Olipa eilen pikkujoulut...arvatkaas fiilikset!

Tyopaikallani oli eilen pikkujoulut, joihin oli kutsuttu avecit mukaan. Mies veti sellaset lärvit, että ruokapöydässä alkupalojen tullessa alkoi oksennus valua suupielestä..siinä sitten oksenteli pari tuntia ulkona muiden illastaessa. Kun siirryimme jatkopaikkaan, kannettiin mieheni taksiin ja käskettiin viedä kotiin kotiin (klo 23)...minä jatkoin juhlimista kollegoiden ja heidän vaimojensa kanssa (työpaikkani on pieni ja minä olen siellä ainut nainen).



Pikkasen vit*ttaa!! Se oli nääs ensimmäinen kerta, kun sain esitellä miestäni työkavereilleni ja oli myöskin ensimmäinen yhteinen ilta ilman lapsia melkein kahteen vuoteen...



Aamulla kotona tuli aamukahvipöytään mitään sanomatta paitsi, että kaadatko kahvia mullekin....olin toivonut että olis nyt edes anteeksi pyytänyt, mutta ei....aikani odotin ja kun ei sanonut mitään...avasin suuni ja kerroin pettymykseni, häpeän ja lopulta huusin, että vitut*taa aika kympillä, että näin käy...sain kuulla, että olen liian ehdoton ja tiukkapipo, että sattuuhan sitä...niin varmaan, mutta eikö ole oikeutta olla vihainen ja pettynyt...