Melballe kysymys :)

Puhun mielelläni omista asioistani täällä, mutta en muiden ja siten myös exän asiat ovat mielestäni hänen asioitaan. Sanotaan näin, että isänä hän on hyvä, mutta en olisi eronnut jollei parisuhteemme olisi ns. katsottu loppuun. Siis kaikki oli tehty itse ja ulkopuolistakin apua haettu monelta eri taholta. Joskus on parempi luovuttaa kuin jatkaa pään hakkaamista seinään. Hetkeäkään en ole katunut eroani, vaikka eittämättä välillä on ollut rankkaa seurata eron vaikutuksia lapseen (ja jopa lapsiin). Lisäksi on sanottava, että naiviudessani uskoin, että kun pääsen eroon exästä, niin pääsen eroon myös hänen mukanaan tulleista ongelmista, mutta niinpä se vaan on, että ne ongelmat ja huolet ovat ja pysyvät tavalla tai toisella minunkin elämässä, kun meillä on yhteinen alaikäinen lapsi. Toki etäisyys asioihin auttaa, toisaalta joskus se myös pahentaa tilannetta. Hyvänä esimerkkinä voisi olla vaikka, että jos mies on juoppo (tästä ei meillä kyse), niin jos lapset antaa viikonlopuksi isälleen, niin ei siitä huolesta edelleenkään pääse eroon.



Minä kyllä sanoisin, että ihminen kyllä sitten tietää, kun ne syyt ovat riittävän painavia, että yhdessäoloa ei halua jatkaa. Siitä sitten uskallukseen menee eri ihmisillä erilaisia aikoja, jollain kuukausia, useimmilla kai keskimäärin vuosia. Sen verran rankka ero on lapsille, että jos ette ole kokeilleet kaikkea, niin kokeilkaa ne reitit vielä. Sitten voi ainakin painaa päänsä iltaisin tyytyväisenä tyynyyn ja todeta, että kaikkeni yritin ja minä en asialle enää mitään voi.

mä en oikein tiedä mitä tekisin ja mikä on oikein,



olemme olleet 9 vuotta yhdessä joista 5v naimisissa,



ja näistä vuosista olen ollut 4 rakastunut toiseen mieheen,



aviomieheni on loistava isä ja hyvä mies, ei mitään vikaa,



muuta kuin että meillä ei ole mitään yhteistä eikä mitään puhuttavaa, lapsista vaan,



tämän toisen miehen kanssa olemme niin sopivat toisillemme mutta en uskalla jotenkin hajottaa tätä rakennelmaa itsekkäästi oman rakkauteni takia.



ap

Jos miehessä ei ole mitään vikaa, niin sanoisin, että älä eroa. Yritä kääntää toiseen mieheen rakastumisesta tuleva energia omaan mieheesi ja lähde panostamaan omaan parisuhteeseenne. Mene vaikka yksin yksilö- tai parisuhdeterapeutille. Usein se oma onni on kuitenkin oman itsen sisältä lähtöistä eikä sitä voi toiselta ihmiseltä saada. Toinen ihminen sen voi toki viedä, mutta kun miehesi ei vaikuta sellaiselta, niin sanoisin, että unohda eroaikeet ja nauti mitä sinulla on. Jos minä olisin ollut tuossa vuosi pari sitten tässä meidän eroperheen tilanteessa (lapsi oirehti ihan kiitettävästi) ja tietäisin itse olleeni syyllinen eroon (tai siis oma mukavuudenhalu), niin en kyllä olisi varmaan sitä kestänyt.



Sen voin sanoa, että ei se hyvä mies vaihtamalla parane ;-) Mulla oli exän kanssa monta monituista hyvää vuotta ja niin on nytkin nykyisen miehen kanssa. En nyt osaa arvioida yhtään, että kumman kanssa olisin ollut onnellisempi, onnellisuutta ekassa suhteessa vain riitti tietyn ajan ja sitten loppui kun toinen muuttui, tässä nykyisessä onneksi jatkuu vielä (ja mäkö muka kyyninen).

mutta en mä tiedä onko lapset riittävä syy olla yhdessä, meillä ei ole vuosiin ollut mitään puhuttavaa eikä seksiäkään kuin tuon toisen lapsen tekeminen, mä haluan aina vaan olla tuon toisen miehen kanssa ja hän ei ole pakottanut mua valitsemaan, nyt on tosin alkanut näyttämään siltä että menetän hänet jos en tee jotain ratkaisua



mua piinaa jatkuvasti syyllisyys tästä ns sivusuhteesta ja silti kaipaan tuota rakasta koko ajan kun olen kotona perheeni kanssa, en viihdy yhtään ja odotan vaan hetkeä että saan olla tuon toisen miehen kanssa, me olemmekin aika paljon yhteydessä ja jos ei olisi lapsia olisin lähtenyt jo vuosia sitten, nyt ei ole niin helppoa kun on 2 pientä lasta, voi helvetin helvetti



ap

Tuohon en ota kantaa, mutta se tarkoittaa sitten vain sitä, että en aio vastata tähän asiaan liittyviin arvauksiin. Periaatteessa aika moni juttukin saattaa muuttaa ihmistä ja tietyt elämäntilanteet, muutokset elämässä, tempaukset taas lisää jne. Voisin kuvitella, että näitä vaimoille yllättäviä toisen ihmisen muuttumisia tulee monessa eri muodossa, kuten vaikka pettämisenä, väkivaltana, lääkkeiden väärinkäyttönä, mielenterveyden murenemisena, pelihimona, viikonloppuryypiskelyn jäädessä päälle jne. Ja esim. psykopaatit saattavat esittää pitkäänkin ihan eri ihmisiä kuin ovat. Joskus ihmiset muuttuu hyvään suuntaan, mutta valitettavan usein myös väärään suuntaan.

mutta halusin tässä kiittää sinua Melba! Vastaat aina todella ystävällisesti ja asiallisesti, omalla nimimerkilläsi kaikille kysyjille-tunnut sitä paitsi todella fiksulta ihmiseltä muutenkin. Tiedät paljon asioista ja omaat todella hyvän sydämen :-) paljon voimia sinulle ja onnea kaikiin päiviisi sinulle ja perheellesi!

ps. ja eritoten arvostan sun kenkäostos neuvojasi, mitä olet täällä jaellut! en ole kovin aktiivisesti tätä palstaa seurannut mutta nimimerkkisi on jäänyt mieleen erittäin positiivisesti!

mutta voin vain arvuutella, mitä Melba kirjoittelee ilman nimimerkkiä.....

Kiitoksia kauniista sanoista. Sen verran pitkään olen ollut netissä, että tiedän kyllä että tämmöinen minun kaltainen ihminen jakaa ihmisten mielipiteet kahtia. Minulla ei ole mitään syytä valehdella asioista tai olla sanomatta mielipiteitäni.



99% kirjoitan täällä nimimerkillä ja ehkä yhden viestin sadasta ilman nimimerkkiä. Nämä ilman nimimerkkiä kirjoitetut ovat pääsääntöisesti läheisten ihmisten terveydentilaan liittyviä kysymyksiä, joitakin yksittäisiä on voinut olla muitakin. Juuri tuosta yllä mainitusta syystä, että en halua muista ihmisistä puhua täällä kuin itsestäni. Miehestäni olen joskus paljastanut jotain, mutta hän on siitä tietoinen ja vastailihan hän kerran jonkun uteliaan kysymyksiinkin täällä hetken (minun tunnuksilla kylläkin). Niin, mutta esim. mitään ilkeilyjä en viitsi kyllä kellekään kirjoitella ilman nimimerkkiäkään, joten ei tarvitse pelätä, että tekisin legendaariset äitimammaset ;-)

9