Ihonlainen vai mikä???

Mulla on ihana mies, jota todella rakastan ja ollaan ns. täydellinen pari. Kuitenkin yksi työkaveri alkoi tuossa talvella pyöriä päässä ja olin itse aika ihmeissäni. Työkaverilla taisi olla myös jotain fiiliksiä ja muutaman viikon pitkien katseiden jälkeen ilmotin hänelle kerran suoraan, että tietää varmaan, ettei meistä ole koskaan tulossa enempää kuin ystäviä. Tuo jotenkin helpotti, vaikka ajatukset olivatkin vielä jonkunaikaa sekaisin.



Tuon jälkeen oon aika tehokkaasti vältellyt näkemisiä ja nyt alkaa tuntua siltä, että osaa olla luonnollisesti kaveria. Muutama viikko sitten kyllä huomasin mustasukkasuuden piston, kun näin hänet toisen tytön kanssa. Ja joo, tiedän ettei mustasukkasuuteen ole todellakaan mitään syytä.



Tuo kundi on siis hyvä ystävä ja sellaisena tulee pysymäänkin.

Ei ole mikään ongelma tylyttää tyyppi, joka ei kiinnosta, eiköhän se uskollisuus ole jotain muutakin.



*7*

Se kuulsotaa nyt jälkeenpäin kirjotettuna todella helpolta, mutta ei ollut sitä silloin. Tuo kundi oli ajatuksissa koko ajan ja oman miehen seurassa meinasi tulla huono omatunto.



Tietysti jos haluat pettää, niin sittenhän teet niin, mutta jos haluat päästä tuosta yli, niin yrität pysyä mahdollisimman kaukana jonkun aikaa.

Itsekin olen ihastumaan taipuvaista sorttia. Olen ollut mieheni kanssa yli kymmenen vuotta ja kaksi lastakin on. Silti aina välillä ihastuu/unelmoi toisista. Eri asia on sitten, miten asioihin suhtautuu. Itse en aio pettää miestäni ja ihastumisiani ei myöskään kukaan muu saa tietää. Pitkässä parisuhteessa tuollainen on aivan normaalia. Valintakysymys on se, mitä asialle tekee.