Kauanko on elinaikaa, jos syöpähoidot lopetetaan tuloksettomina?

Viimeiset 4 niistä meni sairaalassa.

2 viikkoa hoitojen lopettamisesta tuli kutsu ikuisuuteen.

Aktiivisen, parantavan hoidon lopettamisesta meni muutama kuukausi kuolemaan. Taudin piti olla voitettu, mutta olikin ehtinyt levitä.

sanotaan, että jos potilas on elossa 6kk jälkeen diagnoosin saamisesta, on diagnoosi todennäköisimmin ollut väärä. eli parantumis- ja henkiinjäämis prosentti haimasyövässä on todella pieni.

Hän sai onneksi olla kotona loppuun asti ja kuolla läheisten huomassa omassa makuuhuoneessaan. Tämä oli mahdollista kipulääkkeiden, kotisairaalan lääkärin, kotihoidon ja isäni ja meidän muiden perheenjäsenten tuella. Moni ei edes tiedä, että sairaalaan ei lopulta ole pakko mennä ollenkaan. Saimme kotiin lainaksi hänelle sairaalasängyn ja erikoispatjan ja hoitamisessa tarvittavat tarvikkeet voi ostaa kotiin. Sänkyyn hoidettavana vuodepotilaana hän ehti onneksi olla vain viimeiset kolme viikkoa.



Tuosta äidin loppuajasta jäi suuresta surusta huolimatta todella hyvä muisto. Traaginen tilanne hoitui kaikkien meidän kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.

vuosiakin.. kuolemaa ei voi ennustaa. lääkäritkin kertovat vain olettamuksia ja tilastoihin perustuvia tietoja.. ikinä ei voi tietää että elääkö pari viikkoa vai pari vuotta esimerkiksi

kuoli 1, 5 vk:a hoidon lopettamisesta. Siitä ajasta 1 vk tajuttomana

Isäni eli viikon hoitojen lopettamisen jälkeen.

-Mammani kuoli haimasyöpään n. pari viikkoa hoidon lopettamisen jälkeen.

-Isäni kuoli eturauhassyöpään n. viikossa hoidon lopettamisen jälkeen.

-Setäni kuoli eturauhassyöpään n. viikossa hoidon lopettamisen jälkeen.

-Setäni kuoli verisyöpään (ei leukemia) n. kahdessa kuukaudessa hoidon lopettamisen jälkeen.

Rakas mummuni on taistellut haimasyöpää vastaan pian vajaa 3 vuotta!! Syöpä leikattiin, mutta oli ehtinyt leviämään imusolmukkeisiin. On saanut sytostaattihoitoja sekä sädehoitoa. Noin kuukausi sitten hoidot jouduttiin lopettamaan :( Mummulla on kovat kipulääkkeet kotona. 

Oma olo on tosi surullinen :( Mutta tällä viestillä halusin vaan tuoda esille, ettei se mene aina niin että haimasyöpä diagnoosi ja se oli sitten siinä. On myös näitä tarinoita, joissa on hoidoilla saatu elinikää huomattavastikin pidennettyä <3 

Vierailija kirjoitti:

Rakas mummuni on taistellut haimasyöpää vastaan pian vajaa 3 vuotta!! Syöpä leikattiin, mutta oli ehtinyt leviämään imusolmukkeisiin. On saanut sytostaattihoitoja sekä sädehoitoa. Noin kuukausi sitten hoidot jouduttiin lopettamaan :( Mummulla on kovat kipulääkkeet kotona. 

Oma olo on tosi surullinen :( Mutta tällä viestillä halusin vaan tuoda esille, ettei se mene aina niin että haimasyöpä diagnoosi ja se oli sitten siinä. On myös näitä tarinoita, joissa on hoidoilla saatu elinikää huomattavastikin pidennettyä <3 

Voimia sinulle ja mummullesi mahdollisimman tuskatonta loppu elämää.

Mummusi on ollut todella onnekas, kun on saanut noin pitkän lisäajan. Vaikka kyllähän haimasyövästä aina joku joskus hyvin harvoin selviääkin, mutta pääsääntöisesti kyseessä on aggressiivinen syöpä, joka löydetään liian myöhään.

Isäni kuoli tasan vuosi sen jälkeen, kun hakeutui lääkäriin. Diagnoosin sai nopeasti, mutta syöpä oli levinnyt maksaan, vatsaan ja ties minne. Sytostaatteja sai ja leikkauksessa yrittivät poistaa kasvaimia, muttei kovin hyvin onnistunut. Viimeiset kaksi viikkoa oli hoitokodissa saattohoidossa, viimeiset kaksi päivää tajuttomana. Kipulääkityksestä onneksi huolehdittiin hyvin.

Ystävällä oli 3kk, josta viimeine kauheissa kivuissa sairaalassa. Silloin tuli mieleen, että eutanasia olisi kyllä armollinen tapa.

Yleensä muutaman viikon. Joskus vain muutamia päiviä, joskus muutamia kuukausia. Puoli vuotta hyvin harvakseltaan. Syöpälajista ym riippuen.

Kiitos <3 Voimia myös sinulle! On varmasti vuosi sitten ollut hyvin raskasta aikaa. Saanko kysyä, minkä ikäisenä isäsi nukkui pois? Haimasyöpä on usein hyvin aggressiivinen ja armoton ;( Osaatko, haluatko tai pystytkö kertoon, millaista se saattohoito tarkalleen ottaen oli? Ehkä tällä hetkellä juurikin se saattohoito pelottaa.. ja se, kuinka tulen siihen pystymään.

Tällä hetkellä oma olo on rehellisesti sanoen pohjattoman surullinen (ahdistava ja osaltaan myös pelottava), mutta samaan aikaan olen myös hyvin kiitollinen. Kiitollinen siitä, kuinka paljon hoidoilla pystyttiin antamaan lisäaikaa. Ja eihän se aika vielä ole päättynyt, vaikka hoidot on lopetettu. Itselläni on 2,5 vuotias lapsi, joka on mummulleni kaikki kaikessa. Olin viimesilläni raskaana, kun itkin sairaalassa.. mummun sängyn vieressä ja me rukoiltiin, että mummu vielä tulisi esikoiseni näkemään. Joten.. kiitollisuus on suuri <3 

Mielestäsi kommenttisi on hyvin asiaton. 

Mummuni on aina ollut läheisin ja rakkain ihminen itselleni. (Jos omaa lastani ei lasketa). Olen lapsena asunut mummun luona ja siitä lähtien, kun muutin omilleni, niin ollaan edelleen viikoittain nähty. Usein useamman kerran viikossa. Päivittäin soitellaan ja hoidan paljon mummuni asioita. Kommentistasi tuli hyvin paha mieli :( 

Haimasyövän eteneminen pysähtyi tai hidastui. Saattohoitopäätös oli tehty ja siitä eli vielä viisi vuotta!

Isotäti sai jatkoaikaa vuoden. Hoidot lopetettiin, kävin hänet hyvästelemässäkin, ja elikin vielä vuoden. sit meni kyl nopeasti. mut oli vatsasyöpä, en tiedä tarkalleen koska asuin silloin ulkomailla ja aikaakin kulunut 16 vuotta ainakin.

Mites kun mummoni sai juuri diagnoosin haimasyövästä ja sanottiin että leikata ei voi. Sädehoito kuitenkin aloitetaan. Onko se vain lisäajan ostoa vai onko oikeasti mahdollista vielä parantua? Pelottaa :(

Täällä naapurissa nainen, jonka syöpä on uusiutunut 4 kertaa, kuuden vuoden sisällä. Syöpä on vatsan seutuvilla. Kaikki hoidot annettu, moneen kertaan ja kaikki leikattu pois, mitä on voitu. Hoidot lopetettu, vain kipulääkitys. Meni kesäkuussa saattohoitoon, mutta ajelee nykyisin taas autollaan . Naama kalpeana ja laihtuneena...Tulee mieleen, että miksi ajaa ja saa ajaa autoa, jos kova lääkitys päällä. Kunhan ei kellekään viattomalle kanssakulkijalle sattuisi mitään. Mutta nainen siis hengissä edelleen...