Myöhäisillä viikoilla keskeytyksen tehneitä?

Kiitos osaanotoista. Ne lämmittävät todella sydäntä.



Ajattelin sanoa vielä tuosta taposta. Me jouduimme miettimään pari viikkoa myös sitä, että mitä teemme, jos lapsivesipunktiossa tulokseksi tulee joko 13 tai 18 trisomia tai rakenneultrassa todetaan letaali sydänvika. Voiko oman toivotun lapsen tappaa? Lääkäri sanoi, että jos tilanne on paha, he tulevat suosittelemaan keskeytystä. Se, että vauva kulkee isosta leikkauksesta toiseen ja tulee kuolemaan muutaman kuukauden kuluessa, ei ole ihmisarvoista elämää. Sairaalapastori sanoi meille, että oletteko ajatelleet, että lapsen päästäminen tuskistaan näin varhaisessa vaiheessa voi olla suurta äidinrakkautta. Se pisti miettimään, mutta ei olisi tehnyt mahdollista päätöstä yhtään helpommaksi. Onneksi Luoja teki päätöksen puolestamme. Pahalta tuo tuntuu, mutta näin jälkeenpäin ajatellen tämä oli paras ratkaisu.



Se kun lapsi todettiin kuolleeksi ja minulle annettiin ensimmäinen lääke ja ohjeet kotiin, oli aivan kamalaa. Kaiken lisäksi ohjeet alkoivat abortinhakuohjeilla. Ehkäisykohdassa luki suurinpiirtein niin, että muista käyttää ehkäisyä, että ei-toivottu raskaus ei toistu. Olisiko liikaa pyydetty, että meille kohtukuoleman kokeneille ja sikiön vamman takia keskeytykseen joutuville olisi erilaiset ohjeet. Ohjeitten pitäisi alkaa surunvalittelulla abortinhakuohjeen sijaanja ehkäisykohdassa voitaisiinkerota, milloin uutta raskautta voi yrittää ja jos raskaaksitulemista ei haluta, sitten ehkäisyä on käytettävä heti.



Sen olen tässä kuluneitten viime kuukausien aikana oppinut, että jos joku päätyy keskeytykseen sikiön vakavan vamman vuoksi, minä en ole tuomitsemassa. Tämä on sellainen mankeli, jonka läpi kenenkään ei soisi joutuvan kulkemaan. Mutta kun ajattelee, että esim 13-trisomialapsista yli 85 % kuolee ensimmäisen elinvuoden aikana ja näistäkin suurin osa ennen 6 kk ikää ja 5-vuotias on luonnonoikku, onko mitään järkeä kiusata pientä elämään letkujen varassa tiedottomana tästä maailmasta?



Kiviä on helppo heitellä kunnes itse on kivitettävänä. Itse en tosin tiedä vieläkään, mitä olisin tehnyt jos olisin joutunut päätöksen tekoon. Luultavasti se lääke olisi jäänyt nielemättä. En olisi pystynyt siihen. Sen tosin tiedän varmasti, että Turner-tytölle me olisimme antaneet mahdollisuuden yrittää tulla tähän maailmaan.



Jos ap olet vielä linjoilla, käy tutustumassa verneri.net -sivustoon.

Maailma on täynnä lapsia, terveitä ja sairaita. Jos lapsi ei ole terve, vakavasti sairas niin kuin teidän tapauksissanne on ollut, niin mikä ihmeen "tappo" olisi se että päästää lapsen tuskistaan tai muuten antaa vakavasti kehitysvammaisen lapsen tulla tänne maailmaan. Olen työskennellyt kehitysvammaisten kanssa, lievästi ja syvemmin vammaisten kanssa. Elämä ei ole elämisen arvoista silloin kun et itse pysty mihinkään, et pysty ilmaisemaan itseäsi, itket eikä kukaan tiedä nauratko vai itket.



Aikaisemmin olin abortin vastustaja, pahimmasta päästä, juuri niin ajattelin kuin täällä pahimmat AV-mammat. Enää en ole. Suurimpien abortin vastustajien pitäisi käydä siellä laitoksessa katsomassa mitä he haluavat pelastaa :(

Rankka kokemus. Lapsella ei ollut mahdollisuutta elää mun kropan ulkopuolella.



Voimia tarvitset ap. Ja sitten vaan aikaa nuolla haavojasi. Otan todella osaa. Tuo odottaminenkin on rankkaa aikaa.

Kerro miten tuo tapahtui käytännössä, ole kiltti! Asia on epäilemättä rankka ja suren puolestasi. t: ap

niin googleta enkelinkosketus ja liity sinne keskustelemaan. MInä olin siellä hetken aikaa kun odottelin lapsivesitutkimuksen tuloksia.

niin googleta enkelinkosketus ja liity sinne keskustelemaan. MInä olin siellä hetken aikaa kun odottelin lapsivesitutkimuksen tuloksia.

menetin lapseni viikolla 26 ja en todella toivo kenelläkkään. meni selviytyessä 1v ennenkuin toivuin jotenkin asiasta ja ja en ajatellut joka päivä. nyt minulla on yksi erve poika mutta ennen sitä minulla oli 3 keskenmenoa:( jotka kylläkin kesketyi 13-17viikoilla,ensimmäinen oli pahin kun jouduin meidän pienen enkeli pojan synnyttämään ja ristittiin sitten sairaalassa.

mutta voimia sinulle toivon kovasti.

Eläpä sure, eihän tuo tokikaan ollut virallisestikaan raskaudenkeskeytys. Kyseessä oli "abortus inhibitus" eli hieman ontuvan suomennoksen mukaan "keskenjäänyt keskenmeno". Kohdun tyhjennykseen käytetty menetelmä on sama kuin raskaudenkeskeytyksessä, mutta ratkaiseva ero on tietenkin se että sikiö ei ollut elossa toimenpiteen alkaessa. Ei se myöskään, virallisesti, ollut synnytys vaan edelleen tuo keskenmeno.

t. lääkäri

menetin lapseni viikolla 26 ja en todella toivo kenelläkkään. meni selviytyessä 1v ennenkuin toivuin jotenkin asiasta ja ja en ajatellut joka päivä. nyt minulla on yksi erve poika mutta ennen sitä minulla oli 3 keskenmenoa:( jotka kylläkin kesketyi 13-17viikoilla,ensimmäinen oli pahin kun jouduin meidän pienen enkeli pojan synnyttämään ja ristittiin sitten sairaalassa.

mutta voimia sinulle toivon kovasti.

Viikkoja oli alle 20 siinä vaiheessa, kun huomattiin (ultrassa) ettei kaikki ole kohdallaan. Otettiin lapsivesi- ja istukkabiopsiat. Ne oli ok, joten kromosomeissa ei ollut vikaa. Sydämessä, selkärangassa mahdollisesti keuhkoissa (ei näy ultrassa) ja henkitorvessa (ei myöskään näy ultrassa - siis se, että yhteys kurkunpään ja keuhkojen välillä puuttui kokonaan).



Henkilökunta Naistenklinikan sikiötutkimusyksikössä oli ihanaa. Ammattitaitoista ja empaattista.



Synnytys ja maidonestolääkitys eivät olleet rankkoja fyysisesti, henkisestä kylläkin. Oli kamalaa lähteä sairaalasta tyhjin käsin kotiin, vaikka toki se oli tiedossa etukäteen.



Tapahtuneesta on aikaa 10 vuotta, mutta vieläkin haudalla esim."syntymäpäivinä" kaikki se kipu ja tuska palaa takaisin. Ei enää niin terävänä, mutta kuitenkin. Nytkin kyyneltyy silmät, kun tätä kirjoitan.



Paljon voimia ap!

Kun kuitenkin sanotaan että alle 24 viikkoa on vielä keskenmenoa.



Tuo enkelinkosketus vaatii ilmeisesti Yahoon sähköpostiosoitteen tai en ainakaan muunlaista rekisteröimistä sieltä löytänyt, joten taitaa jäädä.



t: ap

olen ollut 2 kertaa geneettisessä keskeytyksessä (trisomia 8), kokemuksena se on henkisesti raastava. Viikkoina 17 ja 13+4, viimeisimmällä kerralla onneksi sain lapsivesi tulokset melko nopeasti. Itse en ole suostunut ottamaan suunkautta otettavaa lääkettä koskaan kotona, olen vaatinut päästä sairaalaan jo sisälle, eikä se ole keskeytyksen kestoa pitkittänyt. seuraavana päivänä pääsiin kotiin. Minulla on kolme ihanaa lasta ja nyt olen raskaana viikolla 10, elikkä muutaman viikon päästä saan tietää kuinka tällä kertaa käy. On varmaankin ihmisiä, jotka pitävät minua järjettömänä kun tässä tilassa taas olen raskaushistoriani tietäen, mutta yli kokemuksista olen päässyt ja hyvin toipunut henkisesti. Puhuminen on auttanut paljon, tukea saa tosiaankin vain jos sitä jaksaa hakea. Voimia sinulle ap!

olen ollut 2 kertaa geneettisessä keskeytyksessä (trisomia 8), kokemuksena se on henkisesti raastava. Viikkoina 17 ja 13+4, viimeisimmällä kerralla onneksi sain lapsivesi tulokset melko nopeasti. Itse en ole suostunut ottamaan suunkautta otettavaa lääkettä koskaan kotona, olen vaatinut päästä sairaalaan jo sisälle, eikä se ole keskeytyksen kestoa pitkittänyt. seuraavana päivänä pääsiin kotiin. Minulla on kolme ihanaa lasta ja nyt olen raskaana viikolla 10, elikkä muutaman viikon päästä saan tietää kuinka tällä kertaa käy. On varmaankin ihmisiä, jotka pitävät minua järjettömänä kun tässä tilassa taas olen raskaushistoriani tietäen, mutta yli kokemuksista olen päässyt ja hyvin toipunut henkisesti. Puhuminen on auttanut paljon, tukea saa tosiaankin vain jos sitä jaksaa hakea. Voimia sinulle ap!

Miten kipeä olet jne? Ja miten sulla onkin voinut käydä "kielteinen lottoivoitto" kahdesti? Otan osaa! Itselläkin kolme lasta, esikoinen kuitenkin erityislapsi.

Siksi tuskin jaksan toista.

t: ap

Heippa, meillä löydettiin rakenneultrassa vauvalta vaikea neuraaliputken sulkeutumishäiriö, joka oli vaikuttanut myös aivojen kehitykseen. Niinpä faktat eteen saatuamme päädyimme raskaudekeskeytykseen.



Synnytys tapahtui sairaalassa. Edelllisenä päivänä sain 2 ekaa kohtua avaavaa lääkettä, sairaalassa seuraavat 2 ja sitten cytotecilla mentiin. Vauva syntyi n. 9 tunnin päästä. Hetki oli surullinen, pidimme pienokaista sylissä, otimme kuvia muistoksi. Suru jää pitkäksi aikaa matkakumppaniksi, mutta lopulta elämä voittaa. Seuraava raskaus oli hmm miten sen nyt sanoisi - aika pelkorikas.



Suljetulta Enkelinkosketus-palstalta sain todella paljon vertaistukea ja apua.

Heippa, meillä löydettiin rakenneultrassa vauvalta vaikea neuraaliputken sulkeutumishäiriö, joka oli vaikuttanut myös aivojen kehitykseen. Niinpä faktat eteen saatuamme päädyimme raskaudekeskeytykseen.

Synnytys tapahtui sairaalassa. Edelllisenä päivänä sain 2 ekaa kohtua avaavaa lääkettä, sairaalassa seuraavat 2 ja sitten cytotecilla mentiin. Vauva syntyi n. 9 tunnin päästä. Hetki oli surullinen, pidimme pienokaista sylissä, otimme kuvia muistoksi. Suru jää pitkäksi aikaa matkakumppaniksi, mutta lopulta elämä voittaa. Seuraava raskaus oli hmm miten sen nyt sanoisi - aika pelkorikas.

Suljetulta Enkelinkosketus-palstalta sain todella paljon vertaistukea ja apua.

että niistä silti selviää. t: ap

t:ap

Itselläni kehitysvammainen lapsi ja jos toinen tulisi, niin tekisin abortin. Esikoisemme on erittäin rakas minulle, mutta toista sairasta en jaksais hoitaa, jos olisi estettävissä. Abortti on silti raskas ja surullinen, mutta joskus liika ylikuorma voi tuhota perheen.

Meillä poika pärjää kuitenkin hyvin, mutta kommunikointi erittäin vaikeaa.

Itselläni kehitysvammainen lapsi ja jos toinen tulisi, niin tekisin abortin. Esikoisemme on erittäin rakas minulle, mutta toista sairasta en jaksais hoitaa, jos olisi estettävissä. Abortti on silti raskas ja surullinen, mutta joskus liika ylikuorma voi tuhota perheen.

Meillä poika pärjää kuitenkin hyvin, mutta kommunikointi erittäin vaikeaa.

ensimmäisellä kerralla olin kovasti kipeä, mutta toisella kerralla olin jo sen verran viisas, että pyysin lääkettä riittämiin. Minulla on ollut molemmilla kerroilla hyvä ystävä tukena jonka kanssa jaksoin ja hän osasi lukea minua jo niin hyvin, että pyysi lääkettä puolestani. Mieheni on halunnut surra menetyksen omassa rauhassaan, eikä tahtonut seurata keskeytystä. Sanoinkin tänään, että jos nyt on kaikki hyvin tässä raskaudessa,lopetan lottoamisen, sillä tämä on minun lottovoittoni! tosin onhan tässä toinen puolikin olemassa, jos taas kaikki ei ole hyvin, niin...taas mennään alas ja lujaa. mutta pakko uskoa, muutenhan en olisi nyt tässä tilanteessa omaehtoisesti! positiivinen ajattelu auttaa minua jaksamaan

ensimmäisellä kerralla olin kovasti kipeä, mutta toisella kerralla olin jo sen verran viisas, että pyysin lääkettä riittämiin. Minulla on ollut molemmilla kerroilla hyvä ystävä tukena jonka kanssa jaksoin ja hän osasi lukea minua jo niin hyvin, että pyysi lääkettä puolestani. Mieheni on halunnut surra menetyksen omassa rauhassaan, eikä tahtonut seurata keskeytystä. Sanoinkin tänään, että jos nyt on kaikki hyvin tässä raskaudessa,lopetan lottoamisen, sillä tämä on minun lottovoittoni! tosin onhan tässä toinen puolikin olemassa, jos taas kaikki ei ole hyvin, niin...taas mennään alas ja lujaa. mutta pakko uskoa, muutenhan en olisi nyt tässä tilanteessa omaehtoisesti! positiivinen ajattelu auttaa minua jaksamaan