olen 23-vuotias nainen, kahden lapsen äiti. ->

ikää se 23

mä sain lapset 21v ja 23v ja näytin varmaan 45v sitte loppujen lopuksi. nyt 26v ja alta 20v kollit yrittää mua sänkyynsä. ;)



Aika tekee tehtävänsä, näytät vielä kauniilta.

Et ole ainut synnyttänyt ja näitä " kunniamerkkejä" kerännyt äiti tässä maailmassa. Se on kuule itsestä kiinni, miten pääsee rupsahtamaan. Kauniilta ja hyvinvoivalta nuorelta äidiltä voi näyttää vaikka tissit vähän repsottavatkin. Itse huolehdin kunnostani käymällä kolmesti viikkoon kuntosalilla, ja treenaan KOVAA. Minulle on sanottu, ettei uskoisi, että olen kahden lapsen äiti (olen 24 vuotias). Turha valittaa ja rypeä itsesäälissä, lenkkipolulle mars, sitä aikaa löytyy kun järjestää!

t. kahden lapsen 24v äiti

ja kivasti sitä on rupsahdettukin, jos kerran ihme ei toimi niin olkoon sitten. On sitä muutakin ajateltavaa kuin oma napa.





Itse huolehdin kunnostani käymällä kolmesti viikkoon kuntosalilla, ja treenaan KOVAA. Minulle on sanottu, ettei uskoisi, että olen kahden lapsen äiti (olen 24 vuotias). Turha valittaa ja rypeä itsesäälissä, lenkkipolulle mars, sitä aikaa löytyy kun järjestää!

[/quote]

Tänään katsoin itseäni peilistä ja aloin nauraan: verkkarit jalassa, likainen paita päällä(lapset tahrinu), tummat silmänaluset, tyhjät tylsät silmät, likainen tukka. Ja sitten mää kuvittelen että mies haluaa mua illalla! Päätin tehdä jotain.



Arpia ja löysää vatsanahkaa löytyy, kilot on karisseet joten vatsa on sellainen ruttuinen ja löysä..=) Rinnat on arpiset ja hieman roikkuu. Niistä olen silti ylpeä.



Meillä se ulkonäkökriisi on nyt. Niillä jotka ovat nyt kauniita ja synnyttävät kymmenen vuoden päästä, tulee kriisi sitten. En usko että kukaan nainen arpiaan tuosta vaan hyväksyy. Mummona me ollaan kaikki ruttuisia ja arpisia. Kauneus on katoavaista. Ja edelleen uskon että lapsen saaneet mummut on mukavempia kuin lapsettomat.



Että älä huolestu ollenkaan. Me ollaan lopen aika pian samalla viivalla niitten tällä hetkellä lapsettomien kavereiden kanssa. Meillä arvet ovat vain haalenneet.



Ja hyvä sydän kaunistaa.

allisia ja antavat realistisen kuvauksen mitä keholle on mahdollista tehdä.



Ihmiset sanoivat täällä kauniita sanoja, filosofisia mietteitä, joista olen kyllä samaa mieltä, mutta toisaalta on myös niin, että elämä on tässä ja nyt. Jos nuorena ihmisenä todella häiritsee roikkuvat paikat niin miksi ei tekisi asialle jotain kun se kerran on mahdollista? Tämä on toisaalta " vain" kehomme, ei siihen kannata suhtautua kuin johonkin jumalalliseen pyhään omaisuuteen, johon ei ihmisen sovi koskea.



Sinuna ap menisin plastiikkakirurgille ja pyytäisin häneltä analyysiä mitä on mahdollista tehdä kirurgisesti ja mitä voit tehdä itse.



Jos lapsilukusi on täynnä niin mikä estää?

Että ap, ei tosiaankaan kaikilla parikymppisillä naisilla ole enää täydelliset rinnat, arveton vartalo, jne.. Mulla on lantiolla, reisissä ja rinnoissa paljon raskausarpia, koska ennen olin lievästi ylipainoinen. Eli ei tarvii miettiä, että pelkästään synnytys sitä kauneutta syö.



Mutta tosiaan ne arvet vaalenee, enkä itse edes arpia enää huomaa. Rinnat on vähän rupsahtaneet, mutta niin kauan kuin eivät tämän pahemmat ole, niin porskutan eteenpäin ja käytän topattuja rintsikoita kompensoimassa ;)

Itse olen 25-v kahden lapsen äiti ja raskausarpia ja venynyttä nahkaa löytyy... Nyt kun lapset ovat vähän isompia (2-v ja 5-v) ja on ollut aikaa enemmän itsellekin, oma ulkonäkö on alkanut harmittamaan. En ole ylipainoinen, mutta raskausarvet ja löysä maha, näyttävät kaikkea muuta kuin kauniilta. Nyt kun pitkästä aikaa olisi enemmän aikaa miehenkin kanssa, oma ulkonäkö aiheuttaa paljon stressiä. En todellakaan tunne itseäni seksikkääksi. Välillä tuntuu todella katkeralta ajatella, että olen nainen parhaassa iässä, mutten voi nauttia naiseudestani tai seksistä, kun häpeän vartaloani. Tosin nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja ruvennut jumppaamaan ja lenkkeilemään.En kuitenkaan usko, että vatsani palautuu koskaan entiselleen. Onneksi miehen mielestä olen edelleen kaunis. Ja toki tiedän, ettei tämä ulkonäkö ole maailman tärkein asia. Lapset on kuitenkin tärkeimpiä, mutta ymmärrän hyvin teitä toisiakin joille oma ulkonäkö tuntuu välillä ylitsepääsemättömältä asialta.