Miten teille selvis lapsen erilaisuus, autismi?

Ensimmäiset merkit tulivat parivuotiaana pikkusisaruksen synnyttyä. Poika ei tuntunut kiinnittävän huomiota vauvaan. Puhe alkoi vähetä ja muuttua epäselvemmäksi. Öisin poika alkoi heräillä ja valvoa pari tuntia putkeen. Olin ennakoinutkin että pojan " persoonallisuus" on sellainen ettei mustasukkaisuusongelmia olisi mutta olin ajatellut että yövalvomiset ja huomaamatta jättämiset olisivat lapsen reaktiota pikkusisarukseen; olin kuullut parista terveestä lapsesta joilla mustasukkaisuus ilmeni näin. Mutta puheen vähenemisestä olin lukenut lehdestä, jossa kerrottiin autistisesta pojasta. Hän oli pikkulapsena puhunut paljon, mutta sitten puhe jäi pois ja nyt hän käytti kommunikaattoria. Pelkäsin ihan hirveästi. Kaksi ja puolivuotiaana poika oli edelleen muiden mielestä ihan tavallinen. Kului vielä aikaa kunnes otin asian puheeksi neuvolassa. Th antoi " varalta" psykologin numeron, mutta ei tuntunut olevan huolissaan, Meni taas aikaa ennen kuin soitin psykologille. Kolmevuotisneuvola ehti olla ennen ensimmäistä psykologikäyntiä ja siellä poika ei yltänyt ikätason mukaisiin suorituksiin. Kävimme pari kertaa psykologilla mutta hän ei suostunut sanomaan epäilyistään mitään vaikka kysyin suoraan. Oli huhtikuu ja puheterapeutille olisimme saaneet ajan vasta elokuulle. Marssin omalääkärille ja vaadin lähetettä neurologille. Omalääkärin mielestä sekä minä, th, että psykologi olimme turhaan huolissamme, poika oli täysin normaali. Sain kuitenkin lähetteen kun kieltäydyin poistumasta ilman sitä. Lainasin muutamia kirjoja ja tein " kotidiagnoosin" . Neurologi katsoi pojan toukokuussa ja totesi että suurella todennäköisyydellä epäillään autismia. Lokakuussa oli ensimmäinen sairaalajakso ja diagnoosiksi tuli lievä autismi. Kolmannella osastojaksolla " lievä" jäi pois. Aluksi oli todella rankkaa, itkin koko ajan. Tunsin menettäneeni pojan koska en saisi häneen keskusteluyhteyttä. Nyt tilanne on hyvä. Pojalla on loistava erityisryhmä päiväkodissa ja ihana puheterapeutti ja hän on mennyt monessa asiassa paljon eteenpäin. On myös ihanaa nähdä miten hän on kontaktissa nuorempiin sisaruksiin. Mutta huvittavaa on että vasta tänä kesänä meillä on mahdollisuus - sopeutumisvalmennuskurssiin!