Lue keskustelun säännöt.
Onneksi olen elänyt joskus tiukempia aikoja.
29.11.2005 |
Ollut yh, ollut työttömänä, opiskellut, joutunut käymään fattassa kerjuulla ja joutunut lainaamaan rahaa ystäviltä. Nyt kun on sitä maallista mammonaa, niin osaan arvostaa sitä ja, osaan ottaa huomioon myös vähävaraiset. En aliarvio ja jaottele. Moni ei osaa ja, se surettaa.
Kommentit (6)
Kun lukee noita viestejä tuossa bonus ketjussa niin miettii että köyhyyden (ja siis ihan todellisen köyhyyden) pitäisi kyllä olla tässä elämänkoulussa ihan pakollinen oppiaine.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskaan joutunut edes ajattelemaan rahaa. Ja sitten yhtäkkiä aikuisiällä onkin ihan persaukinen ja joutuu pitkään säästämään kaikenlaisten halpojen, huonolaatuisten perusasioitten takia ja kulkemaan ruokakaupassa laskimen kanssa. Toisin päin oiskin ollut parempi.
Lasta on opetettva kohtaamaan myös pettymyksiä ja jokaista toivetta ei saa toteuttaa.
Ihan normaali pää mulla on kroppani jatkeena ja kyllä me köyhinäkin pärjätään ja eletään. Tehdään halvoista raaka-aineista perusruokaa, asutaan edullisesti, ei käydä lomilla, ei osteta koskaan mitään turhaa, pyöräillään autoilun sijaan jne. Ei siinä mitään. Mutta on vaan niin tylsää, että ei voi koskaan nauttia niistä asioista, jotka olivat ennen itsestäänselvyyksiä, ei voi koskaan ostaa mitään kivaa, on aina tuhat ja yksi asiaa, mitä
ei voi
. Tosi turhauttavaa.
- 6
että, ensin on ollut varaa ja, sitten ei.
muita, mutta kun vaan luulee tietävänsä niin se on kaikkein kauheinta.