Lue keskustelun säännöt.
Miten te jaksatte jatkuvaa kiukuttelua, marinaa ja kaikenmaailman temppuilua 3,5 vuotiaalta??
26.11.2008 |
Siis auttakaa. Meidän 3,5 v neiti on oikea auringonpaiste kun sille päälle sattuu, mutta viimeiset kaksi kuukautta on ollut ihan hirveää tahtojen taistelua. Alan olla aika loppu tähän kiukutteluun. Tänää kun menin hakemaan häntä kerhosta (jossa ulkoilevat päiväkodin pihassa kerhon lopuksi), niin taas heittäydyttiin maahan huutamaan ja parkumaan. Tultiin kotiin, niin aloin itse itkeä, niin helvetisti otti päähän toi sama narina. Mikään ei ole koskaan hyvin, kaikesta kiukutellaan, ruoka ei kelpaa (on todellakin syömättä, kun muuta ei anneta), pikkuveljeä kiusataan, revitään päästä ja korvista jne. jne.
Rajat on, eikä tosiaan ole joustoa liikaa, rutiinit hyvin selvät jo pienemmän sisaruksen vuoksi.
Sitten vasta kun karjaisen kunnolla, niin se tehoaa niin, että lapsi alkaa itkeä. En sitten halua huudattaa lasta, joten uhkailu on toinen vaihtoehto. Jos et nyt tottele, niin... ja tyttö tieää, että kun uhkailen, niin myös toteutan sen. Just yks päivä lähdettiin pihalta sisälle noin 2 min ulkoilun jälkeen.
Miten te muut jaksatte JATKUVAA kiukuttelua?? Nyt itsestä tuntuu, että pää räjähtää noin nanosekunnin kuluttua. Joskus tunnen aivan suunnatonta RAIVOA kun lapsi makaa huutamassa lumihangessa. Tekisi mieli mennä nostamaan se tukasta ylös voimasanojen kera. Sitä en onneksi ole tehnyt, ja en aio tehdäkään, mutta joskus V**#"TTAA oikeen helvetisti.
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sitten tuntee itsensä hirviöksi kun pinna menee monta kertaa päivässä! Kuuluu normaaliin kehitykseen ja menee ohi... mutta ei sen tiedostaminen aina riitä, kun pentu rassaa 24/7!!!
Ap, mäkin olen selvinnyt hengissä tuosta kauheudesta ja niin ihana tyttärenikin joka meni nyt kouluun ja on aivan mahtava pieni tyttö huutamisistamme huolimatta.
Huonosti sitä kestää, tiedän, mutta me kaikki muutkin kärsimme tuon saman kanssa, et oo yksin!
En jaksakaan aina, hermo menee. "Minä it-se!", "Äiti on tyhmä", vollotusta vähän väliä, narinaa, kiukuttelua, temppuilua, tahallista ärsyttämistä... jne.
Yritän kuitenkin hillitä itseni vaikka tiukkaa tekeekin etten ihan koko aikaa olisi hermona. Toivon että menee pian ohitse.
Siihen on vaan tottuva. Kuuluun lapsen kehitysvaiheeseen, eikä sille voi mitään.
Eikä vanhempien tarvitsekkaan olla mitään lehmänhermoisia viilipytttyjä, kyllä aikuinenkin saa näyttää tunteensa ja olla pahalla tuulella. Ja on ihan inhimillistä välillä tuntea suunnatonta raivoa omaa rakasta lastansa kohtaan.
Tsemppiä ja pitkää pinnaa... meillä tuo on vielä edessä.... kuopus kohta 2v. eikä vvielä kauheesti ole omaa tahtoaan esittänyt ja äidin pinnaa kiristänyt.