Onko pakko tykätä muista kuin omista lapsista..?

Ei tunteita voi pakottaa. Jos et pidä muista lapsista niin et pide ja piste. Eihän omiakaan lapsia ole PAKKO rakastaa, surullista kyllä jos näin on.

Ihminen ei kamalasti mahda mitään tunteilleen. On aika luonnollista, että osa naisistaKIN on lapsirakkaita ja osa ei. Sinä kuulut jälkimmäiseen ryhmään. Tuota on vain perinteisesti ollut naisten vaikea myöntää, koska lapsirakkaus on katsottu naiselle pakolliseksi ominaisuudeksi.



Mutta eivät kaikki pidä lemmikkieläimistäkään...



Mutta toinen juttu sitten on, miten aikuinen ihminen reagoi lapsiin. Vaikka heitä ei kamalan ihanina pitäisikään, niin sitä EI TARVITSE HEILLE NÄYTTÄÄ. Ei tarvitse makeilla, teeskentelyn lapsi herkästi vaistoaa - mutta esiintyy asiallisesti ja kohtelee lapsia hyvin.



Sitä kyllä ihmettelen, kuinka joku ei omaa lastaan rakasta. Ei se tunne välttämättä ole kaikkivoittava ja uhrautuva, mutta on aika luonnonvastaista, jos emme omia lapsiamme yhtään rakasta.



Siinä tilanteessa suosittelisin jo vakavasti adoption harkintaa. JOKAINEN LAPSI ANSAITSEE TULLA RAKASTETUKSI!

lapsista näkee taas, että pienet ' pirunsarvet' kasvais päässä ja silmät- ne kertoo paljon. Eräskin pikkutyttö - herttaisen oloinen ja päälle päin kuin nukke, mutta silmät kuin kylmää jäätä. Ei kiusaa omia lapsia, mutta olenpahan havainnut tytön pomottavan toisia kerhokavereitaan. Ja kerran olen tytön kanssa ' ottanut' yhteen, kun ei päästänyt leikkipuistossa muita lapsia leikkimökkiin. Niin että tästä vastauksesta...

Etten tietenkään näytä lapsille etten välttämättä heistä pidä vaan olen kohtelias ja ystävällinen niinkuin kaikille muillekin ihmisille..



JA KASI:

En kuulu niihin naisiin jotka eivät pidä lapsista sillä RAKASTAN ja pidän omistani ja muutamista tietyistä lapsista mutta suurta osaa ns. kakaroista kammoan.. ;)



Se miksi kysyin tämän kysymyksen on, että halusin tietää etten (onneksi) ole ainut nainen joka näin tuntee..

enhän minä kai missään välissä väittänyt etten MINÄ rakastaisi omia lapsiani. tiedätkös, minä olen jopa niin humpsahtanut, että rakastan ihan kaikkia lapsia. ja minulla on sekä biologisia, että adoptiolapsia. mutta rakkautta ei voi pakottaa, sen vain toin esille.

Jos et pidä olet outo. Nopeasti psykiatrilta aikaa tilaamaan, se sitten osaa käännyttää sun pääsi.

Tää on ihan molemminpuolista.

Vierailija:

Minulla on kaksi lasta joita rakastan ja pidän ihanina.

Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta en pidä muista lapsista, jotkut kuolaavat vauvat koen jopa ällöttävinä..

Saako näin tuntea?

Lapset sensijaan pitävät minusta paljon ja hakeutuvat mielelläni seuraani, enkä teeskentele mukavaa vaan olen vain sellainen persoona joka heitä miellyttää.

Joskus syntyy kiusallinen tilanne itselle kun esim. kaveri työntää lapsensa minulle syliin enkä oikein haluaisi ottaa.. no ystävällisesti kyllä suhtaudun kaikkiin. =)

Vierailija:

Ihminen ei kamalasti mahda mitään tunteilleen. On aika luonnollista, että osa naisistaKIN on lapsirakkaita ja osa ei. Sinä kuulut jälkimmäiseen ryhmään. Tuota on vain perinteisesti ollut naisten vaikea myöntää, koska lapsirakkaus on katsottu naiselle pakolliseksi ominaisuudeksi.

Mutta eivät kaikki pidä lemmikkieläimistäkään...

Mutta toinen juttu sitten on, miten aikuinen ihminen reagoi lapsiin. Vaikka heitä ei kamalan ihanina pitäisikään, niin sitä EI TARVITSE HEILLE NÄYTTÄÄ. Ei tarvitse makeilla, teeskentelyn lapsi herkästi vaistoaa - mutta esiintyy asiallisesti ja kohtelee lapsia hyvin.

Sitä kyllä ihmettelen, kuinka joku ei omaa lastaan rakasta. Ei se tunne välttämättä ole kaikkivoittava ja uhrautuva, mutta on aika luonnonvastaista, jos emme omia lapsiamme yhtään rakasta.

Siinä tilanteessa suosittelisin jo vakavasti adoption harkintaa. JOKAINEN LAPSI ANSAITSEE TULLA RAKASTETUKSI!

Ja teille, jotka nyt aloitte selitellä, että kyllä omia lapsia rakastatte, niin eihän kukaan sitä ole kyseenalaistanutkaan. Joku mainitsi alkuketjussa, että eihän kaikki rakasta edes omia lapsiaan ja niinhän se on. Käsittämätöntä, mutta totta.

Ap, mielestäni sinun pitää käyttäytyä niin kuin pitäisit kaikista lapsista. Niin kuin se nyt on mahdollista. Itse olen samanlainen, mutta niitä kakaroitakin on vaan kestettävä ja oltava niille ystävällinen, on on kuitenkin LAPSIA. Mä pidän sitä omana " vikanani" ja siitä ei kenenkään lapsen, ärsyttävienkään (mun mielestä), tarvitse saada osaansa.

Ap, mielestäni sinun pitää käyttäytyä niin kuin pitäisit kaikista lapsista. Niin kuin se nyt on mahdollista. Itse olen samanlainen, mutta niitä kakaroitakin on vaan kestettävä ja oltava niille ystävällinen, on on kuitenkin LAPSIA. Mä pidän sitä omana " vikanani" ja siitä ei kenenkään lapsen, ärsyttävienkään (mun mielestä), tarvitse saada osaansa.

Vierailija:

16, juuri näinhän sanoinkin tekeväni.. =)

eihän niille tunteille mitään kuitenkaan voi. Ja mun mielestä lisäksi saa kyllä myöntää, että vihaa kakaroita. Siis muillekin kuin niille kakaroille ;-) Näin mäkin teen...

että se sinusta olisi jotenkin ok, että vanhemmat eivät rakasta lastaan. Minusta se ei ole mitenkään ok.



-8-

en siedä ollenkaan naaprin vanhinta muut heidän lapset kyllä ovat ihania ja mukavia,juuri tuonkin tytön silmistä näkee jotain sellaista josta en pidä.

En vain tiedä mikä se asia on joka siitä lapsesta sellaisen tekee,siis etten häntä siedä.

Tulen pahalle tuulellekkin kun hän tulee meille leikkimään lasteni kanssa.

Silti en lapsiani ole kieltänyt hänen kanssaan leikkimästä.

Kuitenkin monen muun lapsen suhteen pystyn sanoa olevani lapsirakas.

Vierailija:

Ei tunteita voi pakottaa. Jos et pidä muista lapsista niin et pide ja piste. Eihän omiakaan lapsia ole PAKKO rakastaa, surullista kyllä jos näin on.

Minusta sitä ei siis saa eikä voi jäädä surkuttelemaan, tai ajattelemaan, että ei ole pakko rakastaa ja piste.

Ok, rakkauden kasvaminen vie aikaa ja moni äiti ei syty vauvalleen heti synnytyksen jälkeen. Mutta ihan tosi: jos lapsi jättää täysin kylmäksi, niin pitäisikö siinä jo tehdä asialle jotakin, antaa lapsi adoptioon? Eikä pitää kiinni vain siksi, " kun se nyt vaan on mun velvollisuus tää kakara kasvattaa" .

KAIKKIA maailman lapsia ei ole pakko tunteella rakastaa, mutta oman lapsen rakastaminen ja suojeleminen on meillä geeneissä, yleensä.

-8-