Lue keskustelun säännöt.
Mistä voimia hyväksyä marisevan, vastahankaisen lapsen tunteet???
13.12.2005 |
Minulla on rehellisesti sanottuna taas sellainen olo, että 4-vuotiamme pilasi koko iltani ja muunkin perheen illan. Olimme eräässä lapsiperheiden joulujuhlassa, joka oli aivan ihanasti järjestetty, oli paljon mukavaa toimintaa jne.
Jostain syystä 4-vuotias sai päähänsä pian juhliin päästyämme, ettei mikään ole hyvin. Hän halusi aina mennä johonkin muuhun toimintapisteeseen/paikkaan kuin missä sillä hetkellä olimme, ja kun vaihdoimme maisemaa, sama virsi alkoi alusta. Hän seisoskeli, marisi ja kitisi 2-vuotiaan kuopuksen leikkiessä iloisena, eikä mikään kelvannut.
Minulla keitti ihan kympillä, vaivoin sain suuttumukseni hillityksi. Sanokaa vain keskenkasvuiseksi typerykseksi, mutta en millään jaksaisi näitä esikoisen vastahankaisuuskohtauksia. Elämässä on tällä hetkellä paljon asioita mietittävänä, ja olen aika väsynyt. Tuntuu tosi kurjalta, kun yritän keksiä perheelle joskus jotain kivaa tekemistä, niin tämä on kiitos. Jos edes tietäisin, mistä marina johtuu, voisin koettaa ennakoida ja ymmärtää sitä. Mutta kun en tiedä. Näyttää siltä kuin tyttö vain saisi päähänsä heittäytyä hankalaksi silloin kun siltä sattuu tuntumaan. Yleensä hän on ollut tämänkin tyyppisistä juhlista ym. aivan innoissaan.
Kommentit (8)
ei lapsi, ei aikuinen. Ei se sen kummempia syväanalyysejä tarvi, jos normaalielämä sujuu. sattui huono päivä.
1) Ole onnellinen että olet onnistunut kasvattajana kun lapsesi uskaltaa näyttää pahan olonsa
2) Hyväksy omat tunteesi, ja samoin lapsen tunteet. Yksikään tunne ei koskaan ole väärä, kaikilla tunteilla on perusteet. Vain teot ovat vääriä.
Hyväksy että olot ja tunteet eivät ole rationaalisia. hautajaisissa ei välttämättä itketä. Juhlissa ei välttämättä ole hauskaa.
3) Hoida itsesi kuntoon, mainitsit väsymyksestäsi sen verran intensiivisesti että kuulosti että sinulla itselläsi olisi ehkä tarve nyt pitää itsestäsi huoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
ei lapsi, ei aikuinen. Ei se sen kummempia syväanalyysejä tarvi, jos normaalielämä sujuu. sattui huono päivä.1) Ole onnellinen että olet onnistunut kasvattajana kun lapsesi uskaltaa näyttää pahan olonsa
2) Hyväksy omat tunteesi, ja samoin lapsen tunteet. Yksikään tunne ei koskaan ole väärä, kaikilla tunteilla on perusteet. Vain teot ovat vääriä.
Hyväksy että olot ja tunteet eivät ole rationaalisia. hautajaisissa ei välttämättä itketä. Juhlissa ei välttämättä ole hauskaa.3) Hoida itsesi kuntoon, mainitsit väsymyksestäsi sen verran intensiivisesti että kuulosti että sinulla itselläsi olisi ehkä tarve nyt pitää itsestäsi huoli.
Muista, että on hyvä asia, että lapsesi voi näyttää kaikki tunteensa sinulle. On raskasta ottaa marinatkin vastaan (tiedän, kokemusta on !). Mutta parempi niin, kuin että lapsesi olisi alistunut hiljaisuuteen(nielee todelliset tunteensa).
Minä olen ottanut linjan, että mielipiteensä saa kertoa sekä tunteensa pitää ilmaista. Mutta jatkuva marina on kielletty.
Kun lapsi alkaa valittamisen, niin kuuntelen ja kyselen, mikä mättään. Kun marina jatkuu, niin toistan lapsen sanat ääneen, annan hänelle ns. ymmärtämispalautteen, jotta lapsi tietää, että häntä on kuultu. Kun marina jatkuu, niin sanon suoraan, että tiedän, mitä mieltä hän on, mutta en halua enää asiasta kuulla. Sen jälkeen marina on kiellettyä.
Itse olen ollut lapsena oikea marisijien äiti. Kun olin jotain 12 v sanoi joku kaverini, että sinä aina mariset. Silloin vasta sen itse tajusin. Minulta ei vain koskaan vaadittu, että jossain menee raja. Siksi olen ottanut sen itse käyttöön.
miettiä vähän etukäteen, ennen kuin hankkii lapsia. Joko otat koko paketin tai et mitään. Turha valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä ei ikinä kannata ottaa riskejä, sillä koskaan ei tiedä mitä saa.... Eläköön turvallinen elämä samoilla valinnoilla!
Ei äitiyden ole tarkoituskaan olla mitään vaaleanpunaista unelmaa. Se on kovaa hommaa. Välillä ottaa päähän ja välillä on ihanaa. Niinkun elämä yleensäkkin.
Ja kyllä minusta pitää olla oikeus sanoa ääneen että väsyttää ja harmittaa. Ei se kenestäkään huonoa äitiä tee.
Se tekee jos patoo kaiken sisälleen ja on kävelevä aikapommi!
Useimmiten tyttö on ihan ok tuulella, samoin minä ja meillä on tavallista ja mukavaa kotielämää. Välillä hän saa näitä marinakohtauksia, niin kuin tietysti kaikki lapset. Se, etten jaksaisi niitä, johtuu väsymyksestä kyllä. ap