Onko miehellä oikeus mielestänne kieltäytyä osallistumasta synnytykseen,

Jos miehestä on vain haittaa, miksi hänen pitäisi silloin tulla mukaan. Jos hän pyörtyilee, panikoi, nostattaa pelon tunteita tai muuten toimii tilannetta hankaloittavasti, eihän synnytyksessä silloin kannata olla mukana. Molemmille parempi, ettei isä ole silloin mukana.

Eikä miestä siihen puuhaan

tarvita

, kun ei se mies siinä ole uutta ihmistä ulos tunkemassa.

Mutta MINUN mieheni on ihan turha yrittää koettaa vedota sellaisiin oikeuksiin...

Sanoin miehelleni, ettei hänen tarvitse tulla mukaan, jos ei halua/pysty. Tietenkin toivoin, että hän tulisi. Epäilin suuresti olisiko hänestä hyötyä, sillä hän on varsin sairaalakammoinen tapaus. Ultrassakin istui vain kelpeana hiljaa ja kertoi, että jo sairaalan haju saa hänet pahoinvoivaksi. Naureskelin ennakkoon kaverillekin tulevan tsempparini hyödyllisyydestä.



Vaan toisin kävi, ukolle 10+, aivan mieletön tuki. Ilman häntä kokemus olisi varmasti ollut " huonompi" . Mutta, kuten sanottu, mielestäni miehellä on oikeus kieltäytyä!

jos kokee sen pelottavaksi. Samoin naisella pitää olla oikeus sektioon jos kokee synnytyksen pelottavaksi.



Pääasia että lapsi saadaan ulos.

pelkää että rupeaa voimaan pahoin niin eihän sen miehen tarvitse olla siellä jalkovälissä sitä tilannetta tarkkailemassa,koska siellä se näky tuskin mitään " siistiä" on.



Joten pahoinvoivien miesten ei tarvitsisi mennä itse syntymää todistamaan sinne jalkovälin luo vaan voi ihan hyvin tukea naista yläpään puolella tuijottelemasta naisen jalkoväliin jos se kerta saa voimaan pahoin.



Näin ollen mieskin voisi aivan hyvin osallistua synnytykseen sillä yhteinen projekti se on.mutta mielestäni tuo asia pitää puhua selväksi kahden kesken ja päättää yhdessä tasapuolisesti onko parempi että tuleeko mies mukaan synnytykseen.

ole valmis äidiksi! Kannattaa miettiä näitä asioita tarkkaan ennen kun rupeaa lasten tekoon.



Miehellä ei taas mielestäni tee synnytyksessä mitään, nainen pystyy halutessaan selviytymään synnytyksestä yksinkin. Jos molemmat haluaa miehen mukaan, niin se on ihan ok, mutta väkisin miestä ei pidä tuohon touhuun pakottaa.



Naurattaa ihan kun kuuntelee tätä valitusvirttä, miehen pitää juosta mukana neuvolassa raskausaikana, osallistua synnytykseen ja myöhemmin lapsenhoitoon tasa-arvoisesti. Tuntuu unohtuneen että naisilla ja miehillä on se pieni ero joka tekee heistä miehiä ja naisia. Sitä kutsutaan biologiaksi. Meillä nainen synnyttää ja hoitaa lapset sekä kodin. Mies tuo rahat kotiin ja hoitaa miesten työt. Ja tyytyväisiä ollaan kaikki oltu.

Ystävillemme syntyi esikoinen ja kysyimme menevätkö perhehuoneeseen.johon mies,tuleva isä,sanoi että missään nimesä ei,hän inhoaa sairaaloita kun ne on niin kurjia paikkoja että hän ei kyllä missään bimessä halua siellä olla yötä.katsoimme kyllä vähän pitkään ja mieheni alkoi puhumaan miten on kiva olla toisen tukena koko sairaala-aika,ei se nimittäin äidillekään välttämättä kovin kiva juttu ole.varsinkaan jos on oltava monen muun kanssa samassa huoneessa...

niin synnytykseen osallistumisesta kuin perhehuoneestakin. Itse koen sellaista sairaalakammoa että jos mies olisin niin varmasti en menisi synnytykseen tai jäisi sairaalaan asumaan. Vauvaa voisin käydä katsomassa pari kertaa, mutta en enempää.



Herravarjele, lapsihan on vanhempien vastuulla vähintään 18vuotta. Eiköhän isä kerkeä hänen elämäänsä osallistumaan ihan tarpeeksi vielä seuraavien vuosien aikana. Eikä lapselle jää mitään muistikuvaa siitä kuka oli mukana synnytyksessä tai kuka hoiti ensimmäiset pari päivää. Tärkeämpää on että lapsen elämään osallistutaan siinä vaiheessa kun lapsi itse tämän ymmärtää!

Jos mies ei halua todistaa lapsensa syntymää, niin tuskin hän haluaa tehdä mitään muutakaan lapsen kanssa.

Mikä mamo sellainen mies on joka ei kykene synnytykseen osallistumaan? Sitten ei ois tarvinut niitä kakaroita tehdäkään!!!

synnytykseen kun saatta tulla " paha olo" . Mikä oikeus miehellä on valittaa vaivojaan, kyllä se synnytys varmasti on naiselle paljon pahempi paikka.

enkä itse voisi tehdä mitään, enkä tietäisi kuinka lohduttaa olematta ärsyttävä. Mun mieheni (joka tulee synnytykseen) sanoi, että tuntisi itsensä tarpeellisemmaksi jos olisi jossain rukoilemassa mun ja lapsen puolesta, ja ymmärrän, mitä hän tarkoittaa, vaikka meistä kumpikaan ei ole erityisen uskonnollinen.

Oma mies olisi mieluummin jäänyt synnytyksestä pois, mutta ymmärsi, että valinnanvaraa ei jää, kun selitin tarvitsevani " apulaista" , joka tarvittaessa hakee kätilöä tms.

joka on pakotettu tulemaan mukaan?

Tai pahoinvoivasta? Minulla ei ainakaan olisi ollut aikaa huolehtia pyörtyä kupsahtaneesta ukosta synnyttäessäni.

Niinpä. Toisella heistä ei ole valinnanvaraa.



Minusta mies joka ei " pysty" tai halua osallistua lapsensa synnytykseen, joutaa steriloitavaksi saman tien. Miksi hänen pitäisi pystyä siittämäänkään?

pitämällä huolen ehkäisystä.

no eikö sama koske miestäkin?



Mutta jos lapsi on alkuun jo pantu, niin entäs sitten? Toinen voi kieltäytyä vielä siinä vaiheessa, koska ei muka pysty, toisella ei ole vaihtoehtoa, se on vaan kestettävä ja niin sen kestääkin.



Kyllä on heikkoja miehiä jos ei tekojensa seurauksia edes pysty kantamaan.

jossa mies voi olla läsnä. Paitsi kun ei " pysty" - naisen on pystyttävä jompaankumpaan synnytystapaan joka tapauksessa.