Olenko ihan idiootti??

Itse sain paperit kouraan helmikuussa ja vauvan syliin ihan tammikuun lopussa (2003). Hyvin meillä sujui ja oli kiva pitää virkistävä välivuosi ennen uran alkua. Jos valmistumiseesi on vielä aikaa, vauvakuume lienee tosi hyvä motivaattori pudottaa painoa ennen sitä. Kesken koulun ei kannata vauvaa tehdä, koska lapsi on kasvaessaan melkoinen työmaa (kuten se koulunkäyntikin...). Tsemppiä kovasti!

Syksyllä 2009 pitäisi valmistua, jos kaikista kursseista pääsen vaan läpi..Oliko miehesi jo työelämässä? Miten tulitte toimeen rahallisesti? Anteeksi uteliaisuuteni:)

Itse olen sitä mieltä jostain kumman syystä, että esikoinen on hyvä hankkia valmistu misen jälkeen.. On parempi mahdollisuus saada töitä kun on jo se yksi . .. Toiset taas huutaa, että ura alulle ensin.. Mikä sitten on oikea vastaus.. en tiedä...

-ap-

Melkein tekisi mieli suositella aloittamaan yrittäminen heti, sillä tuolla painoindeksillä ei välttämättä tärppää ihan heti. Samalla voit yrittää laihduttaa (kunhan muistat tehdä sen maltillisesti ja syödä terveellisesti, ja lopettaa varsinaisen laihdutuksen kun tulet raskaaksi).

Itsekin tein päättötyöni raskaana, oli motivaatiota tehdä työ ajallaan. Palautin maaliskuussa ja huhtikuussa syntyi vauva. Seminaarit sitten vauva mukana, eikä esittäminen siinä vaiheessa jännittänyt enää tippaakaan. :) Sain muuten parhaat arvosanat vielä.



Mutta jos vielä usea vuosi, niin sitten vaan kärvistelet kuumeessa ja laihdutat.



Painosta... Eikai siinä mitään, jos raskaaksi tulet painosta huolimatta. neuvolassa varmasti neuvovat vielä hyvään ruokavalioon, etkä sitten kerää lisäkiloja raskausaikan. Ja laihdut sitten, jos vaikka saisit imetettyä ja käveltyä vauvan kanssa.

Sellainenkin juttu vielä, että vaikka jättäisitte ehkäisyn pois, ei se vauva pakosta anna kuulua itsestään puoleen vuoteen - vuoteen, vaikka teillä ei ongelmia olisikaan.



Itsellä oli BMI yli 34 kun tulin raskaaksi. Oikein asiallista kohtelua sain kaikkialla, eikä se painokaan noussut kuin 3 kiloa. Ja sitten raskauden jälkeen alkupainostakin lähti 12 kiloa. Itsestään, varmaan lisääntyneen arkiliikunnan vuoksi.

Minimipäivärahalla tulee toimeen. Ei ruhtinaalisesti mutta kumminkin. Miehellä oli vakityö ja asuntolainaa oli kourallinen nykyiseen verrattuna. Kaiken hommasin käytettynä/ sain sukulaisilta ja ennen vauvan tuloa säästin kesätyötuloista sukan varteen pahan päivän varalle. Äippäloman jälkeen en kyllä voinut pitkään kituuttaa kotihoidontuella, koska seuraava vauva sai alkunsa esikoisen ollessa 11kk. Tämän jälkeen sainkin jo vähän ansiosidonnaista päivärahaa ja työkokemusta.



Nyt on lapset tehty - viimeisin on 1½v - ja nyt on aika luoda uraa. Enempää ei lapsia meille tule. Äitiyslomien välissä olen tehnyt määräaikaisia työsuhteita, mutta tästä alkaa se varsinaisten vakanssien haku. Itse en olisi enää jaksanut 30+v aloittaa sitä perheen perustamista. Minusta on ihan ok, että saan sitten nelikymppisenä keskittyä itseenikin.

Jos suurin syy lisääntymisyritykselle on nyt se, että kaverikin odottaa, niin todellakin olet.

Olet nuori, kannattaisiko kuitenkin edes valmistua ensin? Pienen lapsen kanssa opintojen jatkaminen on tosi vaikeaa jo taloudellisesti, mutta myös käytännön tasolla. Ja sit sitä työkokemustakin olisi hyvä olla, jos meinaa työllistyä mammaloman jälkeen.

Äitiyspäiväraha on myös aika onneton, jos ei ole töissä ollut.

Sun painolla tuskin on mitään tekemistä älykkyyden kans:)

Paitsi, että raskaus on rankkaa ilman ylipainoakin.

Mulla on jostain kumman syystä aina ollut sellainen fiilis, etten tule raskaaksi helposti.. Ihan pikkutytöstä lähtien olen pelännyt ettei musta tule äitiä... :( Juur siitäkin syystä haluaisin aloittaa yrittämisen mahd. pian. Painoa yritän saada koko ajan alas, mutta vaikeeta on! Ennen miestäni olin aktiivinen kuntosalilla kävijä ja aika timmissä kunnossa.. Mutta rakkaus teki musta tälläisen :) Nyt olen tosin palanut salille ja pyrkinyt käymään siellä 2-3 kertaa viikossa... Paino ei vaan tule alas, vaikka suht tunnollisesti olen kalorilaskuria täyttänytkin..?! -ap-

Valmistuin itse toukokuussa ja toinen lapsemme syntyi heinäkuussa. Ensimmäisen tein opintojeni aikana. Mies oli töissä sillon. Tekee lyhyitä määräaikaisuuksia joten rahatilanne oli huono. Mutta toimeen kuitenkin tultiin ja ruokaa saatiin pöytään :-) Ja ensimmäinen syntyi ku olin 23v, toinen 25 ja 3 28v.

Ei, suurin syy ei ole se, että kaverikin odottaa: ) Se vaan kasvatti kuumetta enemmän, mutta ei todellakaan ole SE syy :) Työkokemusta multa löytyy useammaltakin vuodelta eri aloilta (baari, päiväkoti, kauppa) ja nyt olen viimeiset 3 vuotta koulun ohella tehnyt toimistotöitä. Kiitos vastauksestasi! Juuri samoja asioita toit esille, joista itse otan stressiä....

Hyvä että mietit ennen kuin vippaat sen ehkäisyn sivuun .)



Sinun on itse mietittävä päätöstäsi ja sitähän sinä juuri teetkin, kyllä se vastaus sieltä selkenee. Raskautesi, synnytyksen kannalta voisi olla hyvä sitä painoa ihan oikeasti pudottaa, mitäpä jos tosiaan ottaisit tsempin päälle ja pudottaisit painoa samalla kun pidät muuten energiaasi koulussa. Mietippä millaista olisi kun paperit kourassa, elopainoa vähemmän ja tulevaisuus avoimena. Stressittömänä kohti raskautta, voin kertoa että painonpudotus ei oikein silloin raskausaikana onnistu.



Luulisin että saisit itsellesi mielenrauhan opiskeluun ja miettiessä tulevaa raskautta saisit sen tarvittavan tsempin pudottaa todella painoa ja ottaa uuden terveellisemmän elämäntavan. Myötänauti ystäväsi raskausajasta ja mieti kun sieltä pikkuinen syntyy, sinulla on tuo kaikki ihanuus edessä ja varmasti säästyt monelta huolelta ja vaivalta jos koulu on käyty ja painoa pudotettu.



Anteeksi että tuosta painosta kirjoitiin niin paljon, itse olen "sh-alalla" ja paljon raskaana olevia naisia nähneenä tiedän riskit. Toki moni pyöreämpikin on saanut nauttia mukavasta vaivattomasta raskausajasta, se on niin kovin yksilöllistä. Oman kokemuksen mukaankin "hoikentuneena" raskausaikani meni mukavammin kuin aikaisemmin ollessani "pullukka". No hieman pullukka olen vieläkin, en siis langanlaiha laitahyökkääjä :)



Mitä tahansa päätätkin, onnea, itseluottamusta ja tsemppiä sinulle!!

Syksyllä 2009 pitäisi valmistua, jos kaikista kursseista pääsen vaan läpi..Oliko miehesi jo työelämässä? Miten tulitte toimeen rahallisesti? Anteeksi uteliaisuuteni:)

Itse olen sitä mieltä jostain kumman syystä, että esikoinen on hyvä hankkia valmistu misen jälkeen.. On parempi mahdollisuus saada töitä kun on jo se yksi . .. Toiset taas huutaa, että ura alulle ensin.. Mikä sitten on oikea vastaus.. en tiedä...

-ap-

Mun mies oli (pienipalkkaisessa) työssä, itse sitten minimi äp-rahalla. Sain töitä ensimmäisestä paikasta, kun rupesin hakemaan. :) Alan kokemusta oli vähän, muitten alojen hanttihommista enemmän.

Kyllä sitä kummasti tulee pienemmälläkin toimeen.

Jos laittaa uraa alulle, niin sitten sitä miettii, että apua, nyt jo jään äitiyslomalle, pitäiskö vielä pari vuotta odottaa... ;)