Onko ujot lapset sinusta ärsyttäviä?

Ujous on kyseisen lapsen luonteenpiirre, mutta siitä voi päästä ainakin osittain. Itse taisin olla pienenä juuri tuollainen piipittäjä ;).

Ei, minua ei ärsytä. Olisipa useampi lapsi ujo. Minua ärsyttää enemmän naapureitten kakarat, jotka tulevat penkomaan ostoskassia ja kyselemään kovalla äänellä, mistä tulen, mihin menen, mitä ostin etc. Juu, voisi olla kiva kun naapureilla olisi ujompia lapsia. Tai ainakin kasvatettuja.

Ja lasta ei tosiaankaan voi yrittää karaista tai saada muuttumaan, siten saa vain vahinkoa aikaan. Iän myötä ujous todennäköisesti karsiutuu jonkin verran itsestään.



Itse oikeastaan tunnen pikemminkin myötätuntoa ujoja lapsia ja nuoria kohtaan, kun tiedän, että siellä ujouden takana voi olla tosi mielikuvituksekas ja älykäs ihminen, jota itseäänkin ärsyttää, että häntä pidetään vain jonakin " piipittäjänä" eikä hän saa tuotua todellista itseään esiin.

Liian tunkeilevista lapsista on enempi haittaa.

Ei ujot, eikä riehakkaat. Itse olin ns. " kamala pentu, koko kylän riiviö" ja oma poikani kovin arka. Se on ap kuules suvaitsevaisuutta hyväksyä ihmiset sellaisenaan kuin he ovat;) Voisi tehdä sullekin hyvää kokeilla!

Meidän lapsista suurin osa on ujoja, tulleet äitiinsä. Parempi niin, että on vähän varauksellinen kuin suuna päänä tunkemassa joka paikkaan.

ärsyttää..

Mutta minua ärsyttää ehkä eniten se, että näen heissä itseni kun olin lapsi.

enemmän ärsyttää nää aikuiset, joiden mielestä lapsen pitäisi olla " reipas" !! Ei siis hyväksytä lasta sellaisena kuin hän on. Ikään kuin koheltaminen olis ainoa suotava ja hyväksyttävä käyttäytymistapa!

tempramentiltaan mitä on, mutta tiettyjä käytösjuttuja VOI opettaa. Ihan samalla lailla, kun täällä monien inhoamille " riehupettereille" voi opettaa esim. ettei ole kohteliasta mennä penkomaan toisten kassia tai kyselemään ties mitä, niin niille ujoille lapsille VOI opettaa, että kun joku tulee käymään tai itse mennään kylään, niin tervehditään ja kun joku puhuttelee, niin vastataan normaalilla äänellä.



Meillä on 4 lasta ja kaikki tosi erilaisia tempperamenteiltaan, ihania ihan jokainen. Kaikki ovat oppineet mm. nuo edellä mainitut asiat, toisille on ottanut koville muistaa, ettei joka paikassa olla suuna päänä, toisille on ottanut alkuun koville vastata normaalilla äänellä. Mutta harjoitellen ja rohkaisten kaikki ovat oppineet. Ja tuollaisista perusjutuista on kyllä hyötyä ihan kaikenlaisille lapsille.



Sanoisinpa, että etenkin just ujolle lapselle, koska se nostattaa itsetuntoa ihan hirveästi, kun huomaa, että selviää. Meidän ujointa lasta pelotti esim. tuo tervehtiminen alkuun kovasti ja niinpä juteltiin aina ennen vierailua esim. että, " nyt kun mennään sinne Tiinan luo, niin aluksi sanotaan Hei ja katsotaan Tiinaa silmiin. Tiedän, että sua jännittää, muistatkos, kun äitiäkin jännitti mennä hammaslääkäriin viime viikolla. Jos sua jännittää oikein kovasti, niin voit pitää äitiä tai isää tai siskoa kädestä kiinni" . Ja niin sitten pikku hiljaa edettiin. Ja kunpa olisitte nähneet, miten ylpeä pikku mies oli, kun tervehtiminen sujui hienosti, vaikka kovasti jännittikin. Oikein silmissä näki, miten itsetuntoa tuli roppakaupalla lisää.



Nykyisin tuo ujoin lapsemme on 8- vuotias ja yhä edelleen viehättävän ujo tyyppi, mutta selviää hienosti perus sosiaalisista tilanteista. Ja nauttii silmin nähden, kun saa ihmisiltä palautetta kivasta käytöksestään.



Minusta tekee karhunpalveluksen lapselleen, jos ajattelee, että " hänellä on oikeus olla ujo" eikä yritä millään lailla auttaa häntä oppimaan ilmaisemaan itseään ja omia ajatuksiaan ja löytämään keinoja, miten tehdä asioita, vaikka jännittääkin kovasti. Ei tarvitse tulla suunpäänä riehujaksi, mutta ei tarvitse myöskään jäädä " luovaksi ja mahtavaksi" - tyypiksi, joka onnettomana suree ujoutensa vankina, kuinka kukaan muu ei tiedä, miten mahtavia ajatuksia hänellä on.

Enemmänkin muo ärsyttää lapset jotka on koko ajan äänessä ja kyselemässä.

Itse olin todella ujo lapsena ja esikoinen on myöskin erittäin ujo juuri ap:n kuvailema tyttönen.



Eniten minua ärsyttää ihmiset jotka ilmiselvästi inhoavat ujoja ja vaativat ujoilta toisenlaista käytöstä joka taas vetää ujon lapsen entistä enemmän lukkoon.



Haluan antaa esikoiselle tilaa olla semmoinen kun on. Minua on lapsena yritetty patistaa ja vieläkin muistan sen ahdistuksen kun en vaan uskaltanut vaikka näin mitä minulta odotetaan.

Minulla on myös hyvin ujo lapsi, mutta joka on kasvatettu kohteliaaksi. Minunkaan mielestäni ujoutta ei saa käyttää tekosyynä huonoille käytöstavoille. Jos on ujo, sillon tervehditään ujosti, mutta pääasia on, että tervehditään.



Itse olin myös todella ujo lapsena, ja sain piiloutua äidiin hameen helmoihin vielä koululaisenakin. Kukaan ei pakottanut reipastumaan, ja niinpä jouduin sen taidon opettelemaan sitten omin päin murrosikäisenä. Olisin ollut todella kiitollinen vanhemmilleni, jos olisivat kertoneet, että joskus se reipastuminen on joka tapauksessa tehtävä ja opettaneet " alkeet" jo pienenä. En ole katkera vanhemmilleni, päinvastoin, koska nyt tiedän ainakin yhden asian, minkä osaan paremmin! Ja lapseni onkin ujoudestaan huolimatta hyväkäytöksinen ja reipas.