Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te jotka haaveilitte useammasta lapsesta, mutta järkisyistä jätitte "tekemättä"
29.10.2008 |
Meillä on kaksi lasta, ja olen aina haaveillut kolmesta. Itselläni alkaa olla viimeiset ajat päättää, ja mieskään ei vastusta, mutta sanoo olevansa ihan tyytyväinen kahteenkin.
Asumme ulkomailla, olemme muutamaan kertaan vaihtaneet maata, ja tuskin tämäkään jää viimeiseksi. Työnjakomme perheessä on kuin viisikymmenluvulta, mies tuo rahat ja minä hoidan kodin. Mitään tukiverkkoja ei ole, joten olen aika lailla yksin vastuussa lapsista.
Kaksi lastamme ovat pienellä ikäerolla, ja hyvin läheisiä toisilleen. Näin ulkomailla oman ydinperheen merkitys korostuu, koska ystävät ja tuttavat ympärillä vaihtuvat tiuhaan, ja sukulaiset ovat kaukana. Tuntuu että yksi jäsen lisää perheeseemme toisi enemmän rakkautta ja enemmän turvaa kaikille, niinkuin se tietysti tekisi kotimaassakin.
Kuitenkin tuntuu että en jaksa enää vauvavaihetta. Ja nimenomaan siksi, että lasten hoito on niin täysin omalla vastuullani. Mies on rakastava isä joka kyllä leikkii lasten kanssa, mutta on paljon poissa kotoa ja todellakin hyvin tarkka "naisten töistä" ja "miesten töistä" . Itse olen mieheni valinnut ja rakastan kovasti, joten en valita tämänhetkisestä tilanteesta.
Olen siis melkein päättänyt, että lapsilukumme jää tähän kahteen. Pelkään kuitenkin että jonain päivänä kadun ja katkeroidun. Että jonkun toisenlaisen miehen kanssa olisin saanut kolme lasta tai vaikka enemmän. Tai toisenlaisessa elämäntilanteessa, että olisi ollut pysyvä koti ja tukiverkkoja. Itse olen tämänkin elämäntilanteen valinnut, kuten miehenkin, joten en valita siitäkään.
Tuli vaan tuosta ketjusta mieleen, jossa ap haluaa kolmannen mutta mies ei. Että itseäni nyt vähän helpottaisi jos mies sanoisi ehdottoman EI:n. Voisi sitten syyttää jotain muuta kuin omaa "laiskuuttaan" . Koska jotenkin surulliselle silti tuntuu että perhe ei enää kasvaisi.
Kommentit (14)
meinaan itse teen iltatähteämme nyt ja ikää on 40... Eli jos et nyt ihan 40 vielä ole niin kerkiääjhä tuota tekemään sen kolmannen hiukan myöhemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on semminen tilanne että lapsiluku jää kahteen terveyssyistä. Terveyteni ei enää kestä uutta raskautta. Tai saattaisi ehkä kestää jos hyvin käy mutta vakavan vammautumisen/kuoleman riski on niin suuri etten halua sitä ottaa. Jo olemassa olevien lasten tarpeet ovat meille tärkeämmän kuin vanhempien toiveet isommasta perheestä.
Surullinen tilanne, mutta sopeutuminen on ollut yllättävän helppoa kun vaihtoehtoja ei ole.
Välillä toivon että ehkäisy pettäisi, koska silloin asiassa ei olisi mitään miettimistä, ilolla ottaisin lapsen vastaan.
Toisinaan kadehdin niitä, joiden uskonto ei salli ehkäisyä. En kyllä ihan niin valtavaa lapsimäärää, mutta sitä asioiden selkeyttä, että lapsia tulee jos niin on tarkoitettu.
Myös tuota samaa mietin kuin kakkonen, että onko se kolmas isommalla ikäerolla syntynyt aina kolmas pyörä. Nämä kaksi kun ovat aikamoinen parivaljakko, monesti luullaan kaksosiksi. Toisaalta taas pelkään tilannetta, että toinen vaikka kuolisi, miten yksin toinen silloin jäisi. Tuttavapiirissä kävi hiljattain niin, ja se ajatus on taas paljon mielessä.
eli nyt kolmas vatsassa kasvamassa.
ja jokaisesta kun on puhuttu ni todettu että jos järkisyitä ruvetaan miettimään ei meillä olisi kuin yksi jos sitäkään....
tää kolme nyt vaan tuntuu meille oikeelle määrälle. jos tulee tiukemmpaa esim. rahasta ni jostain pitää lupoua..... autosta, asuntovaunusta , omakotitalosta tai ulkomaan lomista....
ei se yksi lapsi loppujen lopuksi "niin " paljon maksa!!! mutta näin minä ajattelen.
Nyt meillä on 2 lasta ja mahdollisesti tulee vielä yksi lisää. Olen näin oikein tyytyväinen.
En usko katkeroituvani; enhän voinut nuorena ja lapsettomana tietää, millaista lapsiperheen arki on mitä käytännön järjestelyjä suurperhe vaatii. Monet muutkin nuoruuden "haihatukset" ovat ajan myötä asettuneet järkevämpiin mittasuhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sit vanhuksina istuksitte yksinänne kun ei ole juuri ketään joka kävisi katsomassa...
jos et ole lapsiasi rakkaudella kasvattanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos et ole lapsiasi rakkaudella kasvattanut.
Mies halunnut lasta, enkä oikein minäkään. Mutta sitten lähestyessä 40:ä, päätimme kokeilla, että josko yksi tulisi. ja tulihan se. "järkisyistä" siis päätimme, ettei jäisi kaduttamaan myöhemmin. Lisäksi vihasin vauva-aikaa, raskaana oloa, imettämistä ja muuta, joten olen niiiiin onnellinen ettei sitä tarvitse kokea enää koskaan. Ei ollut mun juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta järki sanoo että hermoni eivät varmaan kestäisi, koska olen pahasti pingottava perfektionisti. :-D
Ja muutenkin taloudellinen tilanteemme ei kestäisi enää kolmatta lasta, silkkaa hulluuttahan se olisi. Sain kummiskin vielä toisen lapsen, josta vaan saatoin unelmoida monta vuotta.
Ajattelen asian niin että nyt kun lapset kasvaa on sitten minunkin aika taas olla hieman vapaammin. Voin taas harrastaa kaikenlaista eikä mene kaikki likenevä vapaa-aika vaan lasten kanssa.
Välillä olo on haikea, mutta kaikkea ei voi saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisella kehitysvamma ja puhuu vähän. Haluaisin kolmannen lapsen, mutta rahaa ei ole, ikää liikaa. Jotenkin tuntuu tosi ontolta.
Tuttu tilanne, sillä pohin samaa asiaa parhaillaan. Jännä huomata, kuinka samanlaisia ajatuksia ihmisillä on tämän asian tiimoilta. Sitä liikutaan näiden asioiden yhteydessä niin perimmäisten asioiden ympärillä, että tuntemuksetkin ovat samanlaisia. Me saimme hoidoilla aikaiseksi kaksoset ja olemme niistä ikionnellisia. Vauva-aika oli älyttömän raskas ja olin sekopäinen univajeeni takia. Nyt pojat ovat 2,5 ja kuumeilen kovasti kolmatta. Se tietäisi taas hoitoja eikä mitään takuuvarmaa tulosta tulisi sittenkään. Olen niin onnellinen lapsistani, että kolmaskin tuntuisi upealle lahjalle. Lapsettomuudesta kärsineenä iloitsen lapsistani joka päivä. Mutta mietin tosiaan, että vauva-aika on todella rankkaa ja jollain tavalla tuo aika ja sen tuoma väsymys on pois jo olemassa olevien lapsien ajasta. Ja aamuisin on ihanaa herätä levänneenä ja pirteänä, jaksaa töissä ja jaksaa olla elämästä onnellinen. Unettomuus on kamala asia. Mutta jotenkin sitä vain kaipaa lisää lapsia. Kaksospoikanikin ovat kuin paita ja peppu ja ajan kuluessa varmasti vielä enemmän. Kehitys kulkee kuta kuinkin samaan tahtiin. Jotenkin sitä kaipaisi joukkoon vielä yhden, joka olis eri kehitysvaiheessa. Ja kuten ap:kin ajatteli, mietin joskus, että entä jos toinen kuolisi...kaksosten välillä on erityinen suhde ja jos ei olisi muitakaan sisaruksia... Niin Ja minun "biologinen minäkin" kaipaa raskautta ja tunnetta siitä, että masussa on elämää. Vaikka lapsia onkin kaksi, olen kokenut vain yhden raskauden, Vaikean sellaisen.
Niin ja toisaalta sitä miettii, että suottako sitä tässä elämässä laitta itsensä liian tiukille. Jokainen pienten lasten äiti tietää, että arki ei ole helppoa. Voishan sitä tosiaan ryhtyä nauttimaan liiknevästä ajasta, matkustella ja harrastaa. En tiedä. Toisaalta koen, että mikään ei elämässäni ole tehnyt minua niin onnelliseksi kuin lapset, vaikka rankkaakin on. Mutta kaikkea kohtuudella ja tasapainossa. Mieheni on tiukasti mukana arjessa, joten omaakin aikaa on. En tiedä, vaikeita asioita.
Tämä oli nyt vain tällaista ajatuksen juoksua, ei mitää apua, mutta fiilisten jakaminenkin voi auttaa.
Alue: Aihe vapaa
Meillä on myös sinällään sama tilanne, että lapsia on kaksi ja mies voisi ottaa useammankin. Itse olin jossain vaiheessa sitä mieltä, että kaksi ihanaa tervettä lasta saa riittää, eikä parane "ahnehtia", mutta nyttemmin olen tullut toisiin aatoksiin...
Vauva-ajat olivat meillä erityisen raskaat, mutta lapsia tekisi mieli lisää. Onko kolmas pidemmällä ikäerolla syntynyt sitten aina se kolmas pyörä. Jaksanko vauva-ajan. Toisaalta en halua uhrata jo olemassa olevien lasten lapsuutta väsyttämällä itseäni yli rajan, mutta eläkepäivinä saattaa kaduttaa, jos edelleenkin tuntuu osa perheestä puuttuvan...
Eli mitään apua en osannut antaa, mutta tiedätpähän ettet ole ainoa ajatuksinesi.