Lue keskustelun säännöt.
Kehitysvamma varma mutta aste puuttuu,keskeyttääkö raskaus
25.08.2004 |
vai jatkaako,olimme ultrassa ja labrakokeissa sekä lapsivesipunktiossa ja alustavat tulokset näyttävät että lapsellamme on kehitysvamma jotain häikkää aivokuoren alapuolella/sisäpuolella,eivät osaa sanoa vammaisuuden astetta joko lievä tai todella vaikea vammainen........odotamme lisälausuntoja viikkoja 17+2.........olen puhunut psykologin ja sosiaaliviranomaisten kanssa mutta lopullinen päätös on meidän,,,,,,,,onko muita vanhempia jotka samassa tilanteessa olleita ,haave terveestä pikkukakkosesta
Kommentit (47)
ja varmasti katuisin sitä ja tuntisin syyllisyyttä, mutta haluan terveet lapset.. Olen itsekäs, enkä haluaisi kehitysvammaista lasta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut töissä kehitysvammaisten parissa, ovat samanarvoisia ihmisiä kuin muutkin. En ainakaan itse voisi elää sen asian kanssa, että olisin keskeyttänyt oman lapseni elämän.
Mutta tunnistaa silti.
Eli en siis sano, että tämä on provo, mutta kirjoittajan tunnistin heti. Ja hänellä on joko todella tapahtumarikas elämä (traagisessa mielessä) tai vilkas mielikuvitus. En tiedä kumpi.
se ero oli, että meillä ennuste oli selvä... Vauva ei olisi selvinnyt hengissä, niin paha vamma oli. Sanoivat että ehkä pari viikkoa voisi selvitä letkujen avulla, jos niinkään pitkään. Teimme keskeytyksen.
Kamalaa se oli, mutta tuon tiedon jälkeen en olisi voinut viedä raskautta loppuun, tietäen että synnytyksen jälkeen joudun vauvasta luopumaan. Mutta jos teillä on kuitenkin toivoa lapsen selviämisestä, niin päätös on varmasti vaikeampi. Voimia ja jaksamista asian kanssa!
P.s. Meillä on nyt 6kk terve tyttövauva, uusi raskaus oli pelottava, mutta onnistunut!
täysin terveitä! Se siitä varmuudesta. Mieti tarkkaan mitä olet tekemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme päättäneet sen jo ennen alkuvaiheen tutkimuksia. Teillä on siis jo yksi lapsi ? Se vain vahvistaisi päätöstäni. Tietysti kyse on aina yksilöistä.
Veikkaisin, että aika moni jättäisi abortin tekemättä, jos oikeasti tietäisi, miten vauvalta 17 viikkoinen jo näyttää tai jo 12 viikkoinen. Mielestäni on järkyttävää, että 24 viikkoisen saa vielä abortoida. Se on ihan selvä laillistettu murha! Hirveetä!
t. kätilö, joka on nähnyt, kun abortoitu sikiö vielä hieman liikkuu synnyttyään ja rapisee kaarimaljassa, jonne hänet on laitettu kuolemaan. Itku siinä pääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kumpikin olisi ollut vaikea.
Toiveena minulla on ollut aina terve lapsi. Niin vaikeaa on elämä välill ollut terveidenkin lasten kanssa, että yhtään enempää vaikeusasteita en elämääni halua.
Tuo kätilön kertoma puolestaan saa kylmät väreet liikkeelle - järkyttävää: jätetään kuolemaan.
Surullista on myös kuulla uhrautuvista kehitysvammaisten vanhemmista: on vanhempia, jotka eivät pääse minnekään, vammainen on päivin öin käännettävä parin tunnin välein.
Ja sitten on ne pahasti sairaat, joiden vammaa ei kokeissa löydä, esim sydämen kammiot ei sulkeudukaan ja mitään ei ollut tehtävissä (onko tämä oikea termi, en tiedä, tiedän vaan lapsen, jolle näin kävi)
Tappaisitko lapsesi myös, mikäli hän vammautuisi syntymässä tai vaikkapa kaatuisi lapsena pahasti loukaten päänsä ja vammautuen? Noilla viikoilla vauva on jo aivan ihminen. Sinun ja miehesi lapsi, jonka tietoista murhaa nyt suunnittelet. Vaikka miten asiaa kääntelisit, tulos on sama, abortti on aina murha, jossa teloitetaan puolustuskyvytön ja äidiatään täysin riippuvainen ihminen. Siis täysin sama kuin jos vauva tapettaisiin vaikkapa viikolla 20, 40 tai juuri synnyttyään. Syy: halutaan täydellinen ihminen, jolla ei ole mitään rajotteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitiäni painostettiin aborttiin, mutta hän kieltäytyi. Oli siinä pikkupaikkakunnan lääkäreillä ja muulla hoitohenkilökunnalla ihmettelemistä, kun tulikin täysin terve (10/10) lapsi.
Toki sieltä voi tulla kehitysvammainenkin lapsi. Onneksi itse en ole joutunut valintatilanteen eteen, koska en halunnut np-tulosta, päätös olisi voinut olla liian vaikea.
En itse hyväksy aborttia rodunjalostamiskeinona, mutta vamman asteesta riippuen kehitysvammainen lapsi voi olla mitä tahansa ns. normaalista äärimmäisen vaikeasti hoidettavaan.
Kahdella ystävälläni on kehitysvammaiset sisarukset. Se, jonka veli on down-lapsi, ei vaihtaisi veljeään kehenkään toiseen. Toisella oli joku harvinaisempi ja vaikeampivammainen sisar. Hänen mielestään hänen oma lapsuutensa kärsi siitä, että kaikki päätökset jouduttiin aina tekemään vammaisen lapsen näkökulmasta. Ystäväni sai tavaroita vain jos kehitysvammaisen siskon tarpeiden jälkeen jotain ylimääräistä jäi.
Toivotan sinulle voimia ratkaisuun. Päätös ei ole helppo, mutta valitettavasti kukaan ei sitä puolestanne tee -onneksi!
miksi sellaista tarvitsee edes miettiä??
ihmiset on kaikki luojan luomia, kaikki erilaisia, omia persooniaan.
miksi pitää olla olemassa joku standardi mikä on muka normaali ihminen ja millaisia kaikkien pitäisi olla?? en tajua!
sitä paitsi " tervekin" vauva voi vammautua synnytyksessä.
" terve" ja " normaali" nuori tai vanha ihminen voi sairastua henkisesti.
" terve, elämänsä kunnossa" oleva ihminen voi vammautua erittäin vaikeasti liikenneonnettomuudessa!
mietipä asioita hieman pintaa syvemmältä ja silmäsi avautuvat!! hope so!
t. Meli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan lääkäreistä ei ehdottanut lapsen TAPPAMISTA.
Oletko ap ajatellut mitä teet jos lapsi vammutuu syntymänsä jälkeen? Jos epäillään että 3 vuotias saattaa jäädä auton alle ja vammautua vaikkapa täysin liikuntakyvyttömäksi, mitä teet? Et nimittäin saa tappaa lastasi sellaisessakaan tilanteessa.... Tai jos vaikka todella lapsesi vammautuu vaikka puusta pudotessaan, on veden alla liian kauan, aivot jää hapetta ja vaurioituu, et silloinkaan ole oikeutettu päättämään lapsesi elämää...
Vierailija:
miksi sellaista tarvitsee edes miettiä??
Meillä ainakin lääkärit olivat yksimielisesti sitä mieltä, että keskeytys on ainoa järkevä ratkaisu!!!! Odotimme vaikeasti sairasta (munuaisvika) lasta, joka olisi tullut yhteiskunnalle hyvin kalliiksi.
Itse en jaksanut aikoinani vastustaa lääkäreitä, joten keskeytin raskauden 18 vkolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin pari vuotta sitten harjoittelussa terveyskeskuksen äitiysneuvolassa. Asiakkaana oli äiti, joka oli raskaana viikoilla 19 ja käynyt rakenneultrassa. Lääkäri oli ultrannut ja todennut, että sikiöltä puuttuu tiettyjä sisäelimiä, joten eloon jäämis mahdollisuudet olisivat olemattomat. En halua kertoa mitä, tunnistamis syistä. Tämä äiti eli todella syvän kriisin. Hän keskusteli abortista terveydenhoitajan, miehensä ja ystäviensä kanssa. Tuska oli käsin kosketeltavissa. Tämä äiti päätyi tekemään abortin.
Äiti meni sairaalaan aborttia tekemään. Lääkäri (eri ihminen kuin rakenneultran tehnyt lääkäri) sanoi, että ultrataanpas vielä. Lääkäri ultrasi ja totesi, että hän ei näe sikiössä mitään vikaa. Arvatkaas, miltä tuntui tästä äidistä, joka oli mielessään jo päättänyt luopua lapsestaan. Ja arvatkaa, miltä tuntui terveydenhuoltoalan opiskelijasta. Kyllä meni luotto lääkäreiden ammattitaitoon tietyssä mielessä.
Eli aina ei ole 100 %:n varmaa, että sikiössä todella olisi vikaa, kaikista tutkimuksista huolimatta.
Miettikää asiaa vain omalta kantilta, älkää antako toisten mielipiteiden vaikuttaa, sillä aina on joku kenen mielestä teette väärin.
Naistenklinikalla sanoivatkin, että sivusta on helppo sanoa mitä tekisivät vastaavassa tilanteessa,
mutta, kun omalle kohdalle sattuu, niin jopa tuomitsijat päätyvät keskeytykseen.
Ja täällä niitä kaikkitietäviä ja tuomitsijoita riittää.
Jokainen tietää itse omat voimavaransa, elämänsä, ei kukaan muu.
Ja siihen sairaanhoitajan kommenttiin, että sikiö vielä voisi liikkua syntymän jälkeen en usko.Ainakin naistenklinikan hoitajat ovat sitä mieltä.
Me päädyimme keskeytykseen viime vuonna, olen vieläkin sitä mieltä, että päätös oli oikea, vaikka vieläkin sattuu. Säästimme näin lapsemme monelta kivulta ja tuskalta. Kokemuksesta voin sanoa, että vanhenmuuden raskainta antia on katsoa, kuinka oma lapsi kärsii eikä itse voi tehdä mitään.
Paljon voimia teille mihin ikinä päädyttekin!
lievän ja keskivaikean kehitysvamman kanssa pärjää hyvin, mutta jos lapsella vaikea kehitysvamma, niin vanhempien elämä raskasta.
todella vaikea päätös teillä edessä.
tutkimusten mukaan meidän pojalla lievän-keskivaikean välillä oleva kehitysvamma.
normaalin näköinen, iloinen poika.
syntyi terveenä. kehitysvamma tullut kehitysviiveen myötä.
jos olisin tiennyt raskausaikana olisin abortin tehnyt. nyt rakastan poikaa yli kaiken.
Elämä on elämää. Itse saattaisin olla onnellisempi vammaisena.
Jopa terveenä syntynyt lapsi saattaa sairastua vakavasti myöhemmin.
Keskenmenoja saaneena elävä lapsi olisi minulle jo suoranainen ihme.
Elävä organismi, jo siinä on elämän ihme.
Sivustaseuraajien on niin kovin helppo tuomita, mutta koskaan ei voi tietää, miten toimisi, jos tilanne osuisi omalle kohdalle. Näin se vain menee. Näitä keskusteluja sävyttää usein surullinen mustavalkoisuus ja ehdottomuus.
Nämä ovat ratkaisuja, joita kukaan ei taatusti tee hätiköiden, joten ulkopuoliset pitäkööt kommenttinsa ominaan.
Nimim. kehitysvammaisia tunteva, heidän kanssaan työskennellyt eikä henkilökohtaisesti ketään kehitysvammaista inhoava/vihaava.
lapsena ainakin ovat olleet todella ihania. Keskeytykseen ei kukaan voi sinulle sanoa oikeaa ratkaisua...