kysymys lapsettomuudesta kärsiville, hedelmöityshoidoissa käyville pareille:

Emme halua odottaa mahdollista tietoa lapsesta vuosia ja tuo kaikki maksaa monta kymmentä tuhatta euroa.

Biologinen lapsi on biologinen. Haluamme että lapsemme on omaa lihaa ja vertamme.

en todellakaan ajatellut että tekstini voisi loukata jotain, pyydän nöyrimmästi anteeksi jos näin on jo käynyt! osaakohan kukaan vastata minulle kuitenkaan?

adoptioprosessi on pitkä ja kallis ( hoidot tuo lapsen paljon nopeammin yleensä), haluan biologisen jälkeläisen, mieheni on eronnut kerran ja meillä on uusperhe ja emme varmaan saisi adoptiolupaa

Vierailija:

oli lapsettomuuden syy mikä tahansa, haluaisin kysyä seuraavaa: miksi haluatte ehdottomasti biologisen lapsen? oletteko edes harkinneet adoptiota? miksi päädyitte hedelmöityshoitoihin?

itse olen sitä mieltä että maailmassa on niin paljon lapsia vailla rakastavia vanhempia että jokunen voisi liietä myös meille hoidettavaksi!

Päädyin hoitoihin siksi, että halusin lapsen ja meidän kohdallamme hoidot olivat yksinkertaisempi ratkaisu kuin adoptio. Nyt haluaisimme toisen lapsen ja jos emme saa sitä hoidoilla niin itse ainakin haluaisin adoptoida. Miehen mielipide ei ole vielä selvillä.

Eli me halusimme käydä hoidot läpi ja yrittää kaikkemme jotta saamme biologisen lapsen. Me voidaan kyllä myöntää että meille juuri biologisesti oma lapsi oli tärkeä asia, haluamme meidän sukujen jatkuvan, ihan myös geneettisesti. On mukava nähdä lapsessa omia perittyjä piirteitä (kaikkea kun ei pelkällä sosiaalisella perimällä saa).

Vaikeapa tätä on selittää näin vain halusimme.



Adoptiota olemme miettineet paljon ja olimme kyllä sitä mieltä, että ellemme omaa lasta saa niin sitten ehdottomasti adoptoisimme.



Tällä hetkellä kun yksi lapsi jo siis on ja tulevaisuudessakinn tulemme todennäköisesti hoitoja tarvitsemaan mikäli haluamme toisen lapsen, niin olemme sulkeneet kohdaltamme pois jo luovutettujen solujen käytön. Emme halua että toinen lapsemme olisi vain biologisesti toisen.

Esiteini kiinalainen=)))

* Hoitojen aloitus on huomattavasti helpompaa kuin adoptioprosessi.



* Olen ulkosuomalainen ja kotimaassamme adoptio ei ole kovinkaan kallista, koska kotimaan adoptio on useimmiten mahdollista, mutta lapset ovat yleensä vanhoja, usein kouluikäisiä, ja päätyvät adoptioon yleensä huostaanoton kautta, eli tilanne ei ole mitenkään verrannollinen siihen, että saa itse vauvan. Adoptiolapsilla on usein isojakin ongelmia ja suuri osa adoptiosta purkautuu, kun lapset eivät sopeudu perheisiin, ja perheet eivät sopeudu ongelmalapsen kanssa elämiseen.



* Adoptio ulkomailta on täällä vielä paljon kalliimpaa kuin Suomeen, sekä monimutkaisempaa.



* Tahdon mielelläni kokea ihan itsekkäästi raskauden ja synnytyksen, sekä saada kokea kaiken yhdessä oman vauvani kanssa hänen ekoista päivistä lähtien.



Ei se biologisuus, taikka siis meidän omat geenit, siinä mikään määräävä tekijä ole. Luovuttajan soluja voitaisiin käyttää ihan hyvin, jos omilla ei toimi. Eikä perheenperustuksen kuulukaan lähteä miltään hyväntekeväisyyspohjalta (esim. kun niitä hyljättyjä lapsia nyt on niin paljon), oli tavat sitten mitkä tahansa.

sillon 55 v.

Vierailija:

Esiteini kiinalainen=)))

jos hedelmöityshoidot suljetaisiin meiltä, onneksi on vielä mahdollisuus mennä ulkomaille hoitoihin (Viro, Venäjä)

kokea raskaus, synnytys, imetys ja vastasyntynyt rääpäle (ja tietysti lapsen kasvu ja hoiva siitä eteenpäin), jota hoitaa, on jälleen valtava. Koen fyysistäkin kaipausta.



En koe outona, että miehen sperman heikennettyä haluamme auttaa lääketieteen avulla hänen spermansa ja minun munasoluni kohtaamista.

Lääketieteellisesti ja rahallisesti ja paperisotaa vältellen " helpoin" tapa olisi tietysti vaihtaa miestä. SE olisi moraalisesti mielestäni tietysti väärin.



Adoptio on tietysti mielessäni myös. Koska meillä on jo biolapsi, tuntuisi kuitenkin lapsen kannalta parhaalta, että lapsilla olisi samanlainen tausta.



Siis vaikka uskon vahvasti, että rakkauteni adoptiolapseen tulisi olemaan syvä, epäilen välillä olisiko rakkaus samanlaista tai kokisiko adoptiolapsi olevansa vähempiavoinen biolapseen verrattuna jotenkin kuitenkin (riippumatta saamastaan samanlaisesta rakkaudesta).



Nyt siis ensin katsomme lapsettomuushoidot ja vaihtoehdot adoptio ja sijaislapset ovat seur mielessä.

IVF:ään päädyttiin enkä ole katunut. Meille sopivin ratkaisu, jokainen tehköön omansa.



Silloin tällöin tämä " miksi lapsettomat eivät adoptoi" nousee täällä esiin. Tosiaan, miksi helposti sikiävät eivät adoptoi ? Jos biolapsen haluaminen on itsekästä (mihin siis ap ei kuitenkaan ilm. viitannut), on se itsekästä kaikilta, ei vain lapsettomilta.

Tahdon voida elää sitten lapsemme kanssa normaalia perhe-elämää juuri niin kuin me miehemme kanssa tahdomme, ilman ulkopuolista säätelyä. Täällä adoptoitukin lapsi voi olla yhteydessä biovanhempiinsa ja kaikenlaiset bioperheen ongelmat tunkevat perheeseen, ja sosiaalityöntekijöiden kanssa " yhteystyön" jatkuu ja elämästä on edelleenkin (koko adoptioprosessinkin jälkeen siis) tehtävä selkoa jatkuvasti ulkopuolisille. Kokisin tuollaisen tosi rasittavana. Adoptiolapsi olisi siis melkein kuin sijaislapsi.