Onko kohtalotovereita? Apua jaksamiseen?

Parisuhteessa menee huonosti. Meillä pieni poika ja toinen vauva tulossa. Päätti tulla ehkäisystä huolimatta.

Miehellä ehkä nettiriippuvuus. Mutta ei halua siihen apua, ei haittaa häntä itseään. Netissä pelaaminen on niin kivaa, ettei siitä halua edes eroon.

Miehellä liukuva työaika, joten menee töihin joskus puolilta päivin ja lähtee kotiin kun muut on lähteneet. Tekee siis alle 6 tuntista päivää. Tulee töistä klo 18. Noin kaksi tuntia ehtii oleen kotona (ja siitä puolet netissä) ennenkuin poika menee nukkumaan ja minä perässä. En vaan jaksa kattella miehen pelaamista joten meen nukkuun ettei tulis riitaa. Yöllä pelataan neljään viiteen.

Joskus toivoisin kahdeneskistä aikaa miehen kanssa, mutta eihän sitä ole. Paitsi silloin kun mies krapulassa haluaa seksiä.. Minä käyn töissä, klo 8-16 (liukuva olis munkin työaika, samalla alalla ollaan), vien lapsen hoitoon ja haen lapsen hoidosta. Teen ruoan, siivoan, hoidan lapsen. Vaikka mies on sitä mieltä että hän kyllä osallistuu lapsen hoitoon ihan yhtä paljon kuin minä. Ei huomaa sitä että minä hoidan silloinkin kun hän ei oo kotona. Minä herään yöllä lohduttamaan jos lapsi herää yöllä (vaikka mies olisi hereillä). Jos koitan jutella aiheesta, mies suuttuu ja alkaa haukkumaan minua. Ei vastaa kysymyksiin, korkeintaan vastakysymyksellä. Minä koitan ottaa miehenkin mielipiteet huomioon mutta tuntuu ettei mies ota minun. Asioita luvataan, mutta lupaukset rikotaan tuosta noin vaan.

Käydän pariterapiassa mutta sielä vaan sanotaan että jos miehellä on riippuvuus ongelma, eikä hän halua siitä eroon, mä en voi mitään. Pitää vaan sopeutua. Mutta entä kun minä en jaksa?