Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nautitteko lasten kanssa olemisesta?
27.11.2008 |
Mulla on yleensä se olo, etten nauti lasten kanssa olemisesta juuri ollenkaan:((. Tai no sanotaanko niin, että kahden vanhemman lapsen kanssa kyllä tykkään olla. Heidän kanssaan voi jo tehdä jotain, ovat 7-vuotiaita. Voi vaikka käydä ulkona kävelyllä, mennä kirjastoon, pelata pelejä jne. Mutta sitten kun olen yksinään kaikkien kolmen kanssa niin jotenkin tulee vain se tunne, että haluaa selviytyä kaikesta vain elävänä... Pienin ei ole vielä täyttänyt 3 vuotta ja on aika vaativa luonne ollut aina!
Mä olen aina ollut sellainen että tekemistä pitäisi olla jatkuvasti. Jos ei ole, niin pitkästyn. Eli kun oon ollut lasten kanssa kotona niin en voi vain olla ja möllöttää vaan pitäisi olla jotain järkevää tekemistäkin.
Onko kellään koskaan samanlaista tunnetta?
Kommentit (8)
Kasvaa se pieninkin päivä päivältä ja järkiparkakin josain vaiheessa tupsahtaa päähän. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta on kiva olla kotona 11-vuotiaan poikani kanssa, joka tulee kertomaan ja näyttämään milloin mitäkin.
Tietenkin vaativan kanssa nautinto olisi huomattavasti hankalampaa.
nauttivansa 24/7 lapsen seurasta? Kyllä minulla tulee (yhden) kanssa välillä hetkiä että ei perkele..
Mutta yleensä EN nauti jos olen kaikkien kolmen kanssa pitkään yksinäni. Esim. iltaisin olen usein kun mies on töissä. Tuntuu ettei mitään järkevää voi tehdä. Lapsillakin eri intressit ihan iän ja sukupuolen takia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn kyllä lenkillä ja esim. elokuvissa ilman lapsia, mutta lasten kanssa on ihanaa. He auttavat myös kotitöissä, ja monesti puuhataan niin, että kaikki- myös minä- teemme omia juttujamme, mutta niin että jutellaan, ollaan lähekkäin. Ymmärrän et lapset käy raskaaksi jos äiti ylläpitää täyden palvelun hoitokotia. Mut jos kaikki tehdään yhdessä lasten kanssa- elämä on ihanaa. Tietysti sairastelut, vauva-aika, uhmat sun muut on raskaita, eikä niitä aina jaksa.
Ja yhden pienen lapsen kanssa elämä onkin usein raskasta, kun on monta lasta, arki pyörii paremmin, eikä kaikki ole äidin huomion varassa.
Lapset ovat erilaisia, päivät ovat erilaisia, oma fiilis vaihtelee, tehtävät tyot vaihtelevat... onhan siinä jo syitä miksi joskus on mukavaa ja joskus ei.
Parasta on, kun joskus voi keskittyä rauhassa olemaan yhden lapsen kanssa, meillä kun niitä on neljä. Esikoisen, 11v, kanssa otetaan usein yhteen ja huudetaankin, mutta toisinaan on ihanaa jutella rauhassa monenlaisista asioista. Ja ihan vaan olla. Toiseksi vanhimman, 9v, kanssa on yleensä aina helppo olla, helppo ja rauhallinen luonne. Hänenkin kanssaan saa jo hyviä keskusteluja aikaiseksi. Toiseksi nuorin, 4v, on parhaimmillaan kahdestaan äidin tai isän kanssa. Nauttii sylissä olosta ja yhteisista piirtämis tai pelaamishetkistä, kuuntelee satuja, juttelee ihania. Nuorimmainen, 2v, saa tietysti sylihoitoa eniten kun on pienin. Hänen kanssaan ihanimpia hetkiä ovat viikonloppuaamut sängyssä kainalokkain tuhisten!
Alue: Aihe vapaa
mulla 1v. tyttö jonka seurasta nautin ihan aidosti. tykkään touhuta lapsen kanssa. ja nyt ainakin on todella kiva kun lapsi jo ymmärtää mitä hänelle puhun ja muutenkin osaa juttuja koko ajan enemmän