Vahingoittuvatko lapset "aktiivisesta" elämäntyylistä!?

Aktiivinen on ehkä vähän huono sana, mutta koitan kuvailla elämäntyyliämme jotenkin:



-käymme paljon matkoilla ja erilaisissa tapahtumissa, tykkään käydä katselemassa uusia paikkoja ja olen innostunut kulttuurista, leffoista, musiikista ym ym. arki lapsilla on hyvin arkista ja kotiympyröissä, mutta viikonloppuisin yleensä tehdään jotain.



-olemme toimeliaita, meillä on usein joku projekti meneillään, milloin nyt mitäkin mutta lapset on siis näissä jutuissa mukana, on se sitten rakennuksilla tai harrastuksissa..



-ei olla kovin juurtuvaa tyyppiä, en välitä asua hirveän pitkiä aikoja samassa paikassa, olen enemmän koti on siellä missä sydän- tyyppiä.. eli jos perhe on mukana, niin lähden mihin vaan..



-haluttaisiinkin vielä tehdä isompi elämänmuutos juuri ennen kuin lapset lähtee kouluun, jotta sitten voitaisiin se kouluaika pysytellä edes jotenkin paikoillaan.. ei vaan olla lähdetty sitä muutosta tekemään eikä oikein edes virittelemään, kun meitä koko ajan syyllistetään.. että tuhotaan lasten elämä jos nyt riistetään heidät tutusta kodista ja kavereista, he ei opi ikinä kiintymään, eikä koe elämäänsä turvalliseksi.. heistä tulee semmosia etteivät osaa olla tyytyväisiä kotona vaan vaatiivat aina jotain toimintaa jne jne... olen jäänyt loukkuun näihin kommentteihin enkä tiedä uskalletaanko vielä vaihtaa maisemaa..