunkäsiteltyä, niin ne olisi helpompi unohtaa. Mies vaan on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ja yllätys yllätys seuraavan riidan aikana samat selvittämättömät asia ponnahtavat taas esille. Enkä voi tälle minkään, näin se vaan on. Mies ei taas tätä voi ymmärtää, ei sitten millään.

Vierailija:

Ja yllätys yllätys seuraavan riidan aikana samat selvittämättömät asia ponnahtavat taas esille.

Eli meillä on esim. tää ns mustasukkaisuus. Mies ei sitä myönnä mutta en mä muutenkaan voi selittää tuota hänen tyyliään kysellä asioista. Ja sit vielä ne äänensävyt ja ilmeet (sanat ei niin pahoilta näytä kirjoitettuna). Ja sitten toisaalta kun ei ole kiinnostunut kun mä esim. olin tyttöjen kanssa ulkona syömässä. Olis musta kiva jos kysyis, että oliko kivaa ja oliko hyvä ruoka. Eikä ainut kysymys olis että moneltas tulit. Ja olis hienoa jos ei toinen aina riidan yhteydessä korottais ääntään. Kommentteja lisää kaivataan. -ap-

ja jos tulee 2h myöhemmin töistä niin se ei ole vähän. Ja joillakin on vain tapana korottaa ääntä kun tympäsee. sinä voit silti sanoa asiasi rauhassa. nyt olisit voinut sanoa, että et ole kuullut puhelinta ja että olet sanonut että menee myöhään töissä. ja jos sitä sinun miestä ei oikeasti kiinnosta oliko ruoka hyvää ja jos hän ei kysy siksi,että sinäkään et kyselisi kun hän käy kavereiden kanssa jossain.

Ihan vaan sen takia, että voin itsekin tarkistaa omia ajatusmallejani. Minä nimittäin ajattelen, että jos sanon etukäteen viipyväni normaalia kauemmin, niin 2h ei ole liian kauan. Mutta ilmeisesti se joidenkin mielestä on ja ei kannata siis vetää hernettä nenään jos toinen kyselee. Toinen pointti on se, että odotan miestäni josssain määrin kiinnostavan myös minun jutut koska ollaan yhdessä. Eihän parisuhteessa voi olla jos toisen asiat eivät kiinnosta. Enkä nyt tarkoita tosiaankaan mustasukkaista kuulustelua vaan hyväntahtoista uteliaisuutta. Mun mielestä hän ois voinu tänään sanoa esim. " ai, sulla menikin näin myöhään mutta kiva kun tulit kotiin " ja höystänyt sanoja hymyllä. Jo olis asia saanut aivan toisenlaisen sävyn. Mutta koska toista ei voi muuttaa täytynee yrittää muuttaa itseään.

Meilla ainakin jos mina olen stressaantunut ja mies sanoo jotain vahan pirullisesti ja mina siita karahdan niin valtava riitahan siita tulee. Jos taas mies on stressaantunut niin mina ymmarran ja paijaan ja nielen tiuskasuja ja suoria haukkujakin etta sailyis rauha maassa. Ei ole oikeudenmukaista, mutta sita tekee mita taytyy etta perheella olis asiat hyvin.



En ole itse asiassa koskaan ladannut miehelle taytta laidallista asiaa riidellessakaan, koska en usko etta hanen miehinen itsetuntonsa kestaisi kuulla mita todenmukaisesti hanesta ajattelen. Mieheni on isana erinomainen, ja rakastaa perhettaan yli kaiken ... mutta ihmisena mies on lapsellinen, vastuuntunnoton, ei tunne itseaan yhtaan, ei pysty hallitsemaan stressia, huono itsetunto joka johtaa siihen etta on hieman kateellinen minun urasaavutuksista (tienaan myos paremmin kuin han), varsinkin silloin kun itsellaan menee vahan huonommin tai on stressaantunut.

huolissaan? monesti hätääntyminen ilmenee " möykkäämisenä" , itselläni ainakin. Ole aikuinen ja unohda paha mielesi, miehesi rakastaa sinua ja tuskin tarkoitti " ahdistella" kyselyillään..

Eli aina sitä ajattelee että kyllä minä olen tälläinen rauhallinen mukava empaattinen, etc, mutta helposti sitä keittää yli ilta aikaan kun on kaikki väsyneitä. Kuulostaa kamalalta kun kutsut miestäsi ukoksi. Jo se on asenteellista, eikä kerro mitenkään että häntä arvostaisit.

hänen miehensä pitäisi hänelle sanoa kun hän tulee myöhempään töistä. Ja nyt kun mies ei sanonutkaan juuri niitä odotettuja sanoja, niin sitten tuli suuri kriisi. Miten miehesi voisi osata lukea ajatuksiasi ja kysyä juuri mitä sinä haluat? Kyllä nyt on taas saatu kriisiä tyhjästä.