Onko miehellä oikeus mielestänne kieltäytyä osallistumasta synnytykseen,

Paitsi tietty äidin ;)

" oikeus kieltäytyä" tarkoitaa kenties hän...?

Mielestäni oikeastaan asia on parin yhteinen, joillekin äideille voi olla helpotus, jos mies ei tule sen vuoksi, ettei pysty tukemaan synnytyksessä, voi äiti sit valita paremman tukijan muualta.

Eipä kait muutenkaan vaimolla ole oikeutta kertoa mitä miehen pitää tehdä ja mitä ei....

Eihän miehen ole pakko mennä leikkaukseen tms mukaan. Eikä vaimon lähteä tuijottamaan jotain auton korjausta tms yhteistä asiaa miehen kanssa, jos ei halua.



Tämä on jokin pakkomielle, mikä nykyään on.



JA NÄMÄ OVAT MIEHENI MIELIPITEITÄ :)



ps. en ole synnyttänyt

mutta jos on olo ettei sitä kestä niin ei silloin ole kyllä valmis isäksikään. Todella itsekästä käytöstä mieheltä!

Mies saa siis kieltäytyä tulemasta mukaan synnytykseen, koska siinä katsellessa saattaa tulla huono olo? Ja silti hän synnytyspelostaan huolimatta on ihan ihan hyvä isä!



Jos nainen taas pelkää synnytystä, joka hänen tapauksessaan vähemmän kauniin katseltavan lisäksi tarkoittaa tuntien kipua ja jopa todellista vaaraa (jos synnytyksessä jotain riskitekijöitä), hän on ITSEKÄS ja LAISKA, ei lainkaan kelvollinen äidiksi.

Tosin olisin ollut tosi pettynyt jos oma mieheni ei olisi osallistunut.



Etukäteen jo sanoin hänelle että hänen ei ole pakko tulla mutta että hänen mukanaolonsa merkitsisi minulle tosi paljon. Ja tulihan se mukaan tueksi :)

kuinkas kauan miehiä on ylipäätään otettu mukaan synnytykseen?



Aika uusi asia, vai mitä.. Luonto on vaan niin määrännyt että se on nainen joka synnyttää, minkä sille voi.



Edelleen väitän että vastahakoisesta tai pahoinvoivasta miehestä ei ole muuta kuin haittaa synnytyksessä.

19

että hän lähtee mukaan mutta jos touhu muuttuu sellaiseksi että hänestä on enemmän haittaa kuin hyötyä niin sitten voi poistua. en ymmärrä että mihin synnytyksessä tarvitaan paniikissa olevaa isää? Tekeekö se hänen läsnäolonsa asiasta jotenkin kunniakkaamman? En osaa itse vielä kuvitella minkälainen synnytystilanne on joten miten voisin pakottaa sinne mieheni lähtemään - eihän hänkään tiedä miten tulee asian kokemaan.



jotkut vanhemmat naiset ovat muistuttaneet tästä että hei, sitä miestä eei tarvitse pakottaa mukaan, tämä on joku uusi buumi. Uskon että asiansa osaavasta hoitohenkilökunnasta on hädän hetkellä paljon enemmän apua.



(hyvä tässä huudella kun koko asia on vielä kokematta :))

Vaikka me kuinka lähdettäisiin akkaporukalla barrikaadeille tästä niin biologiaan tuskin tulee muutosta; nainen joutuu jatkossakin odottamaan ja synnyttämään. Ellei sitten jossain olla keinokohtuja rakentamassa mutta epäilempä paljon ;) Valitettavasti asia josta on turha tasa-arvokeskusteluja käydä. t 30

vähän väliä jossain muualla. En voi kieltää, ettei synytyksestä kieltäytyneen isän " pisteet" laskisi silmissäni.

että näen painajaisia liki joka yö. Itken ja olen ahdistunut, olen varma että kuolemme molemmat, minä ja vauva. Silti synnytys on edessä enkä voi sille mitään. Neuvolan mukaan ihan normaalia jännitystä, mutta minulla se vaikuttaa jokaiseen päivään, vaikka vielä reilu kuukausi jäljellä laskettuunaikaan.



Jos mieheni kaikki pelkoni kuunneltuaan sanoisi ettei halua tulla mukaan synnytykseen, kun hänellä voi tulla siinä " huono olo" , varmaan potkaikisin hänet pihalle! Koska uskon alatiesynnytyksen olevan lapselleni parasta, olen valmis kohtaamaan pahimmat pelkoni. mutta jos mieheni jättäisi minut tässä tilanteessa yksin en voisi luottaa häneen koskaan, ikävä kyllä.



Jos naiselta on itsekästä vaatia sektioa synnytyspelkoon vedoten, on se sitä myös mieheltä joka oman " synnytyspelkonsa" vuoksi ei halua osallistua koko tapahtumaan.

sillä jos pelko on noin kamala niin tuki on varmasti tarpeen. Itse olen vielä jotenkin pystynyt säilyttämään " ronskin otteen" synnytyksen ajattelussa, mutta eiköhän se pelko tähänkin persiiseen iske. Tulen kertomaan mielipiteitä miehen osallistumisesta uudestan vaikkapa kuukauden tai parin päästä ;)

t 30, rv 32

Jos ei pysty niin parempi olla poissa kun pyörtyillä synnytyssalissa ja viedä kätilöiden aikaa.

Ei ole pakko jos ei halua, mutta itse olisin ollut loukkaantunut ellei mies olisi tullut mukaan. Alusta alkaen se oli niin selvää ettei siitä edes keskusteltu. Taisin sanella säännöt:-) Mutta eipä väittänyt vastaankaan...

tulemasta mukaan synnytkseen.



Onko naisella mielestänne oikeus sektioon jos hän pelkää/ei koe kestävänsä synnytystä?

Ensinnäkin, minusta epänormaalin voimakas synnytyspelko on ihan hyvä syy sektioon, sanottakoon se nyt. Siltikin. Miehelläkin voi olla synnytyspelko, mutta HÄNEN EI OLE PAKKO läpikäydä muita synnytyksiä kuin oma syntymänsä. Se vaan nyt on fakta; kuten joku sanoi, ei tässä barrikadit auta. Miehessä ja naisessa on se vissi ero. Raskaana olevan naisen ON PAKKO saada se lapsi sieltä ulos jollain viisii, ja paras on tehdä se niin että lapselle aiheutuu vähiten vaaraa.



Huomatkaa muuten, että niitä eroja on muitakin. Samasta syystä kuin että miehen ei ole pakko osallistua synnytykseen, mies jää paitsi myös siitä tunteesta kun sisällä kasvaa uusi elämä; imetyksestä; ja näiden tuomasta erityislaatuisesta vanhempi-lapsisuhteesta. Tasan ei käy onnen lahjat.



Jos mies oikeasti pelkää synnytystä, ei häntä pidä pakottaa. Mikä ihmeen idea siinä olisi? Ja onhan se lattialle pyörtynyt mies riskitekijäkin.

ja on kaikenlisäksi ääliö. kyllä minä ainakin haluaisin miehenä nähdä lapseni syntymän ja ottaa osaa vaimoni/lapseni äidin kärsimyksiin, kun se synnytys ei tiedettävästi ole mikään helppo juttu.

Oma mies ainakin arvostaa minua paljon enemmän nähtyään mitä se synnytys todella on, eikä hetkeäkään epäillyt lähteä mukaan.

mutta todennäköisesti juuri sen verran mitä naiset yleensä pelkäävät. Mitään pelkosektioa en kuitenkaan edes halunnut hakea. Pelkoni ei ollut sitä luokkaa että olisi häirinnyt elämääni jatkuvasti ja uskoin alatiesynnytyksen olevan paras tapa lapselleni.



Kuitenkin koin ahdistusta ja pelkäsin joutuvani synnyttämään yksin. Tuo yksinäisyys oli siis varmaan kauhukuvitelmistani pahin. En odottanut mieheltäni mitään ihmetekoja tai sen suurempaa apua, lähinnä vaan sitä että hän olisi vierelläni eikä jättäisi minua yksin.



Mies tuli mukaan synnytykseen ja kaikki meni niin hyvin kuin nyt voi mennä. Jälkeenpäin mies sanoi pelännensä synnytystä. Hänellä oli ollut tunnen ettei hän selviä siitä ja oli toivonut salaa minun olevan niin vahva että kestäisin synnytyksen yksin. Kuitenkin kun oli kuullut pelostani, hän koki ettei voisi jättää minua, mistä on sitten jälkeenpäin ollut tyytyväinen. Seuraavaan synnytykseen hän haluaa jo ehdottomasti mukaan, vaikka nyt itselläni on tunne että saattaisin selvitä yksinkin.