Lue keskustelun säännöt.
Mies liian ankara lapsen kasvatuksessa!!!!
01.03.2006 |
mies huutaa ja karjuu lapselle. Ei anna kaupassa lapsen ottaa sitä jugurttia mistä lapsi pitää.
Eilen mies huusi niin plajon lapselle, että parka pissasi housuun :(
Olen sanonut miehelle että se on liian ankara, mutta minä saan vaan huudot että olen liian lepsu....
En tiedä mitä teen
Kommentit (18)
ja sinä äitinä annat miehesi tehdä tuollaista lapsellesi??
voi lapsi parkaa :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kumoan sen sanomisia ja tekemisiä.
Enkä ole ainoa jonka mielestä mies on liian ankara.
Mitä mä voisin tehdä??? Olen ihan neuvoton! APUA!!!
-ap-
Laittakaa miehenne katsomaan näitä Super Nanny, Nanny 911 yms. ohjelmia telkasta. Sieltä saa hyviä vinkkejä.
Itse olen omalla huutavalle miehelle yrittänyt rautalangasta vääntää, että ei se huutaminen auta. Ja nyt viimeistään hän sen itse huomaa, kun lapsi oppinut mallin ja huutaa miehelle takaisin =D
Joten olen nyt päässyt kuittamaan miehelle, että niin metsä vastaa kun sinne huudetaan. Ja pikku hiljaa mies on alkanut tajuta asian.
Yritän myös kaikissa mahdollisissa tilanteissa asettua mieheni puolelle (ellei ole aivan kohtuuton, silloin pidän lapsen puolia) vaikka en aina ihan samaa mieltä olekkaan, välillä jopa liioitellun korostetusti, että mies kokee ja näkee, että olen hänen kanssaan samaa mieltä ja lapsi näkee, että vanhemmat vetää yhtä köyttä.
Tällä tavalla näitä huuto tilanteita on syntynyt meillä vähemmän ja vähemmän. Lapsi ei testaa niin paljon, uskoo helpommin.
Ja mieskin on oppinut joustamaan ja tulemaan myös minun kantani taakse (vaikka ehkä ei ihan olekkaan 100% mun kans samaa mieltä).
Mieheni on nyt myös oppinut tämän myötä sen, että ei jyrää lapsen yli niin kuin aikaisemmin. Esimerkkitilanne:
Olen lapseni kanssa makuuhuoneessa. Lapsi kysyy multa saako ottaa keksin joita on keittiön pöydällä, sanon, että saa ottaa. Lapsi kipittää keittiöön jossa on isä. Isä sanoo, että mitäs sinä menet ottamaan, et saa ottaa keksiä.
ENNEN tilanne jatkui näin: lapsi itkee kuin hyeena, minä hyökkään makkarista, että mitä lasta huudatat, lupasin keksin juuri äsken (annan keksin), mies huutaa mulle, että aina sä vedät hänen kielloilta maton alta ja annat lapselle periksi.
NYT tilanne jatkuu näin: isä kysyy lapselta, että mitäs sinä menet ottaamaan, ai keksin, onko äiti luvannut, että saat ottaa, OK, jos äiti on luvannut, niin sit saat (+ saattaa vielä huutaa ja tarkistaa asian multa olenko varmasti luvannut)
Eli olemme oppineet kunnioittamaan toistemme kieltoja ja tarkistamaan, että onko toinen jotain jo luvannut tai kieltänyt.
Tsemppiä!!!
ke niiden muidenkin puhua. Menkää kasvatusneuvolaan jutteleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta siitäkin on voinut tulla niin paha tapa että siitä täytyy opetella pois. Kannattaa sanoa miehelle että lapsesta huutava aikuinen on todella pelottava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta siitäkin on voinut tulla niin paha tapa että siitä täytyy opetella pois. Kannattaa sanoa miehelle että lapsesta huutava aikuinen on todella pelottava.
tilassa ja se todella raskasta ja pelottavaa pikkulapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä mulla on paljon syitä miksi huudan miehelle. Lapselle en huuda, vaan sanon ensin normaalilla äänellä, ja jos lapsi silloin ei vielä käsitä, niin korotan hieman ääntäni.
Lapsi siis 2v.
Tuntuu ettei lapsi saa tehdä mitään. On todella varovainen kun mies on kotona.
-ap-
Ei tarvi lapsen ainakaan kuunnella huutoa kun on kahden äitinsä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt mies puhutteluun tai keskusteluun. Olen itsekin huomannut että lapset totteleekin paljon paremmin kun heille keskustelee kauniisti. Ottaa lapset tosissaan ja kunnioittaa heitä ja heidän tarpeitaan. Se ei kyllä huutamalla onnistu. Tykkäiskö kukaan muukaan jos ois ottamassa jugurttia jääkaapista ja toinen karjasisi selän takana ET KYLLÄ OTA MITÄÄN JUGURTTIA!!!!! Sitähän sais sydärin.
2v. on vielä tosi pieni. Hän ei vielä ymmärrä kunnolla puhetta, käskyjä ja kieltoja. ja jos ymmärtää, niin unohtaa ne minuutissa.
Kärsivällisyyttä. Kun ajattelet, että ei se lapsi tahallaan ja että se on terve, kun tutkii, kokeilee yms. " sotkee" . Että se kuuluu asiaan, niin kovasti jo helpottaa itseään.
Jo 2-vuotiaalle voi alkaa käyttää jäähypenkkiä ja 1-2-3 -menetelmää.
Auttaako asiaa se, että sä huudat sun miehelle? Ei taida.
Ei ne asiat huutamalla mene perille, keskustelemassa ja teoilla kylläkin.
Lapsesi vain oppii kivan parisuhde mallin teiltä, äiti huutaa isille ja isi huutaa lapselle ja äidille, jee!!!
Ei tuo omakaan parisuhde välillä kovin auvoista ole, ylä ja alamäkeä seon kaikilla, mutta ei pelko saa olla kodin ilmapiirin tunnelma jatkuvasti.
On ihan ok, että joskus riidellään ja ilmaa puistetaan, mutta ei aina saa olla riitaista ja pelottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa ap puhuu " liian ankarasta kasvattamisesta" , mutta mielestäni mistään kasvattamisesta ei ole kyse. Kyse on " hallitsemattomasta ankaruudesta."
Ja kyllähän jotkut miehen periaatteista voisivat olla ihan hyviäkin (?), mutta menetelmä on väärä eli huutamalla ja karjumalla ei lasta saa asioita omaksumaan. Se on pelottelua eli lapsi voi näennäisesti " totella" , mutta vain, koska pelkää.
Tosin teillä ongelma ei ole pelkästään miehesi vaan myös sinä sanoit huutavasi miehellesi. " Aiheesta." No, minä näkisin asian niin, että aikuisen ihmisen pitäisi osata kommunikoida muutoin kuin huutamalla. Ja vaikka sinä et huutaisi lapsellesi, hän kuitenkin näkee sen yhtenä olennaisena tapana perheessänne, sillä sinä huudat miehellesi ja hän taas lapselle.
Kannattaisi varmaankin aloittaa toimintatapojen muuttaminen itsestään. Jos sinä pystyt muuttumaan, kenties miehesikin saa siitä kimmokkeen muuttua. Hän myös mahdollisesti purkaa omaa turhautumistaan lapseensa eli mitä paremmin teillä keskenään sujuu, sitä vähemmän hänen täytyy lapselle kiukutella.
Monen asian summa tuo tilanteenne, sanoisin.
siitä, että huutajalta puuttuu kyky hoitaa kasvatus aikuisena niinkuin vanhemman kuuluisi, eli auktoriteetilla, mutta luottamusta ja turvallisuutta herättävästi. Heikko ihminen huutaa lapselle, ja vielä jostain jugurtista, haloo??? Miten lapsi voi ikinä arvostaa ja luottaa vanhempaan joka huutaa pienistä ja turhista asioista???
Huutajalla on ongelma itsensä kanssa.
mulla itselläni on nyt tyo tilanne kotona, että mies huutaa/korottaa ääntään aina kun 2v. uhmis tekee jotain kiellettyä tai ei-toivottua.
Mies ennemmin huutaa käskynsä sohvalta taaperolle kuin menee paikan päälle ja ottaa lapsen esim. pois räpläämästä roskapönttöä tai tyhjentämästä jääkaappia.
En jaksaisi tällaista iänkaikkista huutoa ja mekkalaa kodissamme, mutta olen neuvoton mitä tehdä. Mieheni on sitä mieltä, että hän vain sattuu olemaan kovaääninen ja puhetapansa on geeneissä (ei siis muutu).
Iso huokaus :( Surettaa lapsemme puolesta :(
Ja on tosiaan alkanut "kasvattaa" 1-vuotiasta korottamalla ääntään huutamiseksi. Olen asiasta huomauttanut ja ei uskonut, mutta viimeksi kun karjaisi jotakin, niin lapsipa alkoikin nauraa, ja mieskin tajusi ihan oikeasti, miten huvittavaa sellainen kovaääninen karjuminen on. Yrittää nykyisin vähän maltillisemminkin, mutta opittavaa on kyllä vielä paljon...
En osaa auttaa. Meillä on esikoinen ohi tuon uhmisvaiheen, mutta mies sanoo välillä kaiken, mitä tälle vanhemmalle lapselle sanoo, todella negaitiiviseen sävyyn. Kaikki alkaa sanalla ei tai älä. Siitäkin on käyty keskustelua, ja välillä on ottanut onkeensa ja välillä taas ei. Aika paljon tekemistä on tosiaan miehen mielialalla. Jos on töistä väsynyt, tulee enemmän sitä negatiivista huutoa, silloin menen itse väliin hoitamaan asian.
Mutta minä olen oikeasti liian lepsu, en jotenkin osaa olla riittävän ankara. Sitten meillä onkin niin että minä annan periksi ja mies raivoaa...
Kertokaa jotkut miten homman saisi tasapainotettua. Toisinaan, kun minä myös komennan, lapsi uskoo paremmin, kun on kaksi aikuista, eikä toisen tarvitse hermostua liikaa.