ärsyttääkö muita mitenkään lapsen kaverit?

mä en ole mitenkään yleisesti lapsirakas, että kaikki lapset olisi jotenkin ihania automaattisesti, vaan katson lapsia kuten aikuisiakin: jotkut on kivoja ja jotkut ei. Ei voi edes sanoa että mikä joissakin ärsyttää, jotkut vaan on ärsyttäviä.

5-vuotias tyttökaveri. Hän on määräilevä, juonitteleva ja välillä kiusaakin. Jostain kumman syystä poikani on hänen lumoissaan.

Pojat keksivät aina tarhassa liittoutua tätejä vastaan ja pistää yhdessä ranttaliksi ja yleensä se alulle panija on tämä toinen. Joskus jos olen itse paikalla näen, että tämä toinen yllyttää poikani tuhmuuksiin, vaikka omani yrittäisikin olla hirmu hienosti.



Mutta pojat on poikia... yhtään oman lapseni sädekehää kiillottamatta. Ikää molemmilla 4v, ja energiaa kuin pienessä kylässä.

Mutta mieheni sisko on aina valittanut heidän lastensa kavereista. Aina kun tapaamme, tämä äiti aloittaa litanian siitä, kuinka lasten kaverit ovat töykeitä kun pyytävät välipalaa, eivät siivoa leluja pois, tulevat pyytämään ulos sopimattomaan aikaan, kysyvät minne perhe on menossa seuraavana viikonloppuna, meikkaavat (=laittavat kynsilakkaa) vaikka ovat vasta 10-vuotiaita.... Ja tämä valitus tulee tietysti siten, että lapset kuulevat äitinsä haukkuvan kavereitaan.



Minusta itsestäni on ihanaa, kun lasten kaverit käyvät meillä. Minä osaan myös sanoa, jos joskus meille ei sovi tulla tai olemme lähdössä jonnekin. En oikeastaan keksi mitään, mikä lasteni kavereissa ärsyttäisi minua.

Monetkin lapsen kaverit omaa hyvonkin ärsyttäviä piirteitä. Yksi roikkuu minun jaloissani koko ajan.. yksi puhuu kirjakieltä ja tietää kaikesta kaiken, yksi on vaan eleiltään jotenkin ärsyttävä, pottapolkkainen, ilmeilevä..



Olen miettinyt itsekkin että ärsyttääkö muita lapsen kaverit :)



Omilta lapsiltaan kestää vaan niin enemmän kaikkea hölmöilä kuin toisten lapsilta.

Yksi esimerkiksi on niin avuton, ettei saa ulkovaatteita päälleen ilman apua. Tekisi mieli sanoa, että tule sitten vasta meille kun olet niin iso, että osaat itse pukea.



Sitten se ärsyttää, jos meillä on juuri ruoka ja lapset tulevat seisomaan ruokapöydän viereen tai kurkkivat keittiön ovelta. Olen sanonut joskus, että menkää kotiinne siksi aikaa tai pysykää edes siellä lastenhuoneessa. Joskus myös vaativat ruokaa, eikä meillä ainakaan joka kerta tehdä sitä niin paljoa, että siitä söisi ylimääräisetkin.