Onko kahdesta maisteritutkinnosta enemmän haittaa vai hyötyä työelämässä? Entäs tohtorista?

Tohtorina olet vain vielä ylipätevämpi.



Mutta: toisen tutkinnon on oltava riittävän erilainen kuin ensimmäinen, ja se pitää valita jo tiettyä työtä silmällä pitäen. Kuten esim. hallintotiede + sosiologia ja opiskeluaikana kesätyötä ja osa-aika- tai pätkäharkkarijuttuja sosiaalialalla (en tunne näitä aloja, joten yksityiskohdat voi mennä metsään, mutta tällä idealla).



Eli opiskeluaikana myös alojen yhdistämiseen liittyvää työkokemusta! Sitä saa helpommin, koska voit mennä " opiskelijadiilillä" , toisaalta voit vaatia himpun parempaa palkkaa kuin riviopiskelija. Ottavat mieluummin tietysti oikeasti pätevän jonkun ekaa tutkintoa suorittavan ohitse :).

Itse olen sellaisella alalla, että monilla ei ole varsinaista koulutusta työhönsä(maahanmuuttajakoulutus), vaan esim. luokanopettajankoulutuksella opettaa, mikä on kyllä ihan eri asia. Se on todella ärsyttävää ja turhauttavaa, kun tuntuu että vain kokemus ratkaisee, ei koulutus! Itse olen opiskellut kaikkea mahdollista hyödyllistä juuri tähän laan liittyvää, sekä aivan sitä keskeisintä, että myös sellaista, mistä on muuten paljon hyötyä tulevassa työssä. Nyt olen opinnoissani loppusuoralla ja haaveilen jatko-opinnoista. En vain tiedä, olisiko järkevää tyytyä vain lisurintutkintoon. Mulle maisterintutkinto on henkilökohtaisesti liian vähän, tusinatavaraa. En halua kouluttautua paremman palkan tai uran, vaan itseni vuoksi. Toisaalta tohtorintutkinto voisi olla liikaa, koska en halua vain tutkijaksi enkä muutenkaan ole ns. uraihminen. Lisuri olisi hyvä kompromissi näiden välissä. Mitä mieltä olette? Menenkö lisurina maisterin ohi työnhaussa? Entä jos sillä maisterilla on minua enemmän työkokemusta?

Teen parhaillaan toista maisterintutkintoa ja mietityttää sama asia. Eka koulutus oli sellainen jonka halusin itseni vuoksi, toinen on käytännöllisempi - ja sosiaalisesti arvostetumpi. Yllättäen työllistyin ekankin jälkeen tosi hyvin, mutta jätin silti vakkariduunin tehdäkseni tämän toisenkin.



Jos ryhdyt opiskelemaan, niin noudata jo tuolla edellä tullutta neuvoa - tarpeeksi erilainen tutkinto tuo lisäarvoa. En ylenkatsoisi muitakaan kuin yliopistotasoisia koulutuksia - kysehän on koulutusyhdistelmästä. Mun eka tutkinto on enemmän sisältöosaamista, tää toinen taas " työkalu" ja yleinen pätevyys ja kumpaakin opetetaan vain yliopistossa.



Tohtoriksi pyrkisin vain, jos aikoisin tutkijaksi tai olisi hyvin hyvin tarkaan selvillä, mitä sillä päteyydellä tekisin yksityisellä puolella. Muuten en usko olevan kuin este " tavalliselle" työllistymiselle.

olettaisin, että maisteri + työkokemus ajaa lisurin ohi.



Lisuri nyt kuitenkin on vain sellainen mitäänsanomaton välitutkinto.

Eli sillä työkokemuksella on suurempi käytännön merkitys.



Itse mietin noita paljonkin valmistumisen jälkeen, haaveissa oli lisuri. Mutta kun juttelin " kokeneempien" kanssa tulin siihen tulokseen, ettei lisurilla ole merkitystä (muualla kuin yliopistomaailmassa). Työnantajat arvostavat työkokemusta. Lisuri ei tuo kuitenkaan mitään lisäpätevyyttä.



Elin " jätin" opinnot " maisteriuuteen" , mutta päädyin lopulta tekemään toista tutkintoa, kohta olen kahden tutkinnon maisteri ja tutkinnot tukevat toisiaan. Työpaikka ns. odottamassa...

en suosittele jatko-opintoja kenellekään. Pian valmistuvana tohtorina saan koko ajan kuulla työnantajilta, että ei ole varaa maksaa tohtorille tarpeeksi isoa palkkaa ja paikka olisi sopivampi maisterille.



Tuntuu, että ihan turhaan on itseään kouluttanut ja hukkaan on mennyt monta vuotta. Pienillä tuloilla olen kituuttanut ja nyt saankin kuulla, että olen liian kallis ja liian koulutettu.



Minäkö katkera?? No, en oikeastaan, mutta kyllä välillä vit****aa.

Ei ylimääräisistä opinnoista varmaan ole ainakaan hyötyä. Työnantaja voi joko pitää sinua fakki-idioottina tai joka tapauksessa preferoida henkilöä, joka on hankkinut käytännön kokemusta sen ajan kun sinä opiskelit lisää.



Tiettyihin virkoihin tohtorintutkinto voi olla etu tai suorastaan vaatimus, mutta tämän tietänetkin. Noin pääsääntöisesti sanoisin, että yksityisellä puolella tohtorinhattu on helpommin rasite kuin julkisella, koska siellä useimmiten haetaan sopivaa, ei pätevää - mutta kaikkia tutkintojahan ei ole pakko tunnustaa työtä hakiessa...



Kaksi maisterintutkintoa voi olla hyvä juttu, jos täydentävät toisiaan niissä hommissa, joita haluat tehdä. MUTUna luulisin, että tuplamaisterius on joka tapauksessa pienempi paha kuin tohtorius, jos niikseen sattuu - onpahan sinulla sitten ainakin tietoa kahdelta alalta...

Olen hallintotieteiden maisteri ja päätavoitteeni olisi siirtyä työelämään. En ole kuitenkaan suuresta yrityksestä huolimatta saanut töitä. Mulle on myös sanottu samaa, että " ei tässä ole nyt kun tällaisia avustavia sihteerinhommia" . Koska minulla on vain vähän työkokemusta, avustavast sihteerinhommat kelpaisivat minulle hyvin. Palkaksikin riittäisi se sihteerin palkka. Minua ei niihin kuitenkaan tosissaan edes harkita.



Tässä tilanteessa on varmaan selvää, että korkeampi kouluttautuminen ei ainakaan edistä työllistymistäni. Mutta ei toisaalta työttömänä oleminenkaan ja valmistuneen tutkinnon vanhentaminen. Siksi lisäopinnot tuntuvat ainoalta ulospääsytieltä mökkihöperöitymisessä.



Olen ennenkin ajatellut, että haluaisin vielä opiskella joko toista alaa tai hallintotiedettä pidemmälle, mutta ehkä 10 vuoden työssäolon jälkeen. Haluaisin saada työkokemusta, aktivoida teoriatietojani käytännön hyödyksi ja antaa työelämän osoittaa ne kiinnostuksen kohdat tai muuten vain sellaiset varsinaiseen työhöni liittyvät muulta tieteenalalta tulevat jutut, joiden hallitsemisesta olisi hyvä olla selvillä.



ap

Ja hyvin on töitä löytynyt. Ensin valmistun valt.maist .ja sain ensin pätkätöitä. Sitten FM ja Fil.lis ja sen jälkeen olenkin ollut vakihommissa (2vuotta, ekassa ja nyt jo 7 v. tokassa työpaikassa).

Ap vielä lisää, että asun " syrjä-Suomessa" , ja olen kyllä käynyt läpi kaikki maakuntani työmahdollisuudet. Etelä-Suomessa varmaan työmahdollisuuksia olisi tälläkin pelkällä tutkinnolla.