Voinko antaa miehen suhteen anteeksi? Joku kokenut vastaisiko...

Pystytkö rehellisesti sanomaan ettei se asia tulisi esiin jokaisen pienenkin riidan päätteeksi ja pystyisit oikeasti antamaan sen asian olla? Koskaan ei epäilyttäisi, vaikka tämä suhde on ohi varmasti, miehesi ei tekisi sitä uudelleen jonkun toisen naisen kanssa?

Meillä vastaavassa tilaanteessa minä en koskaan osannut jättää niitä asioita vaan jatkuvasti mietin mitä uskoa ja mitä ei. Meillä ei onneksi ollut lapsia, mutta toisaalta sun miehellä on myös paljon enemmän menetettävää kun on perhe. Jotkut varmasti oppii kerrastakin, mutta itse siitä on vaikea päästä yli.

Jaksamista!

Lasten takia. Olen nähnyt, miten hankala ero on lapsille - ja vanhemmille myös.



Olen ollut vastaavassa tilanteessa ilman lapsia. Otin miehen takaisin sen jälkeen kun hänen sivusuhteensa meni peruuttamattomasti karille (olimme erossa noin puoli vuotta). Anteeksi antaminen oli hidasta, mutta onnistui.



Valitettavasti vain kävi niin, että mies osoittautui pakonomaisesti uskottomaksi: heti, kun seuraavan kerran tuli elämäntilanne, jossa en voinut kiinnittää huomiotani 100 % häneen, hän ihastui toiseen. Hänelle jatkuva rakastuneena oleminen ja toisen täyden huomion saaminen oli niin tärkeää, ettei hän voinut elää ilman sitä, vaan etsi sen aina meidän suhteen ulkopuolelta, ellei saanut sitä meidän suhteessa. Tämän jälkene erosimme lopullisesti, erittäin hitaasti ja vaivalloisesti kyllä, koska rakkautta oli paljon jäljellä.

Meillä lapset oli tapahtuman aikaan 10 ja 12 vuotiaat. Olemme olleet yhdessä ihan kakarasta asti. minun kanta oli kauan, että nyt tästä tuli ero ja that's it. No siinä eroa valmistellessa tajusin, että odotan vauvaa. Mies halusi jäädä kotiin ja minä myönnyin siihen asti kunnes vauvan ristiäiset on pidetty niin hän saa sitten lähteä. Raskaus aikana aloin kuitenkin miettimään miksi mieheni ajautui suhteeseen ja huomasin omassa käyttäytymisessäni sellaisia asioita, joita en itse olisi mieheltäni suvainnut. vaikkakaan se ei mielestäni kuitenkaan oikeuta pettämään, mutta sai minut pohtimaan asioita ja tapahtumia myös mieheni näkökulmasta. Kauan meni, että luottamus palasi tai en tiedä onko se palannut vieläkään, mutta enää en kysele ja kyttäile miehen menoja ja mies tietää itsekkin, että toinen virhe ja se on sitten siinä.



Nykyään meillä menee hyvin. Uusi talo valmistuu piakkoin ja yksi lapsikin on vielä yhdessä saatu. Opimme paljon kriisistä, keskustelua ja sitä, että suhteen epäkohtiin tulee puuttua ajoissa eikä hakea unohdusta muualta. Paljon riippuu tietenkin miehestäsi, miten hän käyttäytyy, ottaako hän opikseen vai luuleeko pääsevänsä kuin koira veräjästä. Meillä tapahtuneesta on 5 vuotta ja edelleen mies jättää kännykkänsä näkyville ja perustelee kaikki menonsa automaattisesti, vaikken perusteluita ole vuosiin pyytänytkään. Eli meillä mies katui aidosti tapahtunutta ja muuttui paljon anteeksi saatuaan, mutta niin ei välttämättä käy kaikille.

en tiedä oikeasti vieläkään mitä tekisin. Mies rukoilee anteeksiantoa ja on riutunut ja laihtunut raukka ja kituu tunnontuskissaan ja menettämisen pelossaan.



Se ei kuitenkaan riitä minua vakuuttamaan että mies on anteeksiantamisen arvoinen. Oon niin epävarma nyt. Voiko anteeksiantamista "kokeilla"...? Toisaalta ero voisi olla peruuttamaton mutta uudelleen yrittäminen ei.



ap

Jos ei muuta, niin se auttaa teitä molempia selventämään ajatuksianne ja mitä tulevaisuudelta haluatte.

ennenkä laittaa nimiä avioeropapereihin. Saa kumpainenkin rauhassa miettiä tilannetta... ja kokeilla mitä se sitten on jos erotaan

että meidän tapauksessa kannatti jatkaa. Mutta pitkään (pahin vaihe n. 2v) meidän elämä oli melkoista helvettiä tapahtuneen jälkeen. Ehkä siinä selvittelyvaiheessa kuitenkin molempien silmätkin hiukan avautuivat, ja toiselle osasi lopulta antaa enemmän arvoa eikä pitää täysin itsestäänselvänä kaikkea.



Jos mies on muuten hyvä ja häntä rakastat + suostuu käymään hyvin pitkän selvittelyvaiheen kanssasi läpi, niin mun mielestä yhden syrjähypyn voi antaa anteeksi. Mutta toista ei enää kannata.