Lue keskustelun säännöt.
Muita reissuleskiä?
30.10.2008 |
Miten jakselette? Meillä mies oli juuri kahden viikon työmatkalla ja meillä osui tähän kahteen viikkoon kunnon flunssaputki. Lapsilla räkätauti ja itselläni mahaflunssa... Autokin hajosi kesken kaiken.
Ihan tuntui että kipurajoilla mennään. Huh, huh.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuttiin pari vuotta sitten ulkomailla ja mies teki reissuhommia ts. oli viikot/viikkoja pois kotoa. Itse olin kotona kahden pienen (molemmat alle 2v) kanssa. Toisella oikein kiva korvatulehduskierre.. Ihme että selvisin suht tervejärkisenä ;) Sillon ei naurattanut tippaakaan.
Nyt lapset jo isompia ja kolmas tulossa muutamien viikkojen sisällä ja yllätys - mies lähtee reissuun kahdeksi viikoksi. Toivottavasti vauveli malttaa pysytellä vielä masussa marraskuun loppuun...
Jaksamista sinulle, vertaistuki on kultaa :)
Mies matkalla ja meillä mahaflunssa kaikilla, ja kaikki räkätaudit ja tääkin mahatauti jo kolmas tänä syksynä.
Kipurajat on ylitetty ajat sitten ja havaittu, että ei se auta jos heittää hanskat naulaan.
Kipurajan käsite on nykyisin hyvin venyvä, sitä ei ole kun ei voi olla. Tässä porskutellaan.
3 pienen lapsen leskiäitiä suututtaa kovasti, kun ihmiset kutsuvat itseään milloin "kesäleskiksi" milloin "reissuleskiksi". Teidän miehet sentään palaavat kotiin sieltä reissuiltaan joskus.
Kotimaassa tosin, mutta seilaa maata ylös alas. Välillä käy kotona vain nukkumassa eli paljon iloa tästä kotonaoloajasta ei ole. Joskus saattaa olla vapaapäivä keskellä viikkoa, mutta sekin saattaa kulua univelkojen kuittaukseen. Neljä lasta meillä. Viikonloputkin ovat harvoin vapaita, lauantai toisinaan, mutta sunnuntait yleensä töissä. Yritetään pärjätä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se aina työstä käy kun yrittää kaikki hommat viikolla hoitaa itsekseen ja saada hommat rullaamaan työpäivän päätteeksi. On kuitenkin ihana kun se mies sitten kotiin viikonlopuksi ainakin yleensä tulee.
Minulta taas menehtyi kolmas lapsi, joten minusta olet törkeä, että revittelet lapsimäärälläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen siis kolmen lapsen leskiäiti. Ikävää jos se pahoitti mielesi.
Sinä taas kutsut itseäsi joksikin mitä et ole, sillä et ole leski jos miehesi on elossa.
Siinä on pieni ero.
Kesäleski ja reissuleski on _leikillistä_ kielenkäyttöä. Juu nou? Ilmiö löytyy ihan laillisesti jopa Suomen kielen perussanakirjasta. Eikö ole kamalaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että on sulla pienet murheet, kun jokin sana jaksaa pänniä noin
vaikeaksi, ja vetää koko reissuajan kipurajoilla? Olisit kertonut aloituksessasi!
Vastasin, koska mieheni on juuri nyt poissa viikon verran (olen siis "reissuleskenä"), mutta minusta ei tunnu ollenkaan pahalta. En ymmärrä, miten joku viikko pari normaalia elämää lasten kanssa voi tuntua ihmisestä ihan ylivoimaiselta ilman toista ihmistä. Siis totta kai arki on helpompaa, kun aikuisia on siinä kaksi, mutta kuka oikeasti on ihan kipurajoilla, jos toinen aikuinen on pari viikkoa pois? Ja miksi?
Minusta on oikeastaan ihan kiva, että toinen aikuinen on välillä pois. Pieni ikävä tekee suhteelle vain hyvää ja välillä on kiva olla iltaisin, lasten mentyä nukkumaan, "yksikseen" kotosalla; puuhailla ihan omia juttujaan.
Vastasin kun kysyit. Vastaukseni oli "eipä juuri tunnu missään". Sori, jos se ei miellyttänyt.
kakkonen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan siis kakkosta ihan täysillä!
Meillä on hyvä parisuhde ja ihana perhe ja lapset. Mutta rehellisesti sanottuna nautin myös niistä päivistä kun mies on reissussa. Silloin vietämme iltoja lasten kanssa pelaillen ja leikkien. Ulkoilemme ja kutsumme kavereita kylään. Tottakai niitä tehdään myös miehen ollessa kotona, mutta nämä äidin ja lasten yhteiset hetket ovat omalla tavallaan ainutlaatuisia.
Ja se ihana hetki kun lapset nukkuvat ja saa olla "yksin" kotona. Puuhailla juuri sitä mitä haluaa, ilman että kukaan häiritsee.
vaikeaksi, ja vetää koko reissuajan kipurajoilla? Olisit kertonut aloituksessasi!
Vastasin, koska mieheni on juuri nyt poissa viikon verran (olen siis "reissuleskenä"), mutta minusta ei tunnu ollenkaan pahalta. En ymmärrä, miten joku viikko pari normaalia elämää lasten kanssa voi tuntua ihmisestä ihan ylivoimaiselta ilman toista ihmistä. Siis totta kai arki on helpompaa, kun aikuisia on siinä kaksi, mutta kuka oikeasti on ihan kipurajoilla, jos toinen aikuinen on pari viikkoa pois? Ja miksi?
Minusta on oikeastaan ihan kiva, että toinen aikuinen on välillä pois. Pieni ikävä tekee suhteelle vain hyvää ja välillä on kiva olla iltaisin, lasten mentyä nukkumaan, "yksikseen" kotosalla; puuhailla ihan omia juttujaan.Vastasin kun kysyit. Vastaukseni oli "eipä juuri tunnu missään". Sori, jos se ei miellyttänyt.
kakkonen
omaa elämäänsä ilman sitä toista aikuista. Miten voi omassa kodissa oman elämän arjen eläminen omien lasten kanssa olla niin VAIKEAA, että ihan kipurajoilla mennään aina, kun mies on vähän aikaa poissa?
Mitä te naiset teette, jos tulee ero tai vaikka oikea leskeys? Elätte koko elämänne kipurajoilla ja jaksamisen äärilaidoilla?
Minusta on kivaa, että koko perhe on koossa. Rakastan miestäni ja perheen yhteistä aikaa. Mutta kyllä saisi olla aika poikkeukselliset olosuhteet, etten JAKSAISI tai PÄRJÄISI KAHTA VIIKKOA yksiksenikin. Myös yksinolossa on puolensa, enkä minä ainakaan koe arkeani tai lapsiani niin "rankkana" etten ihan yksinkin siinä pärjäisi.
Meidän perheessä saavat molemmat aikuiset matkustaa yksikseenkin ilman, että toinen kokee sen mitenkään ongelmallisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan se venyi kipurajoille, koska sairastuttiin koko poppoo. Sori vaan, mutta se voi olla oikeasti työlästä ihan vaikka aikuisia olisi huushollissa kaksikin.
Yksi räkäflunssainen eskarilainen, yksi viruksen saanut astmalapsi ja mahatautinen äiti on kipeä yhdistelmä.
Teen kuitenkin itsekin töitä ja kun niitä jää viikon verran päivisin rästiin lasten sairastelun takia, niin nyt sitten olen puskenut niitä öisin. Viime yön oksennellen - kökittyäni ensin sen astmaiseni kanssa viisi tuntia kohtauksen takia sairaalassa.
En valita pienistä, nyt oli väsynyt ja nuukahtanut olo hetken. Kiitoksia myötätunnosta myötätuntoon kykeneviltä.
t. Ap, joka muuten on leskiäidin orporeppana lapsi - saako sillä pinnoja - vai onko nekin varattu vain niille leskiäidelle?
Siihen osui sitten mm. koliikki, huonouninen ja itkuinen vauvavuosi, vuoden jatkuva tulehdussairauskierre sekä minulla että lapsella (syyksi paljastui homekoti), rahavaikeudet, lapsen diagnosoitu ylivilkkaus, minun väsymyksestäni ja fyysisestä uupumuksestani johtunut henkinen sairastumiseni ja muuta mukavaa. Autoa ei ollut tietenkään edes olemassa.
Eipä tunnu nykyään missään, jos mies on pari viikkoa poissa. Arki tuntuu aika super leppoisalta kahden työssä käyvän, autollisen ja toisiaan auttavan aikuisen perheessä...