Ravintoniuhottajat

Huomasin tuossa alempana tuon suklaakalenteri-viestin ja päätin jatkaa aiheesta.



Tunnuntaudun " ravintoniuhotajaksi" , mutta olen tullut jo muihin ajatuksiin. Asumme ulkomailla ja täällä AINA lapset ovat saaneet jo n. vähän alle vuoden ikäisestä KAIKKEA sitä syötävää, mitä vanhemmatkin. Täällä ajatellaan, että kaikesta ruoasta pitää saada nauttia ja lapselle tarjotaan makuelämyksiä: makeita ja ei-makeita. Lapsia halutaan hemmoitella myös näillä makeilla (ei yl. kovia karkkeja, mutta kyllä pala leivonnaista, suklaata jne hyvin varhaisesta).



Itse olen pitänyt lasteni kanssa tiukkaa linjaa (esikoinen syntyi Suomessa) ja sain pidettyä hänet 3-vuotiaaksi asti ilman makeisia. Kuopus syntyi täällä ja alkuun oli vaikeaa, kun aina joku toi suklaata jne herkkuja, joita en hyväksynyt. Tapaani ihmeteltiin, sillä täällä se on normaalia.



Meidän tyttö on himokarkittelija ja näyttää nauttivat nyt ktäysin rinnoin " kielletystä" , kun kerran saa. Toiset (tämän maan lapset) eivät ole samanlaisia sokruhiiriä ja luulen, että olipa sitten kyseessä myös lapsen persoonallisuus, mutta olen alkanut uskoa, että KIELTO houkuttelee ja nyt kun kuopus on 2 vuotta, ei häntä niin kiinnosta makeat, sillä sitä on ollut aina tarjolla. JOka paikassa jossa kyläillään, makeiset ja herkut ovat saatavilla ja muut lapset eivät edes enää huomaa niitä, paitsi meidän esikoinen.



Itse olen linjaa höllentänyt ja annan lasteni nauttia. Hampaat on kunnossa ja normaalipainoisia.



Suklaakalenterit kunniaan!