voi apua, eilen oltiin lapsivesipunktiossa, ja nyt alkoi tihkumaan lapsivesi!!

Tulethan kertomaan sitten ne lapsivesipunktion tuloksen ! Onnea matkaan ! Terveisin se pienen pojan äiti



PS. Älä välitä toisten ihmisten paskamaisista viesteistä



.. Luojalle kiitos, ei se ollutkaan lapsivettä mikä tihkui. Vaikka kirjoitin, että haisi ihan lapsivedelle, niin todellisuudessa eihän mulla ole hajuakaan millaista se on! Jotenkin sitä vain ajatteli, että sen on oltava lapsivettä. Kävi testissä ilmi, ettei olekaan, vaan todennäköisesti omaa kudosnestettäni. Eikä sitä ole nyt enää illalla kamalasti tullutkaan.

Itse ongelmaa, eli sikiön mahdollisia vaikeuksia ei lähdetty nyt enempää tutkimaan. Odotellaan ensin ne punktion tulokset ja sitten. Vauva oli hyvin hengissä ja meidän mielestä näytti ultran ruudulla taas niin ihanalta. Mutta tosiasia on se, että jotain on vialla ja meillä on kovat paikat edessä tulosten tultua. On tässä mietitty jo kaikenlaista.

Kiitos rohkaisevista viesteistä! Arvasin, että joukkoon mahtuu paljon muutakin viestiä, mutta tätähän on av.

[/quote]

Enkä tuota vammaa haluaisi millään vaihtaa pois.

Hän saa elää hyvää elämää näinkin, uskon että tämä on hänelle tarkoitettu. En rehellisesti edes osaa sanoa olisiko hänen elämänsä terveenä sen parempaa kuin nyt. Toivon tietysti lapselleni parasta ja kun näen hänen nauravan ja leikkivän, uskon tämän päivän olevan juuri sitä :) Huomisestahan ei kukaan tiedä, vaikka olisikin terve.

synnytys olisi lähtenyt normaalisti käyntiin ja etenemään, olisimme mahdollisesti kuolleet molemmat. Joten meillä ainakin punktio tehtiin elämän säilyttämiseksi.

Vierailija:

No kertokaa tyhmälle mitä muita syitä kuin " normaaliuden" selvittäminen?

Tässä (provo)tapauksessa ap vielä vahvisti että juuri normaaliutta selvitetään eli varmaankin aborttikin on vaihtoehto.

Mistä johtuu ennakko-asenteenne jonka mukaan lapsivesipunktioon / istukkabiopsiaan menevät automaattisesti edes harkitsevat aborttia?!

Omasta kokemuksestani voin todeta, että aikoinaan menin istukkabiopsiaan koska halusin olla valmiimpi mikäli lapsella olisi ollut jokin vamma. Toisinsanoen halusin puolisoni kanssa saada aikaa selvittää niin kirjallisuuden avulla kuin keskustelujen avulla mitä odottaa jos lapsi olisi ollut vammainen. Emme edes harkinneet aborttia! Tosiasia on se että jos saa yllättäen vammaisen lapsen, niin shokkivaiheen jälkeen vasta kykenee selvittämään mistä kaikesta on kyse, mutta jos tietoa on jo etukäteen, ennen synnytystä niin aikaa on selvitykseen aivan toisella tavalla.



Aikoinaan ollessani (eri) kehitysvammaisten parissa töissä totesin omat tietoni kehitysvammaisuudesta hyvin riittämättömiksi. Usein julkisuudessa puhutaan vain lievästi downin syndroomasta kärsivistä, vaikka myös keskivaikeaa ja syvää vammaisuutta myös down-ihmisillä ilmenee. Puhumattakaan monista downia vaikeammista ja laaja-alaisimmista vammaisuuden muodoista.



Yhtä kaikki mielestäni on jokaisen perheen oma valinta päättää osallistuuko sikiötutkimuksiiin vai ei ja kuten omasta puolestani jo sanoin, niin meidän perheemme ei olisi aborttiin päätynyt. Kannatan kuitenkin tutkimuksia koska niistä hyötyvät ei vain jo olemassa oleva perhe vaan myös mahdollisesti vammainen lapsi, koska varatuminen on toista luokkaa verrattuna niihin perheisiin johon vammaisuus tulee yllättäen.

tummetott:

Hän saa elää hyvää elämää näinkin, uskon että tämä on hänelle tarkoitettu. En rehellisesti edes osaa sanoa olisiko hänen elämänsä terveenä sen parempaa kuin nyt. Toivon tietysti lapselleni parasta ja kun näen hänen nauravan ja leikkivän, uskon tämän päivän olevan juuri sitä :) Huomisestahan ei kukaan tiedä, vaikka olisikin terve.

Toivottavasti itse ajat kolarin ja halvaannut kaulasta alaspäin. Lapsesi voi sitten pitää sitä osana persoonaasi!!!!

vertaat kahta täysin eri asiaa. Ensinnäkin down on kehitysvamma, siis vaikuttaa mieleen. Jälkimmäinen on fyysinen vamma, missä ihminen on täysin tietoinen omasta vajavaisuudestaan.



Hyvässä ympäristössä down-lapsi elää aivan varmasti täyttä elämää. Kysymys on siitä, onko perheellä voimavaroja luoda tätä ympäristöä.



En minäkään ekassa edes harkinnut punkioita. Ei tosin ollut tarvettakaan. Toisen kohdalla löytyi rakennevika, kieltäydyimme punktiosta - tosin suornaista tarvettakaan sille ei ollut.



Jos joskus kolmannen saan, haluan istukkatutkimuksen näiden kahden jo olemassaolevan vuoksi. En myöskään tietoisesti halua ottaa riskiä kehityshäiröstä. Eri asia jos jotain sattuu - sitten elämme sen kanssa.



Kyllä 3. lapsi mietityttää paljon. Olenko valmis ottamaan riskin ettei kaikki mene hyvin?

jatkoa. Valitettavasti en muista lääkärin nimeä, Päivi jotakin.

vain itse vaikeasti vammaiset tai vaikeasti vammaisen lapsen äidit.



Olen seurannut suht. läheltä äitini serkun elämää. Ikää hänellä on nyt jo n. 80 v, mutta kehitykseltään hän on n. 4-vuotiaan tasolla. Onneksi hän on sentään oppinut kävelemään ja kuivaksi, mutta siinä se sitten melkein onkin. Äitinsä hoiti häntä kotona kuolemaansa saakka (kuoli kymmenisen vuotta sitten 90-vuotiaana). Siinä on kuulkaas, hyvät sisaret, sellainen elämäntyö, että siinä kyllä jäävät muut haaveet sikseen. Tilanteesta kärsivät myös muut sisarukset, joutuvathan vanhemmat panostamaan huomattavasti enemmän tämän vammaisen lapsen hoitoon ja kuntoutukseen kuin muiden lasten tarpeisiin.



Luultavasti äitini serkku on elänyt ns. " hyvän elämän" , mutta kaikki muut perheen jäsenet ovatkin sitten kärsineet. Olen myös miettinyt, mitkä ovat mahtaneet olla hänen tunteensa siinä vaiheessa, kun äiti kuoli ja hän joutui vieraiden hoidettavaksi.

Eli kun lapsia jo on, niin ei halua heltä viedä pois vanhempien aikaa sen vuoksi, että keskittyy vammaisen lapsen hoitamiseen. Itsekästä tai ei, niin ymmärrän tuon täysin.

tai lapsi halvaantuu autokolarissa tai sairastuu vaikka leukemiaan niin mitäs te sitten teette? Laitokseen? Eutanasia?

Onko eettisesti oikeampaa tappaa se abortilla viikolla 22 vai täysi-ikäisenä ja normaalisti syntyneenä?

Vierailija:

Onko eettisesti oikeampaa tappaa se abortilla viikolla 22 vai täysi-ikäisenä ja normaalisti syntyneenä?

10 pisteen vauva muuten hänkin...

No, ei ehkä kuitenkaan ihan sama asia. Ja ymmärrän kyllä tavallaan kaikkien ratkaisut. Piti vain heittää tähän kun oli puhetta...

Rodunjalostusta? Häh! Lapsivesipunktio ei ole rodunjalostusta, mieti tarkemmin asiaa monelta kantilta. Kyllä on joillakin otsaa esittää älyttömyyksiään.

Tarkoitus on löytää sikiöitä, joiden perimä on erilainen, ja poistaa ne. Mitä ihmettä se sitten on ellei rodunjalostusta ?

mutta oikeasti on kyse rahasta. Siis yhteiskunnalle nämä erilaiset lapset tulevat valtavan kalliiksi sairaalakulujen, hoitojen, fysioterapian jne takia. Ja aika harva heistä maksaa koskaan veroina takaisin näitä kuluja.

Mutta silti en mene punktioon, enkä tee aborttia.

Jalostusta se on sitten, jos halutaan lapsi nimenomaan tietyillä ominaisuuksilla kuten silmien väri, hiusten väri ja muut fyysiset ominaisuudet, tai " lahjakkuudet" jne.

kyseessä rodunPUHDISTUS, eli yritetään poistaa kaikki vammaiset ja sairaat yksilöt yhteiskunnan rahoja viemästä..sairasta ja kovaa on maailma nykyään, ihmisen tuottavuus näyttää olevan monelle se ihmisarvon mitta :(



Totta on,että jos lapsi oikeasti kärsii ja tuntee esim. kauheaa tuskaa vain elämänsä aikan, saatta abortti olla paras ratkaisu...mutta kuka sen määrittelee että mitä on hyvä ja onnellinen elämä???

Mitä kuuluu nyt ap?

Vierailija:

Eli kun lapsia jo on, niin ei halua heltä viedä pois vanhempien aikaa sen vuoksi, että keskittyy vammaisen lapsen hoitamiseen. Itsekästä tai ei, niin ymmärrän tuon täysin.

Jos ajattelemme näin, onko saman kaavan mukaan väärin tehdä lisää lapsia jos esikoinen sattuu olemaan vammainen? Tulevat terveet lapsethan joutuisivat elämänsä ensihetkistä asti elämään vammaisen sisaruksensa varjossa (eli jäämään vähemmälle huomiolle)?