Kuvitelkaa, jouduin komentamaan miehen pois ruokapöydästä tänään.

Mies hermostuu liian helposti 2- ja 4-vuotiaille lapsille. Rätkättää ja nalkuttaa ja huutaa heti kohta kun pöytään istutaan. Ei kestä maitolasi kaatua vahingossa tai lapsen alkaa innoissaan selittämään mitään juttua. Miehen päre palaa heti. Asiasta on miehen kanssa puhuttu ja puhuttu. Ja nyt paloi itselläni päre ja sanoin miehelle, että ota ruoka ja painu muualle syömään ja anna meidän syödä rauhassa.

Mies on muutenkin sellainen mörrikkä, kun tulee ruokapöytään kurkkii usein samalla televisiota jos joku mielenkiintoinen ohjelma. Ja tätäkin kieltämään, kun lapset ihmettelevät että miksi isi saa pöydästä katsoa ja he ei. Joskus kyllä ärsyttää suuresti!! Ihan kuin lapselle sanoo. "nyt televisio kiinni, kun syödään" Puuh!

Mun mies ei olisi lähtenyt.

pöytään ja mököttänyt.....

Toivottavasti saat sen suurimman lapsen kasvatettua ennenkuin ne pienemmät. ; )

esim. meidän mies ei voi 2,5v:tä saada nukkumaan ei millään. Koska se ei VIITSI lukea sille iltasatua!!! Olettaa että se vaan jäisi sänkyyn. Ei mielestäni ole kohtuutonta että on joku pieni iltarutiini.



Ja koska ei lapsi noin vaan sänkyyn jää, niin sitten mies huutaa ja raivoaa -> lapsi vaistoaa hermostumisen ja hermostuu itse.



Kerran mies taisi läpsäistä, kun lapsi itki kauheasti - ja on sen jälkeen puhunut mulle jonain toisena päivänä "isi läspi mua" "miski isi läspi mua" "isi läspiny mua tähän" (näyttää reittä). Ja hyvin usein sanoo "isi vihanen".



Kiva jos se alkaa päiväkodissakin selittää noita juttuja... tulee fiilis että sitä ois useamminkin "läpsitty".





Tosi kiva kun vauva syntyy ihan kohta, niin en tajua miten yksin selviän iltarumban, jos ei toinen voi välillä laittaa isompaa nukkumaan.

esim. meidän mies ei voi 2,5v:tä saada nukkumaan ei millään. Koska se ei VIITSI lukea sille iltasatua!!! Olettaa että se vaan jäisi sänkyyn. Ei mielestäni ole kohtuutonta että on joku pieni iltarutiini.

Ja koska ei lapsi noin vaan sänkyyn jää, niin sitten mies huutaa ja raivoaa -> lapsi vaistoaa hermostumisen ja hermostuu itse.

Kerran mies taisi läpsäistä, kun lapsi itki kauheasti - ja on sen jälkeen puhunut mulle jonain toisena päivänä "isi läspi mua" "miski isi läspi mua" "isi läspiny mua tähän" (näyttää reittä). Ja hyvin usein sanoo "isi vihanen".

Kiva jos se alkaa päiväkodissakin selittää noita juttuja... tulee fiilis että sitä ois useamminkin "läpsitty".

Tosi kiva kun vauva syntyy ihan kohta, niin en tajua miten yksin selviän iltarumban, jos ei toinen voi välillä laittaa isompaa nukkumaan.

sulle 7: kannattaa totuttautua ajatukseen, et joutuu hoitaan lapset itse. Minun mies on keikkahommissa, olen myös raskaana ja hoidan vielä maatilaa täällä, kyllä sinä varmaan yhden muksun saat hoidettua nukkumaan, vaikka miehestäsi ei siihen olisikaan.



Itse olen tehnyt muksut aina niin, että ajattelen, että tarvittaessa selviäisin niiden hoidosta yksinkin. Mies saa kyllä luvan osallistua sen, minkä sitten osallistuu ja katson tarpeelliseksi. Mutta miehen varaan ei kannata laskea koskaan, kun lapsia tekee.

Mitä niillä tekee? Noin moni on ihan avuttoman keharin tasolla.

meillä taas mies ei älyä että itkevää taaperoa pitää lohduttaa lepertelemällä samalla kun tämä on sylissä. joka ikinen ilta saan keskeyttää oman aikani tämän takia ja mitä löydänkään lastenhuoneen lattialta; sormi suussa itkevän pojan jonka isä katsoo minua avuttoman näköisenä ja väittää että yritti lohduttaa lastansa.

minä menen oikein liioitellulla äänensävyllä ottamaan pojan syliin, "voi sinua pientä, mikä harmittaa"-jutustelua ja suukkoja paljon. menee ehkä 20 sek. ja poika taas ok; mies on tässä vaiheessa syventynyt kirjaansa.



joka...ikinen...ilta!!!!!!

Kerroit, että joka ikinen ilta käy niin, että menet itkevätn pojan "pelastamaan". Siitähän on tullut pojallesi jo selvä iltarutiini. Näin hänen mielestään täytyykin toimia. Yritä katkaista kierre.

meillä taas mies ei älyä että itkevää taaperoa pitää lohduttaa lepertelemällä samalla kun tämä on sylissä. joka ikinen ilta saan keskeyttää oman aikani tämän takia ja mitä löydänkään lastenhuoneen lattialta; sormi suussa itkevän pojan jonka isä katsoo minua avuttoman näköisenä ja väittää että yritti lohduttaa lastansa.

minä menen oikein liioitellulla äänensävyllä ottamaan pojan syliin, "voi sinua pientä, mikä harmittaa"-jutustelua ja suukkoja paljon. menee ehkä 20 sek. ja poika taas ok; mies on tässä vaiheessa syventynyt kirjaansa.

joka...ikinen...ilta!!!!!!

Jepjep, ja tollasten kanssa te sitten lisäännytte.

Tuttavalla on mies, joka nalkuttaa ja komentaa lapsia koko ajan. Minä en voisi sekstata miehen kanssa, joka on niin akkamainen.

etä äidit eivät osaa asettaa rajoja.



Ruokapöäydässä syödään ei sählätä huseerata pyöritä tai hyöritä lautasia ja mukeja kaatamalla.



Toki lapset ovat lapsia, mutta sitä vartenhan niitä pitää kasvattaa.



Äideiltä usein unohtuu tuo kasvatus kokonaan ja sitten ihmetellää, kuin perheen pää vittuuntuu tilanteeseen.



Mikäli molemmat vanhemmat kykenisivät yhteisymmärryksessä asettamaan lapsille rajat, ei (tässä tapauksessa) miehen tarvitsisi tehdä kaikkea tätä pöytätapa kasvatusta, vaan äitikinottaisi oman vastuunsa asiasta.



Miehelle suurimman stressin aiheuttaa vaimojen kykenemättömyys rajojen (rajat on rakkautta) asettamiseen ja niiden asettaminen ja valvominen jää miehelle.



Naiset ottakaa itseänne niskasta kiinni ja käyttäytykää kuten aikuisen pitää, eli olkaa lapsillenne esimerkki, roolimalli ja aikuinen.



Lapsista ei kasva yhteiskuntakelpoisia, mikäli äiti yrittää olla pikkulasten paras kaveri, olematta rajoja asettava aikuinen.



Mikäli miehenne käyttäytyy ylläkuvailluilla tavoilla "raivostuttavasti" ruokapöydässä, niin menkää peilin eteen katsomaan (ja ottakaa toki miehenne mukaan) mitä teidän kasvatuksesanne on vikaa. Mies oikeasti oireilee vaimon lepsuudesta aiheuttamaa sekamelskaa ja kasvatuksen puutetta, joka heijastuu koko perhedynamiikan murentumisena.



Löytäkää yhteiset pelisäännöt ja vaimot uskokaa, että monesti miehet tietävät lastenne asiat aivan yhtä hyvin kuin te äidit.



Suositetlenkin äitien lähtemistä mumolaan påariksi viikoksi tai kuukaudeksi ja jätätte lapset miehen kanssa kotiin. Näin miehetkin saavat antaa panoksensa lasten kasvattamiseen, ilman jatkuvaa vanhempien kissanhännän vetoa pilaten kotiilmapiirin. Vastuu on TEIDÄN.

Me muut joudutaan siirtymään pois.

Nukutukset ja kaikki on niin tuttua.



Ei sitä tiennyt ennen lapsia, että mitä tästä tulee. Jos olisin tiennyt olisin valinnut toisen isän lapsilleni, tai sille tuntuu ajoittain. Nyt on tämmöiset kortit ja niillä on pelattava.



Miehelläkin on ehkä rankkaa. Pitäisi ottaa omaa aikaa, lepoa hänenkin. Ja mietittävä missä on liikaa, mistä voisi karsia. Myös keskustelun paikka, että mitä lapsilta vaaditaan. Ja miehen pitäisi oppia huolehtimaan itse itsestään jos särkee päätä, väsyttää, on liian nälkä, että ottaa välipalaa, lääkettä, käy nukkumaan ajoissa, eikä pelaile tai surffaile netissä yötä myöten ja sitten seuraavana päivänä ei kestä kukaan sitä nalkutusta ja marisemista ja huutamista. Epäjohdonmukaisuutta lapsien kasvatuksessa. Läheisyyden ja sylin puutetta lasten kasvatuksessa, pelkkää huutoa ja komentamista ja itkevää lasta ei osata lohduttaa...

Mun mies osallistuu tosi paljon lapsen hoitoon, melkeinpä vuoro illoin syöttää ja nukuttaa lapsen. Joskus iltaisin myös ulkoilee lapsen kanssa, jos mulla on paljon etätehtäviä (opiskelen).



mutta monestikaan mies ei tajua lohduttaa lasta. Lapsi saattaa itkeä isänsä vieressä ja mies ei vaan tajua nostaa lasta syliin, kun yleensä jo sillä rauhoittuu...