Miksi NYKYMUMMOT kestävät niin huonosti omia lapsenlapsiaan?

velvollisuus hoitaa enää toista sukupolvea.

mummot ovat juuri sitä sukupolvea, joka on elänyt murrosvaiheen. Naiset ovat saaneet luoda uraa miesten tavoin, siitä tehtiin jopa normaalia! Suomea rakennettiin kovalla vauhdilla... "Yhteiskunnan etu" oli kärjessä, lapsia pyöräytettiin tehokkaasti siinä sivussa. Nämä naiset pätivät ehkä työelämässä, mutta olivat puolestaan kotona peukalo keksellä kämmentä. ja kun heidän ei ole tarvinnut koskaan kehittyä sillä saralla, miten he nyt yhtäkkiä osaisivat muuttua fiksuikis kasvattajiksi lastenlasten kohdalla? Isoäitien rooli on yleensä lasten lelliminen, mutta jos he joutuvatkin pitämään myös kuria, niin ei se heiltä tuosta vain onnistu. Omille lapsilleen saattoivat olla korkeintaan tylyjä, ei jämäköitä.

Uusavuttomia? Ne vaan on ymmärtäneet, ettei niiden ole mikään

velvollisuus hoitaa enää toista sukupolvea.

Jos kyse onkin vain siitä, suorittaako velvollisuutensa vastentahtoisesti - tai päättää ettei suorita lainkaan... Eli ettei olisi mitään MIELENKIINTOA ja TAHTOA osallistua jälkipolven elämään, niin hyvässä kuin huonossa! Kyseessä ei pitäisi olla pelkkä velvollisuus, vaan myös vilpitön halu.

Jos sinun lapsesi pyytäisi sinulta jonain päivänä jelppiä omien lastesi kanssa, ja toteaisit vain "olen ymmärtänyt ettei se ole velvollisuuteni", niin aika huonosti olet hommasi hoitanut......

Lapsenlapsien määrällä. Eli kun lapsenlapsia tuli paljon niin mummokin oppi pitämään jöötä ja tarttui töihin kun näki millainen työvuori meillä oli. Joskus näinkin!

Kun muistelen lapsuuttani, niin ei me oltu samanlaisia kuin meidän lapset. En muista esim. ikinä äitini tukistaneen meitä. Ei hänen tarvinnut, mutta lapsenlapsiaan kyllä tukistaa, kun eivät muuten usko. Oikeasti en käsitä miten nuo ovat niin vilkaita ja uhmakkaita siihen verrattuna mitä me oltiin lapsena. Johtuuko tietsikka pelistä ja piirretyistä, en tiedä. Me ei alle kouluikäisenä telkkaria katsottu. Energiaa kului ulkona. Itse en uskalla samalla tavalla päästää vapaasti ulos, kun meidät päästettiin.

Kyseessä ei pitäisi olla pelkkä velvollisuus, vaan myös vilpitön halu.

Meidän nykyvanhempien sukupolvi on mielestäni todellisia verenimijöitä. Kaikkea pitäisi saada. Yhteiskunnan ja vanhempien pitäisi aina olla ojentamassa auttava kätensä. Jospa joskus yritettäisiin selvitä ihan oman perheen voimin tai palkata sitä apua? Annetaan isovanhempien nauttia lapsenlapsistaan siten kuin heille sopii, ei ilmaisena hoitoapuna.

Onko muilla tällaista mummokulttuuria?



Aina höpöttää kuinka on niiiiin ikävä lapsia. Nyt kun on ollut lomallaan meillä enemmän, näkee että sillä menee hermo pienimmästäkin. Ei osaa olla jämäkkä 2.5 vuotiaan uhman edessä. Ei ole auktoriteettia lainkaan. Sitten jatkuva marmatus " voi että sä olet sitten kamala kun et usko" tai " voi että sä olet ihan hirveä taas" . Sitten valitusta minulle että " taas Ville teki noin" , " kato nyt sitä nyt se teki näin" . Loputtomiin. Minä tietysti puhuttelen, komennan ja ojennan lasta mutta kun en ole joka sekunti paikalla - niin hänenkin pitäisi joskus kyetä lasta edes kunnolla kieltämään. Mutta kun ei.



Kun hän on meillä esim. päivän, niin se on varma että tuonikäiselle pojalle tulee joku väsymys tai riehumisaika johonkin aikaan. Ja sitä ei meidän mummo kestä. Lapsen pitäisi istua kädet ristissä ja olla kuin pissa sukassa. Sitten olisi hyvä.



Arkisin on meillä lähinnä viikonloppuisin, ja voi sitä valitusta. Olenkin nykyään sanonut, että jos ei pää kestä niin ei ole pakko tulla. Sitä on lopulta itsekin niin negatiivisessa mielentilassa tuota jäpätystä kuunneltuaan, ettei oo tottakaan. Helpompi olla yksin lasten kanssa.



Kun meille tuli toinen lapsi hän sanoi että voi ottaa meidän vauvan välistä yökylään KUNHAN SE EI ITKE YÖLLÄ. Hallelujaa. En ole sellaista vauvaa vielä nähnyt joka ei koskaan yöllä itkisi. Miksi tarjota apua kun se sisältää aina monta reunaehtoa?

Kun hän on päiviä meillä lomilla tai viikonloppuisin, hän ei mielellään tekisi mitään. Enkä tarkoita siivoamista tmv. Enhän sellaista pyytäisi tekemäänkään.

Mutta jos ruokin kuopusta ja mulla on tuhat juttua tekeillä, pyydän että voisiko hän hakea esikoisen sisälle syömään. Esikoinen on pihalla isän kanssa touhuamassa jotain, mummo menee sinne, tulee minuutin päästä takaisin ja sanoo " ei se halua tulla" .



MISTÄ NÄMÄ UUSAVUTTOMAT NYKYMUMMOT OIKEIN SIKIÄÄ?? Ihmetyttää kun lasten kanssa haluaisi olla, ja sitten ei kuitenkaan haluaisi. Kun mitään vaivaa niistä ei saisi olla, ja se harvoin toteutuu alle 3-vuotiaiden kanssa.

äitini siis. Mutta ex-appi oli tuota samaa kastia kuin teidän mummo. Tuntui että se teki ihan kiusallaan. Tiedä sitten .

Eivät tiedä mitä lapsen kiukku yms. onkaan...

Ainakin meillä olen päätynyt tähän selitykseen!

Mutta mummi onkin 65v jo.

Teidän äiti kuitenkin nähtävästi yrittää. Minun äiti ei juuri lastenlapsiaan välitä usein edes nähdä, saatikka sitten, että ottaisi hoitoon.



On ihana kuulla joskus toisenlaisistakin mummoista, jotka jaksavat hoitaa lapsenlapsiaan jne.Näin samalla auttaa lapsiaan.

Vierailija:

Nykymummot eivät ole hoitaneet itse lapsiaan

Eivät tiedä mitä lapsen kiukku yms. onkaan...

Ainakin meillä olen päätynyt tähän selitykseen!

Minut hoiti mummo ensimmäiset vuodet, äitini kävi töissä. Sen jälkeen olinkin pitkät päivät päiväkodissa. Hänellä ei ollut kuin yksi lapsi, kiltti ja hissukka tyttö (joka myöhemmin tosin lakkasi olemasta kiltti hissukka)

t. ap



Siksi tuo onkin minusta niin omituista. Hän ei suostu jäämään paria tuntia pidemmäksi ajaksi lapsen kanssa, ettei vaan tulisi mitään konfliktia. Sitten jonkun kerran kun on ollut vauvan kanssa, soittelee aina perään " nyt se ei juo maitoa" tai " nyt se vaan huutaa ja huutaa" . NO mitäs hittoa minä sille voin jos en ole paikalla. Sanomattakin selvää että en enää hoitoon jätä.

Kaikki jutut tehdään aikuisten ehdolla. Kun menemme mummolaan. Mummo vaan suunnittelee alennusmyyntiostoksia ja teatteriretkiä minulle ja hänelle. Mieshän voi hoitaa lapset. Nythän hänkin kerrankin pääsee... ja ei ole mummolla muuta kuin aikaa, jos vaan haluttaisi mennä.



Hoitosysteemit yleensä kestävät max 2h sitten tulee slaagi. Sisarella on 3 lasta. Niitä ei kestä päivää enempää. Pari kertaa on ollut hoitamassa, mutta nyt suostuu ottamaan yhden kerrallaan (vanhimmasta päästä).



Ei ole tarvinnut omia lapsia hoitaa. Heti meni töihin ja jossain hoidossa ollaan aina itse oltu...

Ja sitten kun varaamme viikon siellä oloon ja menemme ja toivomme että saavat nyt isovanhemmat ja lapsenlapsi viettää sitä laatuaikaa yhdessä, niin mitä tapahtuukaan... Pappa röhnöttää sohvalla ja katsoo kaikki mahdolliset ohjelmat mitä tulee ja pyytää tyttöäkin vaan katselemaan tellkkaria kanssaan. Ulos menee tupakalle. Itselleni tuli ensin huono omatunto kun ulkoilin tytön kanssa kuten kotonakin pari tuntia aamupäivästä, tuntui että " riistin" lapsen papalta ja mummolta, mutta sitten totesin, että ei koko lomaa todellakaan vaan istuta olkkarissa katsomassa telkkaria!!! Maltan tuskin odottaa, että aletaan ruinata jouluksi sinne viettämään " perhejoulua" , joopajoo, telkkari päälle ja niin pois päin. En yhtään ihmettele, että omaa sukupolveani on syytetty telkkarin tuijottamisesta, jos meidät on kerran pienestä asti istutettu sen eteen muun yhdessäolon sijaan.



Niin ja mummo meillä on topakka, tosin tyttö on aika vieraskorea eikä heittäydy hankalaksi juurikaan. Toki sellaistakin sattui lomalla ja silloin ärsytti että vanhempieni mielestä kaikki olisi pitänyt antaa periksi. " Eikö se syö ruokaa, no pitäisikö papan hakea jätskiä???" vaikka jätskiä oli jo aamusellakin syöty yms.

Vierailija:

Kaikki jutut tehdään aikuisten ehdolla.

Hoitosysteemit yleensä kestävät max 2h sitten tulee slaagi.

En oletakaan että tarvitsee minun lapsiani hoitaa jatkuvasti, mutta on aika outoa jos perusterve eikä niin vanhakaan ihminen ei kestä kuin 2 tuntia ja sanoo sen vielä pokkana suoraan. " en tee, jos joudun syöttämään, nukuttamaan" jne. Tuntuu välistä että kumpikohan oli se uhmaikäinen lapsi vai mummo, vai molemmat:)

ap

p.s. olen nyt loman jäljiltä poikkeuksellisen kypsä mummoiluun joten suonette anteeksi.

meillä aikoinaan kun esikoinen syntyi mummo oli työkaverilleen valittanut että kun eivät anna hoitoon no kun toinen lapsi syntyi alkoi valitus että voi voi kun ei ollut tyttö ja kun kolmas poika syntyi niin se oli jo melkein maailmanloppu kun ei tyttöä.no ne harvat kerrat mitä pojat olivat hoidossa sai kuulla että ovat niin ja näin kauheita (sitten verrataan hoitolapsiin kuinka ne tottelevat kun perhepäivähoitaja ammatiltaan)......No meillä lapsenlapset ovat täysin vieraantuneet mummosta ja papasta onneksi kuitenkin löytyy miehen ja minun puolelta sisaruksia joiden kanssa lapsemme tykkäävät olla. ehkä tämä nykymaailma tekee mummoista hyvin heikkohermoisia....onneksi joillakin on mummuja ja pappoja jotka haluavat olla lastenlastensa kanssa, nauttikaa sekin on kuitenkin kallisarvoista aikaa lapsille:)

Joku vieras on hoitanut lapset tosi pienestä, niin miten silloin voisivatkaan osata lapsenlapsiaankaan hoitaa?

Huomaa meillä siitä, että anoppi vei mieheni hoitoon tosi pienenä, eikä kyllä osaa hiukkaakaan hoitaa kiukuttelevaa poikaamme.

Äitini taas hoiti minut kouluun asti kotona ja on poikamme kanssa tosi asiallinen ja jämäkkä.

Vaikuttaa, tottakai!

juuri tuollaisia. Lapsen kanssa ei tehdä mitään. Vaari istuu katsomassa telkkaria. Mummo tekee omia hommiaan. Leluja ei ole talossa, tai mitään mihin lapsi saa koskea. Koriste-esineitä kyllä, jatkuvaa kieltämistä kun ei mitään sallittuja tavaroita. Sitten kun lapsi ei jaksa ihmetellään miten se nyt tuollainen. Karkkia kyllä annetaan vaikka juuri ennen ruokaa kunnes toinen hyppii seinille.



Miestäni käy sääliksi, näyttää aika selvältä paljonko hänen kanssaan on mitään touhuttu. Muistankin hänen joskus sanoneen ettei isä mitään ikinä hänen kanssaan puuhannut ja äidillä oli aina ne monet kotityönsä. No näen sen nyt kyllä. Huoh.

Anoppi jaksaa lapsenlapsiaan korkeintaan 3 tuntia, sitten sen oikein NÄKEE miten väsyy. Ikää on 49 vuotta.