En ymmärrä, ei vaan millään mene kallooni että miksi ei yksi ihminen riitä.

Kyllä se vieras muna maistuu välillä taivalliselle sen " tutun ja turvallisen" rinnalla! Kotonakin seksielämä piristyy heti ja huomattavasti!

ehkä ei ole kyse siitä, etteikö riittäisi. Ehkä himo on joillekin niin voimakas tunne, että sitä ei voi vastustaa. Tai himo, flirtti.... se säpinä ja pelin pelaaminen. Ja kun antaa pikkusormen, se vie koko käden. Holisti mikä holisti.



Minulle riittää se yksi ja ainut. Mutta tämä on ainoa tapa ymmärtää noita toisia.

Miksi se pitää sitten ilmaista pettämällä, onkin ihan toinen kysymys.

Niin minäkin ajattelin ennen, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että ikinä ei pidä tuomita ketään eikä päivitellä toisten tekemisiä, sillä koskaan ei tiedä mitä itselleen tapahtuu. Olen itse nyt siinä tilanteessa, että olen naimisissa ja on kaksi pientä lasta, silti olen ruvennut tapailemaan toista miestä. En tiedä mitä tämä on, enkä IKINÄ olisi voinut kuvitellakaan olevani tässä tilanteessa. Kotona ei mene kauhean hyvin enkä tällä hetkellä jaksa korjata asioita. Nautin pienistä ihanista hetkistä toisen kanssa silloin, kun se on mahdollista. Tiedän pohjimmiltani tekeväni väärin. Mutta kerranhan täällä eletään, niin miksei sitä saisi edes hetken nauttia?

elämä ole noin mustavalkoista. Suhteita on monenlaisia, eikä yksi, sinänsä tärkeä ihmissuhde riitä täyttämään kaikkia tarpeita. Harvalla käy niin hyvä tuuri, että kumppani on täydellinen ystävänä, sänkykumppanina, vanhempana, älyllisenä keskustelijana, hellijänä....



Ja tulkaa julistamaan " en ikinä aio pettää!!" sitten, kun olette olleet nykyisen kumppaninne kanssa vähintään 10 vuotta. Silloin monet raadollisuudet alkavat paljastua.



Kaikki pettäjät eivät ole pinnallisia seksipetoja ja kylmiä hedonisteja.

Eli kun se yksi ja ainut ei ole tärkeä, niin tilaa on muillekin. Kun ei ole, niin ei ole.

ne on rakennettu niin että kun on tarpeeksi pitkään yhden kanssa ollut, se lakkaa seisottamasta ja silloin mies hakee uuden ja taas pelittää, mutta se on sitten taas edessä hetken päästä, siis vaihto

Samaa miettinyt. On se kummallinen juttu, että kuten sanotaan, ei se vaihtamalla parane. Usein siinä uudessa kumppanissa on paljon samaa kuin vanhassa sitten loppujen lopuksi.



MIKSI pitää perheiden hajota ja lasten kärsiä aikuisten töpeksimisistä?? Miksi tarvitaan uusi parisuhde, että voidaan kasvaa henkisesti niin ettei tarvitse erota??? Miksei sitä henkistä kasvua voida harjoitella jo siinä ekassa parisuhteessa ja antaa lapsille saman katon alla asuvat isä ja äiti? Väitän, että iso osa eroista on loppujen lopuksi turhia.



T. Näitä kysymyksiä vuosia miettinyt.

Olen silti samaa mieltä kuin ap, vaikka minulla on sama mies kuin yli 16 vuotta sitten ja olemme olleet naimisissa 15 vuotta.

Kyse voi olla ihmisen raadollisuudesta, mutta kyllä siinä on kyse muustakin.

Vierailija:

Ja tulkaa julistamaan " en ikinä aio pettää!!" sitten, kun olette olleet nykyisen kumppaninne kanssa vähintään 10 vuotta. Silloin monet raadollisuudet alkavat paljastua.

Pettäminen on aina väärin. Ihan turha perustella sitä millään, jos yksi ihminen ei riitä kaikkeen erotkaa ja eläkää sinkkuna mutta toiselle valehtelua ja loukkaamista en siedä. Pettäminen on itsekkäiden ihmisten hommaa.

... mutta miksi tuomita noin jyrkästi muiden ihmisten tilanteita, joiden taustoista et tiedä mitään? miksi pettäjät " pelottavat" niin paljon - onko pelko persuuksissa?

pettää ennemmin tai myöhemmin. Ja silti he ovat kilttejä ja kunnollisia perheenisiä ja kumppaneita. Vietit vaan joskus vievät mukanaan, tai kotona nyppii, vaimo/mies pihtaa, pienten lasten kanssa elo rassaa, töissä stressaa.

Se on niin tavallinen tarina, että turha siitä tragediaa vääntää!

Ihminen, joka antaa itselleen liikkumatilaa suhteessa toisiin, ei ole sitoutunut puolisoonsa. Ja kun ei ole sitoutunut, ei ole samanlaista tunnesidettä. Ja kun ei ole tunnesidettä, niin ei pettäminen tunnu niin väärältä.

ja on helppoa vannoa ikuista uskollisuutta. Mutta elämä ei ole vain sellaista!

että jonkun " jumalan" edessä olen sen luvannut! aika hepponen syy.

Vierailija:

elämä ole noin mustavalkoista. Suhteita on monenlaisia, eikä yksi, sinänsä tärkeä ihmissuhde riitä täyttämään kaikkia tarpeita. Harvalla käy niin hyvä tuuri, että kumppani on täydellinen ystävänä, sänkykumppanina, vanhempana, älyllisenä keskustelijana, hellijänä....

Ja tulkaa julistamaan " en ikinä aio pettää!!" sitten, kun olette olleet nykyisen kumppaninne kanssa vähintään 10 vuotta. Silloin monet raadollisuudet alkavat paljastua.

Kaikki pettäjät eivät ole pinnallisia seksipetoja ja kylmiä hedonisteja.

Elämä on juuri niin mustavalkoista kuin sen haluaa olevan, ainakin parisuhteen osalta.

Elämme sellaista oman navan ympärillä pyörivää aikaa. Ei väliä muista, kunhan MINÄ saan tarpeeni tyydytetyksi, hetken mielijohteen täytetyksi, kunhan MINUN elämäni ei valuisi hukkaan " turhassa" parisuhteessa, kunhan MINUN ei vanhana tarvitse kiikkustuolissa istuessa katua, kun en silloin tehnyt ja mennyt.

Ajatelkaahan, hyvät ihmiset! Miksi pitkä yhdessäolo olisi hyvä syy lähteä hakemaan jostain vähän parempaa, uusia seikkailuja, lopulta uudet pettymykset, kun samat asiat (ja ongelmat) kävelevät uuden kumppanin kanssa vastaan kuin sen vanhan. Tulee kyllästyminen, toinen ei tyydytäkään enää samalla tavalla kuin silloin alussa. Ja taas on eron paikka ja uuden, vielä täydellisemmän kumppanin hakemista. Pääasia, että MINÄ itse saan elää sellaisen elämän kuin haluan. Ei väliä, miten monta rikkinäistä ihmistä jätän taakseni, surevaa lasta ja läheistä. Kyllä ne siitä toipuvat, kunhan KASVAVAT ISOIKSI ja tajuavat elämää vähän syvemmältä. Itselläni ei niin väliä, kasvanko minä. Pääasia, että saan elämältä sitä mitä haluan.

Vierailija:

Ei pidä tuomita. Sillä koskaan ei tiedä mitä itselle voi tapahtua.

Miksei pettämistä voi tuomita siinä pelossa että saattaisi itse joskus sortua samaan? Muuttuuko pettäminen sen jälkeen hyväksyttäväksi kun on itse tehnyt sen?

Niin minäkin luulin joskus 25-vuotiaana tyttösenä.

Toinen aisa on niin, että toiset ihmiset pettävät aina ja kaikkia ja toisille sellainen on lähinnä säälittävää käytöstä. ENpä usko, että näitä asioita voisi millään lailla yleistää.

Elämme sellaista oman navan ympärillä pyörivää aikaa. Ei väliä muista, kunhan MINÄ saan tarpeeni tyydytetyksi, hetken mielijohteen täytetyksi, kunhan MINUN elämäni ei valuisi hukkaan " turhassa" parisuhteessa, kunhan MINUN ei vanhana tarvitse kiikkustuolissa istuessa katua, kun en silloin tehnyt ja mennyt.