Lue keskustelun säännöt.
Puolustan päiväkoteja!
19.01.2009 |
Minulla on kaksi lasta, jotka kumpikin aloittivat päiväkodissa 10 kuukauden iässä. Kumpikin on viihtynyt erinomaisesti pienten alkuitkujen jälkeen. He ovat kehittyneet päiväkodissa kovasti ja saavat oppia siellä asioita, joista kotihoidossa koskaan eivät oppisi. Yksi esimerkki on askartelu. En ikinä osaisi opettaa tekemään heitä niin hienoja juttuja kuin päiväkodissa he ovat tehneet.
He saavat tutustua myös erilaisiin liikuntajuttuihin, joita en osaisi itse opettaa. Mainittakoon vaikkapa tanssi. Lisäksi musiikin eri lajit tulevat tutuiksi ja joulun alla pikkuiset leipoivat itse.
Tiedän, ettei meillä kotona koskaan tehtäisi mitään niin monipuolisia juttuja kuin päiväkodissa. Tietysti me vapaa-aikana kotona ulkoilemme ja teemme kaikkea kivaa, mutta minulla on kanttia tunnustaa, etten osaa monia sellaisia asioita, joita päiväkodin tädit osaavat.
On hienoa myös huomata, miten lapset ovat oppineet käyttäytymään ja toimimaan ihmisten keskellä ryhmässä. Kiitos siitäkin päiväkodin. Tunnemme monia kotona olevia lapsia äiteineen, ja on ihan pakko tunnustaa, että joissakin asioissa nämä kotona olleet ovat aika lailla (älkää nyt loukkaantuko) kehittymättömiä, varsinkin jos he ovat ainoita lapsia. Mietitäänpä vaikka ihan ruokaravintolassa tai konsertissa käyntiä.
Päiväkotilapset myös aikanaan sopeutuvat kouluun paremmin.
Meidän lapset haluttiin nimenomaan päiväkotiin, ei perhepäivähoitoon, päiväkodin monien etujen vuoksi. Meillä arvostetaan sosiaalisuutta ja erilaisten taitojen oppimista. On niin hienoa, kun lapset aidosti viihtyvät päiväkodissa ja odottavat sinne pääsyä aamuisin.
Meillä on hyvä koti ja rakastavat vanhemmat, lapset ovat todella arvostettuja ja toivottuja, he menevät kaiken edelle. Silti tunnustan senkin, ett meidän lasten etu on myös se, että vanhemmat käyvät töissä ja he saavat olla päiväkodissa. Kirjoitan tämän vilpittömästi sydämellä. Haluan puolustaa päiväkotiin lapsia vieviä äitejä ja kannustaa heitä! Ei kaikkien tarvitse olla kotona kolmea vuotta!
Kommentit (27)
ei niinkään päiväkodin paremmuudesta. ei siinä mitään hyvä että tunsit rajoituksesi.
ainakin meidän lapset käyvät tiheästi konserteissa ja tapahtumissa, ravintoloissa ym ja osaavat käyttäytyä. meillä on oma askartelu-huone jossa maalaamme ja askartelemme. lapset tekevät koruja ja tauluja, esikoinen tykkää valokuvata. päivittäin näemme muita lapsia kerhoissa ja jumpalla ym. niin ja nämä virikkeet järjestää siis lasten isä siinä missä äitikin... eli palopuheesi ei tee päiväkotia sen paremmaksi, se on parempi niille lapsille joiden vanhemmat eivät osaa järjestää virikkeitä ja kasvatustilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samoin ulkoilu silloin kun lapset ovat kotona
MUTTA silti olen sitä mieltä, että lasten olisi hyvä kasvaa kotona vaikka ensimmäiset 2-3 vuotta (jos mahdollista) ja mennä aikaisintaen parivuotiaana sinne päiväkotiin opettelemaan sosiaalisia ja muita taitoja. 3-vuotiaanakin ehtii vielä. Mutta, kun päivähoito on ajankohtaista, minustakin nimenomaan päiväkoti on se oikea paikka, pieni sellainen mieluiten.
-kotimuskari, johon kutsutaan kaikki alueen lapset kerran viikossa. Tätä varten on oma musiikkihuone yläkerrassa marakassein, triangelein ja nokkahuiluin varustettuna.
-meillä on myös kirjastohuone satutunteja varten
-samoin meillä on alakerrassa jumppasali, jossa pidämme satujumppaa, erilaisia liikuntaratoja, alkeissählyä, satubalettia ym. Teemat vaihtuvat viikottain.
-pihalla meillä on luistinrata ja hiihtolatu, toki myös laadukkaat leikkipuistovälineet
-askarteluun ei ole vielä omaa tilaa, se tehdään seuraavan remontin yhteydessä.
Taidehetket toteutamme toistaiseksi keittiön pöydän ääressä.
Myönnän että meillä ei ehkä askarella yhtä paljon kuin päiväkodissa, mutta muuten lapset saavat paljon virikkeitä kotonakin.
Mielummin valitsen sen että lapset saavat olla kotona vanhempien kanssa ne tärkeät ensimmäiset vuodet ja kasvatan heidät itse kuin sen että osaavat askarrella paremmin kuin nyt.=)
Nyt lähdetään hiihtämään lasten kanssa.
T: 6v ja 4v poikien äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päiväkodit ovat ihan kehittäviä paikkoja, kunhan vain henkilökuntaa on riittävästi. Usein tuntuu vain siltä, että vanhemmilla on vähän liian hienot kuvitelmat päiväkodin arjesta. Parasta päiväkodissa lapselle on ehkä kaverit, lapsi oppii toimimaan ryhmässä ja leikkimään, usein kotona ei ole sisaruksia tai vain monta vuotta nuorempi vauva ja naapurissa esim. ei leikkikavereita. Eli esim. 5 v. hyötyy kyllä päivähoidosta. En kuitenkaan menisi sanomaan, että päiväkodissa hoidettu lapsi pärjäisi koulussa kotihoidettua paremmin! Tiedän itsekin monta päinvastaista esimerkkiä.
Mutta siitä olen varma, että vauvat pitäisi hoitaa kotona, ei päiväkodeissa.
Ja olen siis lto.
Niinn meilläkin toimitaan. Minä rakastan askartelua ja kaikenlaisia käsitöitä, minusta on aivan ihanaa kun voin toteuttaa niitä lapseni kanssa. Pidän myös ulkona olemisesta, kuljen työmatkat mahdollisuuksien mukaan pyörällä/kävellen jotta saan olla ulkona. Pidän pallon potkimisesta, hiintämisestä, pyöräilystä, pulkan vetämisestä...Lähden siis mielelläni myös lapseni kanssa ulos. Minusta on mukava käydä konserteissa, nyt olemme olleet lasten konserteissa, jatkossa ehkä toisenlaisissa kun lapsi kasvaa. En osaa laulaa enkä soittaa, mutta mielelläni pimputtelen triangelia, kellopeliaä, ihan mitä vaan lapseni niin pyytäessä, onneksi mieheni on musikaalisempi ja osaa soittaa "oikeasti".
Ravintolassa käydään syömässä lähes viikottain (tai no jaa, välillä ollaan hampurilaisella), tai ainakin siis syömme viikottain jossain muualla kuin kotona, että sitäkin on harjoiteltu. Ja kotona pöydässä pidetään hyviä tapoja yllä (lapsen tasolla tietenin) ja omasta mielstä ilman kummempaa nipottamista lapsi on oppinut käyttäytymään ruokapöydässä kauniisti, pyytää kauniisti jos haluaa jotain lisää ja kiittää saadessaan.
Lapsi ei edes osaa sanoja "yök", "pahaa", "en syö" koska ei ole niitä koskaan kotona kuullut, muuten puhuukin jo pitkiä lauseita. Hän ei myöskään osaa töniä muita pois edestä halutessaan jonnekin eikä viedä muiden kädestä tavaroita. Hän aloittaa nyt hieman reilu 2-vuotiaana päiväkodin ja toivon todella ettei hän ensitöikseen opi näitä jälkimmäisiä tapoja sieltä päiväkodista.....
jaaa...ja miksi aloittaa nyt osa-aikapäivähoidon.... vaikka kotona saakin runsaasti virikkeitä ja on oppinut hyvin käyttäytymään, tuntuu että hän jää ilman riittäviä sosiaalisia suhteita, vaikka käykin päivittäin leikkipuistossa ja tapaamme ystäviäkin usein. Etsimme pienen päiväkodin jossa toivon että ennätetään ottamaan lapset hyvin huomioon. saa nähdä mitä tästä sitten tulee, meneekö "parempaan" vaiko "huonompaan" suuntaan?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meilläpä on paljon ystäviä lähimain ja lapsilla kavereita joka päivä. On myös varaa harrastuksiin, joita on mukavasti, että esim. tanssin opettaa tanssikoulu, eikä päiväkoti. Ja kaikenlaisia taitoja ovat oppineet ihan kotonakin:) Niin ja muskari on kiva paikka kanssa ja vanhin soittaa soitinta...Ja hyvin pärjäävät..Esikoinen ysin oppilas...
Meillä lapset on olleet kotona eskariin asti. Ja kouluun mennessä ovat kyllä taidoissaan olleet vähintään yhtä "kehittyneitä" kuin päiväkodissa olleet lapset. Ei lasten kanssa nyt niin ihmeellistä ja kauhean virikkeellistä tekemistä tarvitse aina olla, ihan tavallinen kotielämä riittää. Meillä esim. lapset oppivat 4-5 vuotiaina lukemaan vaikka ei heitä mitenkään opetettu, luettiin kyllä paljon.
Päivittäinen ulkoilu kuuluu tietenkin kuvioon; hiihtämistä, luistelua, potkuttelua, lumitöitä, pyöräilyä, pallopelejä yms tavallista. Leipominen ja ruuanlaittohan on myös ihan arkipäivän juttuja. Lisäksi siivoukset, pyykinpesut, tiskaukset...lapsethan haluavat olla mukana kaikessa. Sitten kun lisäksi on vähän askartelua, lauluhetkiä tms niin hyvä tulee.
Sosiaalistua voi muutenkin kuin olemalla jatkuvasti isossa ryhmässä. Onhan sitä perhe- ja päiväkerhoja, avoimia päiväkoteja, perhekahviloita ja tietysti ahkeraa kyläilyä kannattaa harrastaa. Lisävirikettä saa vielä vaikkapa muskarista, satujumpasta, uimakoulusta ja kirjaston satutunneilta.
Minun mielestäni vanhemmilla pitää olla vaihtoehtoja ja kaikki on ihan hyviä. Joskus päiväkoti voi olla parempi kuin koti ja sitten taas toisinpäin. Hassulta kyllä tuntuu se väite, että kotihoidetut lapset olisivat jotenkin heikommassa asemassa kuin päivähoidetut. En ole ikinä kuullut opettajilta kommentteja, että kotihoidetut lapset sopeutuisivat huonommin kouluun. Sellaisia olen kuullut, että useimmat kotihoidetut lapset ovat käytökseltään rauhallisempia ja malttavat kuunnella ohjeita paremmin. Tätäkään ei silti pidä yleistää kaikkia koskevaksi, on tosiaan monenlaista kotihoitoa ja myös luonteissa tietysti eroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kotona lapsia hoitamassa. Mutta kas kun kaikilla ei ole varaa olla kotona, tai sit ei ainakaan ole varaa hienoihin tanssikouluihin yms. harrastuksiin jotka maksaa.
Hyvässä rakastavassa kodissa kasvaa henkisesti terveitä ja vireitä lapsia riippumatta siitä ovatko kotihoidossa vai työpäivät päiväkodissa.
Vastuu on vanhemmilla, älkää te kotona hoitavat pröystäilkö uhrauksillanne ja työssä käyvien ei tarvitse liioitella päiväkotien hyviä puolia.
Hyvä että on jokaiselle jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mua ainakaan kiinnosta onko jonkun lapsi päivähoidossa vai kotihoidossa. Aivan sama mulle.
ehdottomasti suunnitella kirjasto, musiikkihuone, askarteluhuone, taidehuone ja muut VÄLTTÄMÄTTÖMÄT huoneet että av-mammat voi kasvattaa lapsensa.
Niinpäniin, tuskin se tarha niin hirveän huono paikka lapselle on. Ja kotona hoidetut lapset on varmasti ihan yhtä fiksuja (oletttaen että kaikki nämä huoneet siis löytyy!) kuin tarhassa olevat lapsetkin. Kukin tyylillään oman elämäntilanteensa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lastensa sopeutuneen hyvin päiväkotiin, se on nimenomaan äidin arvio. Itse olen työskennellyt monessa päiväkodissa ja mielestäni ne ovat poikkeuksetta aika kamalia paikkoja.
Vanhemmat eivät tosiaankaan tunne kaikkia olosuhteita. Eikä ole siitä kiinni, etteikö hoitajat olisi hyviä ja asiansaosaavia, vaan muista olosuhteista. Pienet tilat, pienet määrärahat, liian vähän henkilökuntaa. Kova meteli ja lapset tekevät asiat aina yhdessä, ei ole paljon aikaa kuunnella eikä pitää sylissä, eikä tosiaankaan mennä pienimmän ja eniten aikaa tarvitsevan lapsen tahdissa.
Ja nämä kaikki nimenomaan alle 5 vuotiailla. Sitä isommat ovat asia erikseen. Itselläni on kolme lasta ja he ovat kaikki kotona hoidettuja (minä en ole silti kotiäiti, tosin päiväkotielämän minäkin olen taakseni jättänyt, en kestänyt sitä itsekään.)
Eiköhän sitä itse kukin olisi ainakin ensimmäiset kolme vuotta kotona, mikäli se ei tarkoittaisi asunnon vaihtamista vaikkapa kaksioon jollekin kämäselle alueelle, autoista luopumista ja sen sellaista. Mutta kukin tyylillään.
Puolestani voitte kaikki parempaakin paremmat kotiäidit olla ihan mitä mieltä haluatte työssäkäyvien äitien rakkaudesta lapsiinsa. Eipä ne teidän ajatuksenne ja mielipiteenne tätä maailmaa muuta.
lastensa sopeutuneen hyvin päiväkotiin, se on nimenomaan äidin arvio. Itse olen työskennellyt monessa päiväkodissa ja mielestäni ne ovat poikkeuksetta aika kamalia paikkoja.
Vanhemmat eivät tosiaankaan tunne kaikkia olosuhteita. Eikä ole siitä kiinni, etteikö hoitajat olisi hyviä ja asiansaosaavia, vaan muista olosuhteista. Pienet tilat, pienet määrärahat, liian vähän henkilökuntaa. Kova meteli ja lapset tekevät asiat aina yhdessä, ei ole paljon aikaa kuunnella eikä pitää sylissä, eikä tosiaankaan mennä pienimmän ja eniten aikaa tarvitsevan lapsen tahdissa.
Ja nämä kaikki nimenomaan alle 5 vuotiailla. Sitä isommat ovat asia erikseen. Itselläni on kolme lasta ja he ovat kaikki kotona hoidettuja (minä en ole silti kotiäiti, tosin päiväkotielämän minäkin olen taakseni jättänyt, en kestänyt sitä itsekään.)
Mistä näihin päiväkotikeskusteluihin aina löytyy näitä hoitajia joiden mielestä päiväkodit on suoraan saatanasta..
Myönnän, en ole asiantuntija. Olen työskennellyt vuoden lastenhoitajana helsinkiläisessä päiväkodissa viettäessäni välivuotta lukion jälkeen. Päiväkoti oli isohko, pienten osasto, eskari ja 2 siltä väliltä osastoa. Tein töitä kaikilla osastoilla, välillä myös apulaisen hommia. Tämä tapahtui 90-luvun puolivälissä edellisen laman leikattua kunnallista sektoria rankalla kädellä.
Lisäksi omat lapseni ovat aloittaneet päivähoidon 3½,- 2 - ja 2-vuotiaina (siis kolme lasta). Kokemusta on kahdesta hyvin erilaisesta päiväkodista, toinen kunnallinen ja toinen pieni yksityinen jossa vanhemmat muodostavat hallituksen.
Mikään näistä kokemuksistani ei tue sitä ajatusta että päiväkoti olisi kamala, suunnilleen romanialaisen lastenkodin veroinen lasten säilö jossa vauvat makaavat märissä vaipoissa oman onnensa nojassa. Töissä olin paljon pienimpien puolella, jossa kyllä oli aikaa pitää sylissä, syöttää, auttaa, lukea ja jopa nukkua lasten päiväunien aikaan lasten kanssa. Ei tietenkään jokainen lapsi saanut syliä ja huomiota koko aikaa, mutta mielestäni lapsilla oli kaikki hyvin. Kuinka moni kotona hoidettu lapsi on jatkuvasti sylissä ja huomion keskipisteenä? Tietysti aikaa on kulunut tuosta jo paljon, mutta en ole koskaan muistellut tuota aikaa kirkuvan ja huutavan, pahoinvoivan lapsilauman kaaoksena, vaan hyvin organisoituna toimintana. Ehkä negatiivisimpana asiana jäi mieleen henkilökunnan paskan jauhanta kahvihuoneessa, milloin poissaolevasta kollegasta, milloin vanhemmista.
Myös kokemukseni päiväkodista vanhemman näkökulmasta ovat lähes pelkästään positiivisia. Varsinkin tämä viimeiseksemme jäävä yksityinen päiväkoti on ollut todella positiivinen kokemus erityisesti kodin ja päiväkodin yhteistyön näkökulmasta. Isommat, koulussa olevat lapsemme käyvät siellä välillä koulun jälkeen leikkimässä ja moikkaamassa hoitajia.
Kuten sanottu, en ole asiantuntija ja ehkä lapsiamme kidutetaan ja heitetään sylistä pois heti kun käännän selkäni, jotenkin sitä vaan on vähän vaikea uskoa. Jotenkin henkilökunta myös aavistaa, milloin haen lapseni, kun aina hänellä tuntuu olevan kaikki hyvin kun sisään tai pihaan pölähdän. Mutta siis luultavasti on koko päivän vain itkenyt.
kuin 19:sta. Taitavat aina tietää, milloin tulen lastani hakemaan, kun kaikki on silloin aina kunnossa. Eikä siis haeta joka päivä tasan samaan aikaan...
Meillä eivät ilmeisestikään edes hirveesti seläntakana vanhempia haukkuakaan, kun asutaan pienessä kunnassa, jossa melkeimpä kaikki tuntee toisensa tai ovat jotakin kautta sukua tai samasta kylästä tms.
Tuolla ylempänä ketjussa joku luuli, että kun joku hoitaja kun kertoili omasta päiväkodistaan sen olevan kuin joku romanialainen päiväkoti. Itse olen ollut päiväkodissa työssä, vaan enpä ole enää ja syyt ovat ihan samat, mitä joku hoitsu tuolla selitti.
Sitten taas minulla on ystävä, joka on työssä samassa tarhassa, kuin minä aikanani ja hän viihtyy siellä erinomaisesti ja kehuu työpaikkaansa. On vaan niin erilaiset käsitykset siitä, millaista elämää haluaa siellä päiväkodissa lapselle tarjota.
Tunnetteko monia koulutettuja, päiväkodissa työssäolleita lastenhoitajia, jotka olisivat vieneet oman lapsensa 10 kk ikäisenä toiseen päiväkotiin ja palanneet itse työhönsä?
Ainakin meillä lapset ovat kotivuosinaankin saaneet harjoitella sosiaalisia taitoja, liikunnallisia kykyjä ja askarrella ja leipoakin ovat saaneet.
Kotiäitivuosinani olen aktiivisesti kuljettanut lapsia varhaiskasvatuskerhossa (3 kertaa viikossa, aina sama lapsiryhmä), uimassa ja jumpassa. Muiden lapsiperheiden kanssa ollaan myös kyläilty lähes päivittäin.
Nyt lapseni ovat sitten päiväkodissa, jossa on yksi pieni lapsiryhmä ja riittävästi hoitajia. Nykyinenkin järjestely on meidän perheelle hyvä.
Hyvää hoitoa meidän lapset ovat saaneet kotona ja päiväkodissa myös.
En ymmärrä tarvetta vastakkainasettelulle.
Lapset voivat saada hyvää tai huonoa hoitoa riippumatta siitä ovatko he kotona vai tarhassa. Kaikki kodit eivät ole hyväksi lapselle ja kaikki päiväkodit eivät ole hyväksi lapselle, mutta molemmissa on paljon myös niitä hyviä paikkoja.
ei niinkään päiväkodin paremmuudesta. ei siinä mitään hyvä että tunsit rajoituksesi.
ainakin meidän lapset käyvät tiheästi konserteissa ja tapahtumissa, ravintoloissa ym ja osaavat käyttäytyä. meillä on oma askartelu-huone jossa maalaamme ja askartelemme. lapset tekevät koruja ja tauluja, esikoinen tykkää valokuvata. päivittäin näemme muita lapsia kerhoissa ja jumpalla ym. niin ja nämä virikkeet järjestää siis lasten isä siinä missä äitikin... eli palopuheesi ei tee päiväkotia sen paremmaksi, se on parempi niille lapsille joiden vanhemmat eivät osaa järjestää virikkeitä ja kasvatustilanteita.