Onko sinulla " henkinen yhteys" miehesi kanssa?

kyllä se arki tulee " sen oikeankin" kanssa. mä luulin olevani oikean kanssa, mut alkoholiongelma johti eroon. että se siitä tunteesta, kun ei lopulta ollu enää edellytyksiä onnelliselle yhteiselämälle...

eikä kohta taida olla mitään muutakaan yhteyttä

Elämäni rakkaus, jonka kanssa yhteys tuntui todella voimakkaalta. Jotenkin vaan tunsin sen, että tuo se on. Valitettavasti rakkaus hänen puoleltaan loppui. Ero oli raskas, mutta selvisin.



Silti tuo yhteys vielä on. Melkein telepaattinen yhteys jatkuu. Usein käy niin, että hän ottaa yhteyttä hetkeä sen jälkeen kun olen häntä ajatellut. Olemme siis ystäviä, mutta emme todellakaan ole usein yhteyksissä. Enkä haikaile häntä takaisin, en voisi elää ihmisen kanssa, joka ei minua rakasta. Mutta jännää, että se yhteys on edelleen niin voimakas. Myös hän sitä ihmettelee. Kerrankin lähetin vaan viestin, koska hän vaan tuli jostain mieleen, kannustin häntä jatkamaan valitsemallaan uralla. Pari päivää myöhemmin hän meilasi, että oli saanut viestini ulkomaille, jossa hän oli kurssilla kehittämässä itseään enemmän urallaan!



Ap, minun kirjoitukseni oli siis ihan eri tilanteesta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos muuten kaikin puolin synkkaa, ja menee " hyvin" , niin ei välttämättä kannata sellaisesta suhteesta luopua. Minä esim. tiedän hyvin, että eivät kaikki koe sellaista minkä sain kokea, eikä ole mitään mahiksia tavata toista, jota ymmärtää niin hyvin. Silti olen valmis parisuhteeseen ja elämään miehen kanssa.



Joskus luin jostain vanhasta parista lehdessä, jotka sanoivat, että heidän suhteensa pitkäaikaisuuden salaisuus on, että he eivät yrittäneetkään jakaa keskenään kaikkea. Naisella on ystävänsä joittan kanssa puhua " kaikesta, ja samoin miehellä omansa. Olivat erittäin onnellisia!



Meille nykymaailmassa syötetään joka paikasta ja tuutin täydeltä, että pitäis olla niin ja niin onnellinen, etsiä kunnes löytää sen täydellisen puoliskonsa. No kuten yltä saatoit lukea, toiselle se täydellinen voi olla, ja samaan aikaan se ei toimikaan toisinpäin. Uskon itse, että maailmassa on useitakin, joitten kanssa voi elää onnellisena, ei vain yhtä.

Vierailija:

Meille nykymaailmassa syötetään joka paikasta ja tuutin täydeltä, että pitäis olla niin ja niin onnellinen, etsiä kunnes löytää sen täydellisen puoliskonsa. No kuten yltä saatoit lukea, toiselle se täydellinen voi olla, ja samaan aikaan se ei toimikaan toisinpäin. Uskon itse, että maailmassa on useitakin, joitten kanssa voi elää onnellisena, ei vain yhtä.

pelkään vaan, että minä olen se luopuja. Mieheni tuntee täysin, että minä olen se jota hän on odottanut...ollut 10 vuotta vakavissa suhteissa aiemmin, eikä ole kuulemma koskaan kokenut sisällään tällaista tunnetta. Ilmeisesti se voi mennä noin...toispuoleisesti. Kai mies sitten näkee minussa ainutlaatuisena juuri nämä " ihme" kiinnostuksen kohteet ja iloisuuteni yms...mutta kuitenkin mieheni on yleensä vakava ja mielikuvitukseton. Onkohan se sitten sitä, että hän oikein haluaa löytää sen vastapuoliskon, jotta tuntuisi " kokonaisuudelta" ...mä taas ehkä etin enemmän samanhenkisyyttä jotta voin tuntea sen kaiken...

Mutta tosiaan, uskon minäkin että voi olla monia oikeita. Joskus vain on todella epätoivoinen olo...se kun ei millään pääse samalle aaltopituudelle, ei saa mitään vastakaikua. Huoh...

On mulla itsellänikin ollut joskus alkava suhde, josta luulin ja toivoin enemmän kuin sain. Minun mielestäni meillä oli jotain ainutlaatuista. Mies pisti sitten 2 kk päästä poikki, kun " ei vain kyennyt" ..oli siinä vaikka mitä muuta...nyt jotenkin ehkä ymmärrän häntä. Jos olenkin itse samassa tilanteessa :(

AP

en todellakaan tiedä enää mitä rakkaus on?

Kun tapasimme, ihastuin heti samanlaiseen huumorintajuun ja keskustelutaitoon. Juttelimme heti ensi tapaamisen aikaan kaikenlaista syvallista ja ajattelin, etta vau mika ihminen! En kuitenkaan ollut valmis seurusteluun ja olimme ihan alkuun vain ystavia, kunne tajusin, etten voi paastaa tata ihmista kasistani, vaan tama on se ihminen, jonka kanssa haluan loppuelamani viettaa.

Nyt olemme olleet yli 10 vuotta yhdessa ja samanlainen yhteys jatkuu. Olemme kiinnostuneita samoista asioista ja kun juttelemme ihan mista vaan, niin molemmat ymmarramme toistemme pointit, vaikka olisimmekin eri mielta jostain asiasta. Meita yhdistaa se, etta tykkaamme jutella asioista, niin tyhjanpaivaisista juoruista kuin syvallisista maailman kriiseista. Juttelemme myos kaikenaikaa, ei tarvita jotain erityista aikaa sille, esim. illalla teekupposen aaressa kun lapset nukkuu.

Kun lapset oli pienia, niin silloin tunsin olevani kauempana miehestani, en jaksanut olla hanesta kiinnostunut, vaan maailmani taytti vauvan tarpeet ja pian taas uuden raskauden vaivat. Tuolloin onneksi me molemmat kasitimme, etta tuo ajanjakso on ohimeneva ja vaikka vaikeaa oli, kun mina halusin olla vain hoivaava emo ja mies oli yleensa vain haittana muutaman vuoden ajan, niin onneksi han kasitti, etta nyt taytyy vain odottaa parempia aikoja.

Talla hetkella olen taas rakastunut mieheeni. Olen niin onnellinen, etta olen loytanyt hanet uudelleen ja han on onnellinen kun sai minut takaisin mammamaailmasta.

Uskoisin etta meidan syva henkinen yhteys piti meidat yhdessa nuo vaativat vauvavuodet. Jos minulla ei olisi ollut tietoa, etta joskus tassa viela yhteyteen paastaan, niin olisin varmaan jattanyt mieheni. Onneksi me molemmat jaksoimme odottaa.

ei ole henkistä yhteyttä mieheni kanssa, mutta perhe tuttavan mieheen on, pääasia on että jostain saa juttu kaverin joka ymmärtää ja ottaa kantaa asioihin.

Ärsyttävän usein, kun päästän suustani jonkun lauseen, toinen tokaisee siihen, että ajattelin just samaa. Ei sekään aina tietenkään kivaa ole.

että on kiitollinen siitä, että on saanut tuntea joskus kaiken kattavan rakkauden, syvän yhteyden erään ihmisen kanssa. Mutta nyt elää onnellisena siinä hetkessä missä elää, eikä haikaile enää menneitä.



Kunpa itsekin pystyisi samaan. Mulla se kääntyy niin, että tiedän kokeneeni joskus jotain suurta, en siis halua tyytyä vähempään nyt enkä tulevaisuudessa. Koska tiedän, että on oikeasti olemassa sellaista mistä haaveilee. Kai sitä pelkää elämää, kun ei uskalla erota.

Vierailija:

JOskus joku sanoi, että on kiitollinen siitä, että on saanut tuntea joskus kaiken kattavan rakkauden, syvän yhteyden erään ihmisen kanssa. Mutta nyt elää onnellisena siinä hetkessä missä elää, eikä haikaile enää menneitä.

En haikaile mennyttä, vaan olen onnellinen siitä mitä olen saanut kokea. Sen suuren rakkauden ja myös sen tuskaisen eron. Koska näin jälkikäteen voin rehellisesti sanoa, että niitten kokemusten myötä tunnen itseni paremmin ja olen todella onnellinen elämässäni. Eikä tämä tarkoita, että olisin ikuisesti yksin niinkuin nyt. Mutta en odota myöskään mitään, ainakaan mitään maatamullistavaa. Tapahtuu mitä tapahtuu.

terveisin onnellinen rakkauden kokenut :-)

Samanlainen arvomaailma ja moraalikäsitys, tulevaisuudenhaaveet yms. Ajattelemme usein samoja asioita ja meillä on em. kaltainen telepaattinen yhteys, soitamme usein toisillemme samaan aikaan ja aloitamme keskustelun samasta aiheesta.

En usko, että löytyy toista ihmistä, jonka kanssa voin löytää tällaisen yhteyden.