Onko lapsenne nimenannossa kaynyt niin, etta onkin tullut toinen ristimanimi kayttonimeksi (ilman etta olisitte alun perin niin suunnitelleet)?

mielipiteitä, en saa koskaan mitään päätettyä. Toi tykkää tosta, toi ei.. jne, sitten valvon yökaudet ja mietin, ketä pitää miellyttää ja miten kukakin suhtautuu.



Kun se nimi sitten kuulutetaan, kuka vaan saa olla mitä mieltä vaan, koska nimi on sitten se.



ap-neurootikko

Tätä en ymmärrä. Meillä lapsen nimi kerrottiin heti, kun sen päätimme. Eli synnärillä. Kerroimme, että vauvan nimi on x x x. Piste. Ei niin, että nimeksi olemme ajatelleet sitä, vaan että nimi on se. Nimi oli päätetty ja annettu ja alusta lähtien käytimme nimeä. Eikä tietenkään kukaan mitään kommentoinut, kun nimen kerran olimme päättäneet.



Itse vierastan niin sitä " emme paljasta ennen ristiäisiä" -linjaa. Kerran itselle kävi niin, että eräs ihminen oli saanut vauvan. Kysyin, että joko nimi on päätetty? Sanoi, että on, mutta sitä ei kerrota. Siinä sitten jutelimme nimistä ja hän hetti, että mitäs sanoisit nimestä " Matti" . Sanoin, että enpä itse antaisi sitä, ei ole mun mieleen. Enkä tietenkään tajunnut, että tämä ihminen (ensin sanottuaan, että ei paljasta nimeä) alkaa siitä valtusta nimestä sitten puhua muina miehinä, joten luulin että tuota nimeä ei ainakaan anneta. No, ystävä meni vähän hiljaiseksi ja vaihdoimme puheen aihetta. Parin viikon päästä kuulin, että lapselle oli annettu nimeksi " Matti" .



Eli minusta kaiken kaikkiaan avoin linja nimen suhteen on paras. Puhumattakaan siitä, että ristiäisten merkitys ei ole nimen anto, vaan lapsen ottaminen seurakunnan jäseneksi. Tästä tavasta erottaakin uskovat tapakristityistä, tapakristityt salaa ja panttaa nimeä (koska luulevat, että ristiäiset=nimen anto) kun taas uskovat kertoo nimen heti sen keksittyään, sillä heille ristiäiset on nimen omaan kastejuhla.

Jos lapsella ei vielä nimeä ennen ristiäisiä niin piru ei osaa tulla hakemaan kun ei tiedä ketä hakea.

Silti ollut oma nimi käytössä molemmilla lapsilla heti synnyinpäivänään.

siis oikeesti, sanoi mulle, että nyt on varmaan sullakin hyvä olla kun saatiin lapsi kastetuksim että taakka tippui harteilta..



.. niin mikä taakka? eli siis se pirun odotus??

Eli jos haluaa yhä uskoa näin, niin kaikin mokomin panttaamaan nimeä :) Me emme ihan tätä uskoneet, joten nimi paljastettiin heti kun se oli valittu. Ehtivät sitten kaikki sitä sulatella, eikä ristiäiset menneet pelkäksi nimen ihmettelyksi.

persoonana, jos nimi on kerrottu. Ettei tarvi kolmea kuukautta kutsua vain vauvaksi. Sitten niille keksitään jos jonkinmoisia lempinimiä, joista on hankalaa päästä ristiäisten jälkeen eroon.

Kun sanoin, että toki on, niin oli helpottunut. Jatkoi, että hän ei periaatteesta kasta lasta siten, että nimi paljastuu vasta siinä. Eli jos joku ei ole ennen ristiäisiä kertonut nimeä, niin se tehdään ennen kasteseremonian alkua. Näin siis jos hän kastaa. Minusta tuo oli rohkea veto papilta! Useinhan luterilainen kirkko haluaa miellyttää kaikkia, Jumalan sanasta viis...

Jos päätätte lapsen kutsumanimen ja sitten kutsutte häntä sillä nimellä niin kyllä muutkin ihmiset niin tekevät.

ja on vaikee kuivaharjoitella näin ennen ristiäisiä, kun yritetään pitää nimi salassa !



ap

Oletteko kenties vielä yhtä taikauskoisia kuin varhaiset suomalaiset kristityt? Tiedätkö edes, miksi nimi on ennen pidetty salassa ristiäisiin?