5v tyttöni haluaisi oppia sanomaan r kirjaimen, miten opettaa??

Voisitte puhua d-kieltä, eli sanoihin r-kirjaimen paikalle d. Esim. karkki -> kadkki, kirkko->kidkko jne.

ellei sitten osaa jotain kielennotkistusharjotuksia vetää.

tuota kakkosen mainitsemaa kielijumppaa.. lisäksi kaikenlaista pörinää esim. ampiasisen pörinää.. muistan hatarasti että piti sormella piirtää ampiaisen reitti katkoviivaa pitkin ja samalla pöristä (huomio kiinnittyy muualle).. topsipuikolla kitalakeen " merkki" eli näytetään mihin kohtaan kieli pitää osua kun sanotaan ärrää..



Sitten vaan kaikki hokemia.. " ärrän kierrän ympäri orren"

sitten dan dan dan ja daa daatakin voi sotkea väliin ja kun dan on opittu voi alkaa yrittään dran dran dran. Ja pikkuhiljaa se r sieltä löytyy. Harjoittelua voi tehdä myös selinmakuulla, jostain syystä oikea paikka kielelle löytyy joillakin helpommin selällään maaten.

ja jotkut muutkin menee vähän sekaisin. Nyt 3v neuvolassa oli puhe, että puheterapiaan mennään vuoden päästä jos kirjaimet ei löydy itsenäisesti.



Hassua mutta L-kirjain on yksi mitkä puuttuu. " vippis, viukumäki, passe=Lasse"

Hedkku, kudkku, hedkkukudkku

Hedkku, podkkana, hedkkupodkkana

Jos lapsellasi on noin kova halu oppia, niin käytä ihmeessä tilaisuus hyväksi.

Meillä tyttö kävi puheterapeutilla ja siellä just aloitettiin noilla kielijumpilla ja d-kielellä. D:ssähän kieli menee samaan kohtaan suussa kuin sanottaessa R, eli sillä opetellaan mm. sitä kielen oikeeta paikkaa. Sitten vähitellen noita pörinöitä ja auton hurinoita. Laita coctail-tikku lapsen etuhampaiden taakse, niin että ne päät tulee suunpielistä ulos (hankala selittää), silloin kieli menee automaattisesti oikeelle paikalleen ja voi auttaa huomattavasti oppimisessa.

D-harjoituksista ei ole mitään hyötyä, jos lapsen kielen kärki ei nouse oikeaan paikkaan kitalakeen.



Ongelma voi olla myös liian tiukka kielijänne: kielen kärki ei kerta kaikkiaan ylety kitalakeen. Jos näin on, niin mistään harjoittelusta ei ole todellista hyötyä ennen kielijänteen katkaisua. Jos olette muuten menossa hammaslääkäriin, niin voit pyytää hammaslääkäriä tarkistamaan tämän asian.



Parasta olisi, jos voisitte käydä yhden kerran yksityisellä puheterapeutilla (jos kerran kunnalliselle ei pääse). Tällöin saisitte hyvää alkuohjausta harjoitteluun.

Meidän pojalla mikähän numero lie olinkaan, on kielijänne katsottu 4kk ikäisenä jolloin se oli ok. Kävimme foniatrisella polilla ja jopa joku ylilääkäri pojan tutki. Meidän poika ei sano kunnolla D-kirjainta, olen vähän huijannut ja luvannut että saat kokonaisen dumle pussin kun sanot DUMLE.

sit lisäksi voi rallatella esim. podo podo podkkana, mada mada madkka, kada kada kadkki jne...

Eli jos teillä on tarkistettu asia vauvaikäisenä ja poika on nyt esim. 3-4-vuotias, kannattaisi tilanne varmaan tarkistaa uudelleen, jos on muitakin äännevikoja kuin D ja R. Jos ongelmana on vain D:n ja R:n puute, ehtii varmaan odottaa 5-vuotiaaksi.



Terv. äiti, jonka kahdelta lapselta on kielijänne leikattu.

Tosin L:n voi sanoa myös väärin niin, että kielen kärki ei mene kitalakeen. Eli lapsella voi olla jonkinlainen L, vaikka hänellä olisikin liian kireä kielijänne.

jo jokunen aika sitten sanoin pojalle sano " lal lal Lasse" meidän kissamme on Lasse=) Niin poika sanoo " lal lal Passe" eli kyse ei ole ihan siitä etteikö voisi sanoa L-kirjainta vaan enemmän siitä että kääntää sen toiseksi kirjaimeksi. Yleensä P tai V kirjaimeksi.



Äsken sitten aloin sanomaan kaikki D-sanoja tai sanoja joissa on D. Niin jäde=hjäle ja sydän=sysän

Tyttö puhuu muuten tosi selkeästi ja D tulee oikein ja D kieltä on tosi paljon käytettykin, tyttö itse lallattelee D juttuja kun olen sanonu että sillä tavalla voi harjoitella. Me ei olla mitenkään hoputettu ja ollaan sanottu, että kyllä sinä vielä sen opit. Into olisi vaan kova, kun kaveri oppi sanomaan ärrän. Kiitos ohjeista!

Asutaan aika korvessa..

Tosin jos asutte aika korvessa, joudutte todennäköisesti lähtemään ainakin lähimpään suurempaan kaupunkiin. Mutta tosiaan jo yhdestä käynnistä voi olla paljon hyötyä.

En tiedä, oliko se vahinko vai sattumaa, mutta just silloin olin ollut kotona, askarrellut isän kanssa hienoja pyöritettäviä paperihyrriä ja tosi innostuneena juoksin kertomaan työstä palaavalle äidille että me on tehty papeRRRihyRRRRiä. Sitten se tulikin aina sen jälkeen, eli kyse oli kuitenkin hoksaamisesta.