Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä jos lapsi ei olekaan toiveiden mukainen?
28.11.2005 |
Aika raflaava otsikko, muutakaan en kyllä keksinyt.
Tänään oli taas nimittäin sellainen päivä. Väsyneitä kaikki, kiukkua, kitinää, hampaiden kiristystä. En ole helppo ihminen itsekään, lyhytpinnainen ja huutavainen kun oikein väsyttää ja olo on raskas. Lapseni näyttää täysin perineen luonteeni, niinhän se metsä vastaa kuin huudetaan...
Rankalla työllä olen saanut itsehillintääni kohotettua roimasti, selitän,selitän, selitän, selitän ja selitän, kunnes jossain vaiheessa se riittää. Sitten komennan ja kovalla äänellä. Tänään lapsi huusi, kitisi ja vinkui. Ihan joka asiasta. Varmasti on joitain jotka tietävät mitä se on?
Ihan kaikkeen mitä sanot, mikä vähänkin on lapsen aatoksen poikkipuolista, ihan kaikkeen reagoidaan heti huutamalla ja heittäytymällä. Juu, uhmaa ihan varmaan, mutta tätä on jatkunut jo pitkään. 1½ vuotta. Tähän mennessä olen ajatellut, että kyllä se pettymyksen sietokyky joskus kasvaa, joskus kestää senkin, että jos äiti sanoo että nyt on pikkuveljen vuoro, tai että nyt ei katsota videoita, vaan vaikka piirretään. Eikä heti ulista ja huudeta.
Tänään sitten sanoin että miksi olet tuollainen? Miksi uliset? Miksi huudat? Miksi et voi olla reipas pikkutyttö?... Kamalia kysymyksiä laittoi äiti tyttärelleen. Mutta niin oli ajatukseni, miksi lapseni on tuollainen? Miksi hän ei voi olla helpompi? Miksi hän vain ulisee? Miksi hän ei voi olla reippaampi? Ja oliko se pettymystä en tiedä....
Mitäs mieltä?
Kommentit (4)
meillä samanlaista. tuntuu kummaasti aina helpottavan kun lapset jaetaan miehen kanssa ja vietetään aikaa todella keskittyen tuohon isompaan ja kunneellen vain häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, miksi niin on, omat lapseni eivät kitise vaan ovat tosi reippaita, mutta tunnen monia kaverieni lapsia, joilla on ihan uskomatonta ulvomista ja mylvimistä, kun eivät saa tahtoaan läpi tai pettyvät jostain. Se on todella rasittavan kuulosta ja säälin kyllä vähän vanhempia näiden lasten kohdalla. Tai en nyt sääli mutta tunnen myötätuntoa, se vaatii kyllä vanhemmilta pitkää pinnaa.
Mutta se menee sitten jossain vaiheessa ohi. Näistäkin kitisijöistä on tullut oikein mukavia ja reippaita pikku koululaisia. Se on vaan joidenkin lasten tapa reagoida, ei mikään kiva, mutta eihän sen vanhemmuus aina olekaan helppoa.
Itse olen vain todennut, että Luoja on antanut minulle juuri sellaiset lapset, joiden kanssa kestän, olen nimittäin aika lyhytpinnainen ja tuollainen kitinä saa ihon kananlihalle, en tiedä, miten itse kestäisin, jos lapseni kitisisivät paljon.
Eli sanoisin sinulle, että olet todennäköisesti parempi vanhempi kuin minä, kun kestät kärsivällisesti tuollaista " vaativaa" lasta. Jossain vaiheessa se helpottaa ja voit onnitella itseäsi!
Alue: Aihe vapaa
ap