Lue keskustelun säännöt.
Kuinka te jaksatte tehdä vielä TOISENKIN lapsen?
20.12.2005 |
Mulla 9 kk vauva ja välillä tuntuu, et en todellakaan aio tehdä enää toista lasta! Miten jotkut jaksaa? Mulla on ikävä omia harrastuksia ja muutakin elämää (leffat, shoppailu, teatterit, bailaus.... ) ja nyt tuntuu, että päivät on vaan pelkkää vauvan kanssa oleskelua (syötä-nukuta-vaihda vaippaa-leiki) ja loppumattomia kotitöitä, kun kämppä on kuin kepillä pyöräytetty!
Lisäksi rasittaa, kun vauva vaatii jatkuvaa leikkimistä ja kanssaoloa, eli en voi tehdä mitään muuta muulloin kuin hänen nukkuessaan. Huoh, oletteko te monen lapsen äidit unohtaneet kaiken muun elämän paitsi lapset, kotityöt ja varsinaisen työn? Milloin te ehditte tehdä omia juttuja?
Nimim. Väärä ratkaisu?
Kommentit (37)
Olihan noita herätyksiä, kun pienelle puhkesi puolivuotiaana astma. Mutta 9kk päivät oli selkeitä. Hymyili vaan paljon. Opetteli liikkumaan. Ehkä sitten helppo lapsi jokseenkin, mutta nukkui ihan kohtuullisesti ja ruokakin upposi.
Tokaa aloin odottaa kun esikoinen täytti vuoden. Ekat kuukaudet musta vauvan kanssa aika inhottavia lähinnä päivänukkumisten takia. Kesävauvoja molemmat ja kuumalla eivät ole osanneet nukkua päikkäreitä. Kuopus helpottui siinä vaiheessa, kun kykeni olemaan lattialla tyytyväinen eli siinä vaiheessa kun oppi ryömimään (3kk).
Nyt ovat muksut 4v5kk ja 2v7kk. Aikas helppoa tää on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meno on kyllä meilläkin hurjaa. Meillä mies oli toisen lapsen kanssa viikko sitten poissa muutaman tunnin ja itse jäin leipomaan toisen lapsen kanssa (mitä en olisi tehnyt jos molemmat olisivat olleet sähläämässä). Ja voin kyllä todeta, että oli ihanaaaaaa. Meillä oli rauhallista ja hiljaista (ei ollut kuin yhden lapsen ääni). Leipominen sujui loistavasti ja koti oli taivas. Silloin ajattelin, että kyllä olisi oikeasti helppoa jos olisi vain yksi näitä lapsia (toki olen erittäin onnellinen molemmista lapsista ja koen, että olemme saanet suuren lahjan). Ja silloin myös tajusin, miksi ihmiset tekee toisen lapsen, he eivät tiedä mitä elämä on kun on kakso pientä lasta. Se tietää vasta kun niitä on ne kaksi. Ja luulenpa, että meille ei enää tule lisää lapsia.
sitä edeltävä helppo oli ½v-1v. Mutta kaiken kaikkiaan itse huomaan yhä enemmän ja enemmän pitäväni lapsistani mitä vanhemmiksi he tulevat.
Kyllä se " sisäinen ääni" sitten herää keskustelemaan kanssasi toisesta lapsesta, kun sinulla on siihen taas halua ja voimavaroja.
Hyvää joulua perheellesi! T. Neljän äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä joutuu laittamaan itsensä sivuun hetkeksi. Ykkösen kanssa sitä luulee ettei tämä lopu ikinä. Sitten kun huomaa millainen kiitävä hetki pikkulapsi-aika on, niin kyllä se halu tehdä 2.kin lapsi löytyy :)
No ei löytynyt. Onneksi älysin jättää lapsiluvun yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kolmen kanssa on paljon helpompaa kuin yhden!
😂😂😂😂😂😂😂
En ole tehnyt ensimmäistäkään, koska en halunnut, en olisi siihen pystynyt eikä minusta olisi ollut äidiksi, halusin elämältäni ihan jotain muuta....tai en ainakaan sitä perinteistä lapsiperhearkea, en halunnut asettua siihen raamiin. Olen tyytyväinen valintaani, en ole katunut koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hyvässä kunnossa, jaksoin vaikka lapsia on neljä. Ei mitään ongelmia.
Meillä on kaksi ja leikkivät keskenään. Siinä saa jo tehdä jonkun aikaa omia hommia. Jos jostain syystä on vain toisen kanssa kotona, niin heti kuuluu, että on tylsää, ja pitää olla ohjelmatoimisto. Lapset nyt siis 3v ja 5v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
siitä se helpottaa. ja toisen kanssa vauva-aika on helpompi kun kaikki on tuttua ja isommasta seuraa sekä äidille että vauvalle.
No ei välttämättä ole kun ei voi tietää millainen lapsi se seuraava on, millainen luonne, onkp terve jne.
Helppoa ja hauskaahan sen lapsen tekeminen on 😄
Ja kaksi hoituu siinä missä yksikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mikään pakko haluta tehdä toista lasta. Voi aivan hyvin jättää yhteen.
Kun tää juttu on alunperin kirjoitettu mulla oli kanssa vauva ja 4. lapsi. Jotkut on vaan heikompia lastenhoidossa kuin toiset.
Miksiköhän tääkin vanha ketju on pitänyt nostaa?
Vierailija kirjoitti:
Ootan ekaani ja kyl ihan meinaan jollakin lailla tehä sisaruksen hänelle, koska en halua yhtä lasta josta tulee erittäin itsekäs, ei osaa ottaa muita huomioon ollenkaa, on vain hän.
Aivan hirveää ja olen nähnyt paljon yksi lapsisia perheitä ja heidän muksunsa o aivan Jumalasta seuraavia vanhemmilleen...
En halua kasvattaa semmoista.
Tulkoon synnytyksestä mitkä vaan traumat ja väsyttävä vauva vuosi, mutta en aio olla itsekäs että oman jaksamiseni vuoksi jättäisin sisarusta tekemättä
Ei kenestäkään tule itsekästä ja jumalasta seuraavaa vain siksi jos on ainoa lapsi. Vanhemmissa se vika on jos tulee ja silloin tulos on todennäköisesti sama vaikka lapsia olisi useampikin. Ei ole millään tavalla itsekästä jos ei halua yhtä lasta enempää.
Mä olen aloittajan kanssa ihan samaa mieltä. Meillä tyttö oli 10kk, kun pääsin yllättäen töihin ja siitä lähtien hän on ollut tarhassa. Ja viihtyy hyvin, ja nyt viihtyy äitikin, kun saa välillä hengähtää ;-). Toista suunnitellaan joskus _tulevaisuudessa_... Mutta luultavasti vasta sitten, kun tuosta ensimmäisestä on jo apua vauvanhoidossa ;-).