Eikö 2-vuotiaan pitäisi tarvita n. 13 tuntia unta vuorokaudessa?

Uskokaa jo, unentarve on yksilöllistä, toiset nukkuu 2-vuotiaina enemmän kuin toiset 2-kuisina.

2v ei enää nuku päikkäreitä yleensä, 1v nukkuu reilut 1 tunnin päikkärin. Olen tyytyväinen.

Voi jessus, niinhän tota lapsia tohinalla tehdään ja kun niitä saadaan, halutaan jatkaa eloa niinkuin ennen lapsia, lapsen pitäisi nukkua teidän mielestä ainakin 20-22 tuntia vuorokaudessa... Nauti ajasta lapsesi kanssa, ei ne nuku vuorokauden ympäri!!

Yöllä klo 21-07 ja päiväunia 1,5h. Eli yhteensä 11,5h. Sopivasti näyttää nukkuvan, kun käy illalla helpolla nukkumaan ja herää aamulla virkeänä.



Meilläkin on kyllä niin, että jos lapsen nukkumaan laittaminen myöhästyy jostain syystä, niin hän valvoo puoleen yöhön. Eli meillä lapsen pitää ehdottomasti olla klo 20.30 sängyssä unta odottamassa tai ilta menee ihan pelleilyksi. Tulee kai yliväsyneeksi eikä osaa nukahtaa?

En ole ap ja laitan lapseni nukkumaan viimeistään klo 21. Mutta tämä kaksivuotias pyörii sängyssä aina tunnin ja nukahtaa vasta klo 22. Herää kuudelta. Lapsi on päiväkodissa ulkona päivittäin 2-3h. Illalla ei ehditä eikä jakseta mennä enää tuonne pimeään, olen viimeisilläni raskaana ja selkäkipuinen.

Yöunille yritetään saada klo 20-20.30, mutta usein nukahtaa vasta 21 tai 21.30, joskus aiemminkin. Herää 7-8 aikaan, yössä nukkuu yleensä 9-10 tuntia. Päikkärit sitten 1-2,5 tuntia.

Ei meidänkään 2 v 4 kk nuku kuin 10 tuntia vuorokaudessa. Päiväunilta on pakko herättää jo puolen tunnin jälkeen (joka päivä ei nuku päikkäreitä), koska jo tunnin päiväunet aiheuttavat sen, että lapsi ei kerta kaikkiaan nukahda ennen klo 23, vaikka kuinka aikaisin menisi sänkyyn. Pakko saada aikaisemmin nukkumaan, koska itse käyn töissä ja aamulla on herättävä aikaisin.

Nukkunut aina meidän vieressä ja nyt tullut vaihe, että odottaa aina isiä sänkyyn.. Eli nyt koko perhe, isiä myöten, on sängyssä klo.22, mutta lapsi nukahtaa vasta 23.



En siis valita, itse olen valinnut tämän tien, enkä näe tässä myöhään nukkumaan menemisessä mitään huonoa. Kun aamulla ei ole " pakkoherätystä" hoitoon, niin mennään lapsen tahtiin.

Istuu sitten koko loppupäivän sylissä ja itkee. Mitään en pääse tekemään enää sinä päivänä. Mitenkäs muilla?

meni ennen illalla myöhään nukkumaan (nukkui klo 23-10) ja lisäksi 1-2 tunnin päikkärit.



Nyt pitää nousta aikaisemmin aamulla, joten illalla laitetaan myös aikaisemmin nukumaan. Nyt hän nukkuu yöunet klo 21-08 ja päiväunia ei suostu nukkumaan ollenkaan. Eikä niitä kyllä tunnu tarvitsevankaan.

" Voi jessus, niinhän tota lapsia tohinalla tehdään ja kun niitä saadaan, halutaan jatkaa eloa niinkuin ennen lapsia, lapsen pitäisi nukkua teidän mielestä ainakin 20-22 tuntia vuorokaudessa... Nauti ajasta lapsesi kanssa, ei ne nuku vuorokauden ympäri!! "

" AP! Ensinnäkin te laitatte lapsenne AIVAN_LIIAN_MYÖHÄÄN nukkumaan! Aikaistakaa nukkumaan meno. 21:00 viimeistään pitäisi olla sängyssä. Ja muista PALJON ulkoilua!!!"



Me laitamme lapsen nukkumaan klo 21 mennessä. Kaikki aika sen jälkeen on huutoa, leikkimistä, kuikuilua, raivoamista jne nukkumisenestotoimintaa. Lapsen taholta siis.

Yöunet 23-8 ja parin tunnin päiväunet. Ei kannata viedä sänkyyn aikaisemmin, koska ei nukahda kuitenkaan ennen kuin on valmis. Jos päiväunet jäävät lyhyemmiksi, nukahtaa vastaavasti aikaisemmin, mutta on illalla koko ajan väsynyt ja levoton.

Ja todella hyvä kuulla, että muillakin on samaa tuntimäärää tai siihen verrattavaa.



Nyt kun olen vähän rauhoittunut kahden tunnin päikkärinukutuksen jälkeisestä raivosta, niin kommentoin enemmän. Eli ei se niinkään harmita, että lapsi valvoo. Mutta kun elämä on ollut järjestetty niin, että lapsen nukkuessa tehdään isommat kotityöt, hoidetaan parisuhdetta ja otetaan omaa aikaa; ja kun lapsen nukkumisen ja oman nukkumisen erotus on yhteensä n. 1h päivässä, niin tätä kaikkea ei ehdi. Täytyy vissiin ottaa vaan lusikka kauniiseen käteen ja järjestellä elämä uusiksi. Taas.

15, koska kirjoittamani on TOTTA, tais osua kipeästi sinuun??

Usein näkee niitä tapauksia joissa lapset ikäänkuin " erotetaan" muusta perheestä (ts.vanhemmista) jotta saadaan sitä " omaa aikaa" . Eikä muisteta että lapsi/lapsetkin kuuluvat siihen omaan perheeseen, arkiseen tohinaan ja vanhempien vierelle. Kun lapsia siunaantuu, täytyy aina muistaa että se minä ja sinä-vaihe on ohi, silloin lapsi tulee kolmanneksi mukaan teihin. Varsinkin esikoisen vanhemmille se on monesti kova pala purtavaksi, kun tahto olisi vielä elää totuttua entistä elämää. Onneksi yleensä siihen totutaan, niinkuin pitääkin. Pointtini oli juuri tämä, elämä muuttuu lapsen syntymästä, ei enää kyhjätä kylki kyljessä rakkaan kanssa sohvalla:)