Kuinka te jaksatte tehdä vielä TOISENKIN lapsen?

Koko vauvavuoden taisin olla aika zombi. :)

pieneen ikäeroon. Lapsilla on seuraa toisistaan ja nyt he alkavat olla jo niin isoja, että omaa aikaa minulla on niin paljon kuin sitä raaskin ottaa.



Rankimpana aikana yritin ajatella, että aika aikaa kutakin ja se auttoi kyllä jaksamaan ja ottamaan kaiken irti pikkulapsiajasta.

siitä se helpottaa. ja toisen kanssa vauva-aika on helpompi kun kaikki on tuttua ja isommasta seuraa sekä äidille että vauvalle.

vauvakuume iski taas kun lapsi oli reilusti yli vuoden, ensimmäinen vuosi lapsen kanssa on niin raskasta ettei silloin juuri teekkään mieli lisää lapsia.



Itse sain ensimmäisen lapsen ollessani 16v, toisen juuri täytettyäni 19 ja kolmatta ei ole tulossa vielä piiiiitkään aikaan. onhan minulla vielä 10 vuotta ainakin hyvää aikaa tehdä lisää lapsia, nyt 21v =)



Kyllä se lastenteko halu sieltä tulee jos on tullakseen. Aika vähän on kumminkin sisaruksia joilla on ikäeroa esim 1-1,5v eli yleensä seuraava lapsi saa alkunsa n. 1-2 vuoden sisällä ensimmäisen syntymästä.



Aika yleensä sisarusten ikäerot ovat juuri tuon 2-3v

Eipä ole muuta elämää kuin kaikki mikä pyörii lasten ympärillä. Ei ole sukulaisia joita vaivata, naapureita ja ystäviä vasta sitten kun on sellainen hätä että pakko.

Aikansa kutakin, nyt näin toivottavasti joskus toisin.



(mies kuoli, siksi yksinhuoltaja)

Kyllä sitä joutuu laittamaan itsensä sivuun hetkeksi. Ykkösen kanssa sitä luulee ettei tämä lopu ikinä. Sitten kun huomaa millainen kiitävä hetki pikkulapsi-aika on, niin kyllä se halu tehdä 2.kin lapsi löytyy :)

Nyt eletään lapsen ehdoilla..Sitten kun lapsi isompi, jää enemmän aikaa itselle. Toki nyttenkin välillä on omaa aikaa.

Itsekin vannoin vauvan ekana vuonna, etten toista lasta tee. Vajaan vuoden ikäisenä tyttö kuitenkin tuntui muuttuvan kertaheitolla, entinen takiainen ja sylivauva alkoi kiinnostua ympäristöstä ihan uudella tavalla. Äkkiä helpotti. Nyt " vauva" on 1v 2 kk, ja elämä tuntuu taas helpolta!!! On aikaa tehdä omia juttuja, harrastaa, saa katsoa rauhassa tv:tä, saa syödä rauhassa, saa nukkua melko rauhassa jne. Jälkeen päin ajatellen se eka vuosi meni tosi nopeaa ohitse, ja äkkiä alkoi sitten helpottaa... Tosin sillä hetkellä kun se vaikein aika oli menossa (eka vuosi), niin ei kyllä todellakaan siltä tuntunut, vaan olin ihan näännyksissä!



Aika kultaa muistot, ja kun ekan lapsen kanssa alkaa olla helppoa, niin pikkuhiljaa sitä muiden raskausmahoja ja pieniä nyyttejä nähdessä alkaa miettiä, että jospa vielä yksi, äkkiähän se vauvavuosi ohi menee... ;)

...teitä itsekkäitä ihmisiä! Oot varmaa Helsingistä.

jaa, jaksoimme vielä kolmannenkin mutta nyt taitaa riittää. Ei tietenkään vauvavuosina ole kovin paljon ns omaa aikaa mutta esim kun esikoinen oli 2v-4v niin kyllä mulla oli tosi paljon omia juttuja ja ehdin tehdä kaikkea mitä halusin. Meillä on nyt kuopus 8kk ja omat jutut on lähinnä sitä että menen ystävien kanssa syömään kerran kuussa. Iltasin voin käydä lenkillä tai kylvyssä jos huvittaa, lapset viihtyy isän kanssa ja hän lasten kanssa.



Mutta toki elämä on ihan erilaista kun ennen lapsia. Toisaalta jos nyt lausahdan sen iänikusen kliseen niin kyllä eka lapsi muuttaa elämää kaikkein radikaaleimmin. Sen jälkeiset lapset menee sitten siinä samassa (joo siis tottakai työtä on enemmän ja lapsenvahti ehkä hankalampaa saada mutta omat tunteet ei heitä sellasta häränpyllyä).

Olin aivan varma, että ei missään tapauksessa toista. Eihän elämässä siinä vaiheessa mitään muuta ollutkaan, kyllä se oli pelkkää vauvaelämää. Nyt ikää pojalla 1 v. 10 kk, ja vasta nyt alkaa tuntumaan että ehkä sittenkin vielä sisarus.



Useimmat tuntuvat sanovan, että tuossa vuoden kieppeillä helpottaa, ja mulla on sama kokemus. Siinä vaiheessa ja etenkin kun imetys loppui kokonaan eikä ollut niin liekanarussa alkoi taas joskus olla aikaa itsellekin.

meidän vauva oli tuon 9kk, EI TODELLAKAAN ollut mielessä toisen lapsen saanti. Sitten kun arkirutiinit selkeytyivät, yörytmit etenkin, nyt nukutaan yöt 0-2 heräyksellä, niin johan sitä jaksaa muutakin tehdä kuin pakolliset jutut päivässä. Meidän lapsi nyt reilu kaksi vuotias, osaa syödä itse, leikkiä välillä itsekseenkin, puhua jonkin verran että ymmärtää mitä haluaa ja tarkoittaa.. kait sitä on unohtanut sen raskaan ajan kun päivässä nukkui sen 2-4h ja kaikki tukittiin suuhun mitä vaan käsiin sai.

Nyt tuntuu että voimat palautuneet, elämä taas hallinnassa kphtuu hyvin, uusi tulokas on tosi tervetullut. Kyllä sen jaksaa uudestaan käydä läpi, selvittiinhän me esikoisenkin kanssa, joka ei tykännyt juurikaan nukkua öisin. Ja onhan sitä oppinut paljon, mitä tekee sitten hiukan toisin uuden vauvan kanssa :)

sain heti ensimmäisellä kerralla 2 yhden sijasta:) Ensimmäinen vuosi meni helposti ja vauva kuume oli ihan tajuton. Olisin voinut tehdä kolmannen heti perään,onneks mies vähän hillitsi.

Kun kaksikko täytti sen 1v minkä sanotaan helpottvana,meille kävi ihan just päin vastoin. Musta tuntuu että tämä ikävaihe on paljon stressaavampi ja väsyttävämpi kuin vauva vuosi ikinä. Meillä kaksikko nyt 1v7kk ja aikanaan ollaan sovittu että kun hääpäivä koittaa(n.5kk kuluttua) siitä aloitetaan juniorin teko,mutta nyt ajatus hirvittääkin,vaikkei sitä ole vielä kuopattukkaan kuitenkaan.

Eiku ihan tosi, musta tuntui 9kk ikäisen vauvan kanssa ihan samalta, mutta vielä " pahemmalta" se tuntuu 2-vuotiaan kanssa, joka kulkee perässä, kärttää leikkimään joka välissä ja jolla on vielä kova ikävä äitiä, jos jonnekin lähtee yksin (vaikka lapsi siis olisi isällä tai mummulla). Taidan uskoa että 18 vuotta menee näin...



Onko sulla ketään mummua tms. joka ottaisi lapsen hoitoon ja yökylään, että pääsisit itse ja miehen kanssa vähän tuulettumaan? Suosittelen, sanoo kuka mitä tahansa. Meillä on lapsi ollut kerran kuussa yökylässä puolivuotiaasta lähtien mummulassa ja hyvin on mennyt. Päästään miehen kanssa teatteriin, leffaan jne. ja saadaan yhteistä aikaa jne. Lisäksi vuorotellaan miehen kanssa välillä kumpi hakee lapsen hoidosta ja toinen saa olla pidempään töissä tai lähteä vaikka shoppailemaan tai muualle.



Mutta ei sitä " muuta elämää" paljon ole varsinaisen työn ja lapsen ohella. Onneksi kaverit on lapsiperheitä myös niin niiden kanssa ehtii istua iltaa ja käydä kylässä ja lapset leikkii keskenään. Myös lapsen harrastuksissa (muskari, naperouinti) saa itsekin " rentoutua" ja keskustella muiden äitien kanssa. Kotityöt hoitoo kimpassa miehen kanssa + siivooja käy välillä (se oli sellainen " tahdon" -juttu kun alkoi pinna kiristyä kun piti vielä tuhrata aikaa siivoamiseen, inhoan sitä).

Kyllä niitä lapsia pitää " tehdä" että voi saada :)

; ) ja nyt voin sanoa että enempää en halua ; ) Tosin olen nuori että ikää olisi vielä myöhemmin tehdä...

15, meillä on samanikäiset kaksoset ; ) Hurjaa menoa meillä nyt, onneksi 3 vanhinta on jo vähän isompia ; ) Heiltä saa jo apujakin

Kolmen kanssa on paljon helpompaa kuin yhden!

Mulla on aikaa tehdä kotihommia ja surffata netissä.Lapset leikkivät keskenään (6v ja 5v) ja leikittävät vauvaa( 7kk).Vauva viihtyy hyvin lattialla kun seuraa isompien leikkejä.Silloin kun isommat on mummolassa niin huomaa miten tylsää on yhden vauvan kanssa ja vauva vaatii huomiota ihan erilailla.Eli pääsee helpommalla kun on useampia lapsia.Vaikka vauva-aika oli raskas kahden pienen kanssa niin se palkitaan myöhemmin! Ei kaduta :)

toivottavasti on ehkäisy kunnossa ettei tule toista vahinkolasta