Onko täällä muita 30+ ikäisiä, jotka autokoulussa?

Olen jännittäjä ja totta kai tuotakin jännitin. Kaikki meni kuitenkin kerralla läpi. Insissä autokin sammui mutta kun en panikoinut niin sain kortin.

Tsemppiä :)

autokoulun kuukauden päästä ja ikää mulla on jo 34 vuotta!

Hämmästyttää vieläkin, että inssi meni ekalla läpi, ja oikeasti olen nykyään ihan ok kuski, joka ajelee mielellään mökkimatkoja ja mies istuskelee vieressä. Helsingissä tai muussa kovin suuressa kaupungisaa en kuitenkaan suostu ajelemaan, mutta koska siihen ei ole ollut tarvetta, ongelma on kai enemmänkin harjoituksen puute.

Tunsin itseni vanhaksi, ja vaikeaa oli. Inssistä pääsin toisella kerralla läpi, ja silloinkin vain siksi kun opettaja katsoi yhden pikkuvirheen läpi sormien. Kynnys mennä rattiin on edelleen parin vuoden jälkeen suuri, pitäisi vaan väkisin pakottaa itsensä ajamaan, mutta aika usein sitä kuulee sanovan miehelle että aja sinä.

En ollut ikinä ajanut muuta kuin polkupyörää, mutta ei tuo ajaminen niin vaikeaa tuntunut olevan. Ekat ajotunnit olivat tietysti yhtä sähläämistä mutta sitten se alkoi sujua kun sain kolmannelle ajotunnille oikein hyvän opettajan. Opettajaa kannattaa vaihtaa jos ei tunne oloaan mukavaksi kun ajaa.

Ei siellä yksin nuorison kanssa tarvitse olla :)

kattooko ne siellä ihmeissään, kun on jo näin vanha? onko yleensä muita vanhempia samaan aikaan autokoulussa?

mutta opettajista saa ikäseuraa :)

Rohkeesti vaan mukaan. Ei mua kukaan katso kieroon vaikka porukan vanhin olenkin. Kyllä sinne kehtaa mennä.

tuntuu että 18-vuotiaana olisin ollut rohkeampi oppimaan! Silloin kun olin vasta aikuistumassa, usko omiin kykyihin oli suurempi. Nyt suurin vaikeus oli nimenomaan se luottamuksen puute (minäkö liikenteen keskellä? Mikä vitsi!)



Minulla ajo-opetuksista oli eniten hyötyä vasta sen jälkeen, kuin sain riittävästi kokemusta auton perusominaisuuksista: kun ei tarvinnut pelätä että auto sammuu mäkilähdössä tai keskellä risteystä... pystyin keskittymään paremmin liikenteessä reagoimiseen. Kaikki liikenteessä on kyllä opastettu, ei tarvii muuta kuin ennakoida ja noudattaa sääntöjä!



Aluksi sääntöjä tuntui olevan liikaa kerrallaan ja keskittyminen oli vaikeaa, mutta kun autoa oppi käsittelemään paremmin, pystyi myös rentoutumaan ja kulkemaan opasteiden mukaisesti haluamaansa paikkaan. Ei se niin vaikeaa ollutkaan, mutta paljon totuttelemista se tietysti vaatii. Oma asenteesi ratkaisee myös kuinka paljon ajo-opetusta tarvitset samaan lopputulokseen.



Kun saat väliaikaisen ajokortin, harjoittelu jatkuu. Menee kauan ennen kuin ajamisesta tulee rutiinia ja voit jopa nauttia siitä. Minulla meni useampi kuukausi ennen kuin pystyin ajamaan ilman että sydän oli kurkussa pienestäkin, mutta nyt minulla on ollut kortti jo melkein vuoden enkä enää jännitä ajamista.



Inssissä sinulle kerrotaan minne ajaa (ellet halua itse ehdottaa reittiä), ja jos reitissä on esim. kaupunkiajoa, se on vain osa reittiä ja seuraavaksi onkin toisenlaista ympäristöä. Voin kertoa että se inssiajo menee kuin siivillä, katsot vain tilanteen kerralla. Muista kaksi asiaa: jos ajat vahingossa eri kaistalle kuin mitä on tarkoitus, ei haittaa - etene sen mukaan, pahoittele vahinkoa ja jatka ajamista seuraavien ohjeiden mukaan. Ja muista aina kääntää päätäsi ja tarkistaa tuleeko joku takaa, ennen kuin nouset autosta pois! Tai kun tarkistat kuolleen kulman. Jos ajat hyvin mutta jätät pään kääntämättä, se voi olla riittävä peruste ettet pääse inssiajosta läpi. Toisaalta sinulla on varaa tehdä pieniä virheitä, inssi kyllä mainitsee niistä, mutta pienet virheet ovat sallittuja. Jatka ajamista loppuun asti niin hyvin kuin voit, sillä jos teet myös isomman virheen etkä pääse ekalla kertaa läpi, lisäajotunteja tulee myös pienten virheiden mukaan. Ajattele kuitenkin että sinulle kannattaa antaa ajokortti vasta sitten, kun se on oikeasti järkevää.

alusta asti. itse jouduin lähtemään heti inssin jälkeen yksin autolla töihin, ja olihan se eka viikko aika jännittämistä. Kortin saamisen jälkeen olenkin sitten joutunut autonrattiin käytännöllisesti katsoen joka lähes joka päivä, joten nyt jo nautin ajamisesta ja osaamisestani. Jos ei olis ollut sitä autoa käytössä, eiköhän koko ajaminen olis jo unohtunut.