en jaksais enää ymmärtää.

mitä sitä turhaan sänkyjä pilata jos kerran tiedossa että lapsi on yökastelija?



Ja ota huomioon ettei sinun 8 kk:n vauvakaan tule aina olemaan pieni vauva vaan sekin on kohta tuon ikäinen ja jos sisaruksia on niin varmasti on myös heidän kanssa riitelyä =)

miehellä on 2 lasta edellisestä liitosta 7 ja 8v. ovat meillä joka toinen viikonloppu. eivät muuta tee kuin riehuvat, raivoavat, potkivat, lyövät, purevat... ihan koko ajan. tulee koko perheelle paha mieli kun ei ne osaa käyttäytyä. lisäksi tuo 7v aina öisin pissaa housuun (tekee sitä äidin luonakin, lähes joka yö) sen takia meillä on mennyt piloille jo kolme sänkyä ja sohva. meillä on miehen kanssa 8kk ikäinen vauva enkä todellakaan halua että se näkee tuollaista käytöstä. kun mitään ei uskota, nukkumaan meno on kauheeta kun pelkkää tappelua tappelua tappelua... ei kohta jaksa enää enkä tiedä mitä noiden kanssa voisi tehä. tyttöjä ovat molemmat.

Ymmärrän tyttöjä.Isä asuu muualla, tottakai kiukuttelevat ja kapinoivat. Ja mikset suojaa muovitetulla froteella tytön nukkumapaikkaa?

Joka ei ikinä lähtisi uusioperherumbaan. Huh. Jaksamista.

mutta kun se nukkumaan meno on aina yhtä tappelua, pyörivät sängyssä niin eihän ne muovit siellä pysy. ja kyllä sen ymmärrän että vauva kasvaa, mutta mun mielestä toi ei oo ihan normaalia riitelyä enää. on mulla itelläkin sisaruksia eikä kyllä pienenä tapeltu noin kun noi tekee. tykkään heistä kyllä kovasti mutta ei oo mukavaa ku aina ku ovat meillä niin käyttäytyvät tosi rumasti.

ap

Pieniä koululaisiahan tytöt vielä ovat, ja aivan varmasti oireilevat vanhempien eroa ja uusioperhekuviota. Ajattele miten mustasukkaisia mahtavat olla teidän vauvasta, jonka kanssa isä on aina, ja tapaa tyttöjä kuitenkin vain joka toinen viikonloppu! Lapset ovat tilanteeseen kuitenkin täysin viattomia.



Yrittäkäää saada miehesi kanssa sovittua selvät pelisäännöt, mitä noudatatte sitten tyttöjen kanssa. Alussa joutuu varmaan koville, kun on oltava tiukkana, mutta se kannattaa pitkän päälle. Koita kaikesta huolimatta ymmärtää lapsia.



T. sellaisten lasten äiti, joita isä tapaa harvemmin ja joista vanhempi on jo tullut siihen tulokseen, että isä ei välitä



p.s. Tehkää kaikkenne, että lapset tuntevat, että heistä välitetään. Ihan oikeasti. Siitä se lähtee.

ei ole heidän syynsä ollenkaan. Kasvattajissa eli miehessäsi, ex-vaimossa ja sinussa on vika. Lusikka kauniiseen käteen ja otat vastuun heistäkin. Eivät he ole mikää ylijäämätuote uuteen avioliittoonne. Kuuluvat pakettiin.

Koittaisin saada avautumaan tunteista. Lapset hakevat huomiota huonolla käytöksellä. Meneppäs seuraavan kerran tyttöjen viereen ja lue vaikka iltasatu ja hellittele tyttöjä niin varmasti rauhoittuvat.

Mutta älä hyvä ihminen syyllistä lapsia! Lapset ovat tässä tilanteessa niitä, jotka oireilevat vanhempien tekojen vuoksi. Ajattele nyt mikä muutos vauvan tulo on ihan ydinperheessäkin. Saati sitten kun perhe on jo valmiiksi hajaantunut! Kyse ei ole nyt tottelemattomuudesta, vaan kyvyttömyydessä käsitellä noin isoja ja vaikeita asioita.



Älkää vaan syyllistäkö tuota pientä yökastelijaa! Suojatkaa sängyt, niin ei mene pilalle.



Lapset hakee selvästi hyväksyntää ja huomiota. Isi nyt isiviikonloppuina lasten kanssa tekemään ihan omia juttujaan. Uimahallia, elokuvia jne.



Ja ei tuo 8kk ikäinen vauva vielä osaa isommista mallia ottaa :) Tulet huomaamaan ettei se oma lapsesikaan tule aina olemaan se tottelevainen ja mallitapaus.

siis eihän me nyt tietenkään lapsia syyllistetä! ja kyllä uskoisin että tietävät että heistä välitämme! ollaan yritetty tyttöjen kanssa keskustella, mutta ilman tulosta. toinen menee joskus ihan "lukkoon" jos jostain yrittää puhua, menee nurkkaan istumaan ja on ihan hiljaa. ollaan miehen kanssa kyllä monet keskustelut käyty läpi tästä aiheesta, ja yritetty lasten äidillekkin puhua, mutta sen mielestä tässä ei ole mitään ongelmaa.

ap

jossain mistä lapset pitävät? Muutenkin voin ainoastaa suositella jakamatonta huomiota lapsille teiltä perheen aikuisilta.

Kokeile sitä! Varmasti on rankkaa toivon että selviätte tämän yli. Älä välitä noista syyllistäjistä, niitä on täällä aina! :) On kyllä totta että lapset oireilevat, mutta ei siitä ole mahdoton päästä yli. Tsemppiä!

Tuonikäiset sisarukset kyllä usein kinastelevat paljonkin ja uhmaa saattaa olla molemmilla, mutta voisivat tarvita myös ulkopuolista apua.



Miehesi on varmaan toinen lapsen huoltajista? Hän voi lähteä hakemaan tytöille apua ensin vaikka koulukuraattorin kautta. Tutkimuksiin/hoitoihin tarvitaan vissiin toisenkin huoltajan lupa, mutta jos asiantuntijat suosittelevat, niin eiköhän äitikin suostu jos on täysjärkinen kumminkin.

halaan häntä. Kerron, että rakastan häntä joka tapauksessa ja nyt puhutaan miksi tunnet noin. Yleensä se auttaa koska lapsesta ei tunnu hyvältä kun huutaa ja meuhkaa. Hän tarvitsee ymmärtävän, kuuntelevan, välittävän ja suvaitsevan aikuisen. Hänen täytyy saada kokea, että kotona saa näyttää kaikki tunteensa ja häntä ei "hylätä".