Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Oma äiti, isä, ja ahdistus....

Vierailija
16.02.2006 |

Isäni on alkoholisti, ollut aina. Nyt äitini on saanut tarpeekseen, ymmärrettävästi, ja avioero on edessä. Varmasti äidilleni paras ratkaisu, ja ainoa mahdollinen jos haluaa vielä joskus elää itselleenkin. Isästäni en tiedä, onko hänellä minkäänlaista tulevaisuutta.... Mutta asiaan.

Nyt mua on alkanut tosissaan ahdistaa äitini: soittaa harva se päivä, vain haukkuakseen isäni maan rakoon. Sama juttu kun tapaamme. Olen yrittänyt kauniisti sanoa, että ymmärrän hänen tunteensa, mutta että kyse on kuitenkin mun rakkaasta isästäni joten musta on tosi kurjaa kuulla koko ajan miten kusipäinen ihminen hän on (on vielä tosi kiltti mies, viina vaan saanut yliotteen hänen elämästä). Olen myös pyytänyt, että ei haukkuisi isääni ainakaan lapseni kuullen, koska musta ei ole mitään syytä mustamaalata pappaa lapselle. Äitini ei kuitenkaan ymmärrä mun kantaani, sanoo vaan aina vastineeksi että ei hänkään haluaisi kuulla isän humalatempauksista tai ei hänkään haluaisi tätä tilannetta, mutta kun tilanne nyt ON tämä ja hän joutuu niistä kuulemaan niin nyt on munkin vaan siedettävä ja jaksettava. On ihan loukkaantunut siitä, että ei mulle saisi haukkua isää. (Ja nyt tarkoitan tosiaan HAUKKUMISTA, kyllähän nyt toki normaalia keskustelua aiheesta voisin käydä.)

Rakentavia mielipiteitä toivoisin, miten pitäisi suhtautua? Alkaa nimittäin mennä siihen pisteeseen, että kun äitini soittaa niin en halua vastata...

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äiti kipinkapin terapiaan niin asia selviää myös hänelle ulkopuolisen asiantuntian suusta.

Vierailija
2/6 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sanot vaan päättäväisesti että et kuuntele isäsi haukkumista, käske haukkua jollekin muulle. Ja sitten et kuuntele.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja suoraan sanomaan, että on väärin purkaa näitä lapselleen. En halua kuunnella.



Vierailija
4/6 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sano hänelle uudestaan tiukasti, että et halua kuulla isäsi haukkumista etkä varsinkaan halua lapsesi sitä kuulevan. Että tuet mielelläsi äitiä tuossa vaikeassa elämäntilanteessa ja keskustelet rauhassa asiasta, mutta haukkumisessa menee rajasi. Ja että aiot jatkossa lopettaa puhelut siinä vaiheessa, jos äitisi ei noudata toivettasi.



Ja sitten tosiaan sanot sellaisessa tilanteessa, että " äiti, minä en halua kuunnella tuollaista puhetta isästäni, on hän sitten miten alkoholisoitunut tahansa. Lopetan puhelun nyt tähän, soita uudestaan, kun olet hiukan rauhoittunut" JA todellakin lopetat puhelun.



Äitisi ilmeisesti yrittää nyt kahta asiaa, tiedostamattaan tai tietoisesti. Yrittää vakuuttaa itselleen miestään " demonisoimalla" , että tekee oikein, kun lähtee pitkästä avioliitosta. JA hakee tukea ratkaisulleen lähipiiristä.



Sano siis äidillesi myös, että hän tekee viisaasti, kun ei loputtomiin katsele alkoholistia. Hän tarvitsee tukea lähtemiselleen.



Voisit ohjata hänet myös AA-järjestön kautta alkoholistien omaisten tukiryhmään. Soita paikalliseen AA-järjestöösi ja kysy, missä on lähin ryhmä.



Voimia! Olet minusta oikealla linjalla liikkeellä. Isäsi ei lakkaa olemasta isäsi ja HÄNKIN kaipaa tukeasi.

Vierailija
5/6 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Löysin netistä tuon AA-omaisjärjestön sivut. Se on siis Al-Anon, joka on tarkoitettu alkoholistien omaisille. Tuolta löytyvät myös lähimmän ryhmänne yhteystiedot:



http://www.al-anon.fi/



Vierailija
6/6 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos viitonen linkistä! Mutta al-anon on meille jo tuttu juttu, äitini on käynyt tapaamisissa toistakymmentä vuotta. Myöskin hänelle on tehty erittäin selväksi, sekä minun että sisarusteni puolesta, että hän avioero on ainoa järkevä ratkaisu tässä vaiheessa ja että kaikki me olemme täysin hänen tukenaan. Historiasta sen verran, että äitini ja isäni ovat käyneet läpi varmaankin kaikki mahdolliset avioliittoleirit ja -kurssit ja terapiat, mutta tässä taas viina vie miestä :(

Mutta kiitos siitä, että vahvistitte omaa ajatustani siitä, että olen tässä asiassa " oikeassa" . Äidilläni vaan on ollut kautta aikain tapana kaataa ongelmansa mun päälle, koska " täytyyhän hänenkin jollekulle puhua" . Haukut olen saanut minäkin moneen kertaan, kun isä on tehnyt jotain " pahaa" , muistutan kai luonteeltani aika paljon isää ja äitini ei tätä kestä. Yritän taistella kaikin keinoin, että en jatkaisi samaa käyttäytymismallia oman lapseni kohdalla, niin ahdistavaa tuo on :(

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kaksi kaksi