Hävettäisikö sinua jos saisit älyllisesti kehitysvammaisen lapsen?

Mutta ottaisi päähän niin hemmetisti.

mutten myöskään pitäisi lasta

Luulen että ainakin salassa välillä harmittaisi, ja ehkä jopa hiukan hävettäisikin. Kenellekään en tätä kuitenkaan tunnustaisi.

ja monilta osin tekisi elämästä rankempaa kuin se muuten olisi.

osa-alueilla kehitys on keskivertoa ikätoveriaan jäljessä. Ei tulisi mieleenkään hävetä.

Kerron aina avoimesti lapseni erilaisuudesta ja olen hänestä YLPEÄ, ihan omana itsenään.

Eikä hävetä tippaakaan olla hänen äitinsä. päinvastoin, olen erittäin ylpeä muuten niin ihanasta ja täydellisestä pojasta.

mutten myöskään pitäisi lasta

Jos tarkoitit aborttia, niin lapsen vammaisuuden voi huomata synnytyksen jälkeenkin.

Mulla on autistipoika eikä hävetä yhtään. Diagnoosin sai 3,5-vuotiaana; sitä ennen hän oli "terve"lapsi.

Monenmoista myllerrystä päässä voisi liikkua, mutta ei se häpeää olisi.



Meillä olisi voinut kuopus olla hyvinkin vammautunut..hapenpuutteita paljon synnytyksen jälkeen ym. ongelmaa. Vasta muutaman pvn päästä pystyttiin tekemään magneettikuvaus, josta ilmeni ettei vammat olleet hirveän vakavat.

Senkin jälkeen tietysti epävarmaa miten kehitys etenee..mutta tällä hetkellä (kuopus pian 2v) näyttäisi siltä että kaikki ok. Ei ainakaan suurempia ongelmia, jotain saattaa vielä vuosien mittaan tietysti ilmaantua..

Raskasta se varmaan olisi, alussa varsinkin, mutta en tosiaankaan usko, että häpeäminen kävisi mielessäkään. Ei kyllä ole kokemusta.

Mitä en tietenkään ikinä, koskaan ääneen kellekään sanoisi, mutta uskon, että muiden tunteiden lisäksi sellaistakin kokisin.



Miehen toinen poika on älyllisesti hieman jälkeenjäänyt, ja sen huomaa esim jos ollaan vaateostoksilla tms mikä kestää jonkin aikaa ja vaatii jaksamista ja keskittymistä. sitten poika alkaa kiertää esim ympyrää ja heilutteleen käsiään enemmän kuin olis normaalia. silloinkin vähän hävettää, vaikka poika ei sille mitään voi eikä siinä oikeasti ole mitään hävettävää, mutta silti on niitäkin tunteita.

Ihanko oikeasti ensin kasvattaisit lasta muutaman vuoden, ja sitten kun huomattaisiin, että onkin esim. lievästi kehitysvammainen, niin antaisit pois? JA senkin jälkeen kuvittelisit, että sua ei edes hävettäisi...

Vai luuletko sä ressukka, että kaikki kehitysvammaisuus näkyy ultrissa, tai edes syntymän jälkeen, tai edes ensimmäisinä elinvuosina?

mutten myöskään pitäisi lasta