Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä kun mies ei ymmärrä että olen väsynyt/uupunut?
09.11.2008 |
Olen vaativassa kokopäivätyössä; normaali työaika 8h, mutta päivään on käytännössä pakko jatkaa iltaisin 1-3h lasten mentyä nukkumaan. Lisäksi työpaikan henki on surkea ja olen työpaikkakiusaamisen uhri -tätä puidaan työterveydessä ja esimiesten kanssa, mutta kuluttaa suunnattomasti henkisitä hyvinvointia. Mies tietää tilanteen, mutta sanoo lähinnä "voi, voi"
Lapset on 5- ja 7 eli esikoinen on juuri aloittanut koulun; uusi tilanne kulkemisen, iltapäiväkerhon yms. järjestelyjen suhteen. Lisäksi enemmän tai vähemmän tilanne on lipsunut vuosien saatossa siihen, että minä hoidan kaupassakäynnin, pyykit, kodin järjestelyn, kaiken juoksevan kaverien synttärilahjoista mummonkumminkaiman joulukorttiin neuvola-aikoja ja lastenharrastuksia unohtamatta. Mies harrastaa talon remonttia ja hänen vapaa-aikansa menee siihen. Vetoaa tähän remontointiin joka ikinen kerta kun ruikutan kotitöiden epäreilusta jaosta
Nyt olen aivan naatti, en vaan jaksa. Mies istuu sohvalla ja katsoo telkkaria kun minä säntäilen paikasta toiseen siivoten ja järjestäen. Jos käsken tekemään jotain ( tänään isänpäivänä en käske), niin vastentahtoisuus on niin selkeää etten yleensä jaksa patistaa. Ja sen kerran kun mies jotain tekee, niin sitten kuulen jälkikäteen kuinka MINUN jäljiltäni kaikki on aina hujan hajan. Pahinta on että jos mies ei tiedä minne mikäkin kuuluu -eikä kyllä tosiaankaan tiedä missä mitäkin säilytetään tai löydä mistään mitään-; hän kantaa ne tyynesti minun pöydälleni. Joten 15 vuoden aikana enää en edes patista vaan kärsin. Ja mies kiukuttelee joka ikinen kerta jos olen kiukkuinen. Ero on mielessä harva se päivä; silloin saisi edes siivota vain omia sotkujaan.
Yritän käydä jumpassa 3krt viikko ja tämä on toinen asia, johon mies aina vetoaa. Hänen mielestään kun joutuu kolmena iltana viikossa olemaan lasten kanssa noin 2h ja laittamaan iltapalan + vahtimaan iltatoimet; niin hänen osuutensa on siinä. Riippumatta siitä että minä haen hoidosta, laitan ruoan ja siivoan keittiön kotiin tullessani; ruoka löytää tiensä kaappiin mutta astiat eivät liiku eikä pöytää ole ikinä pyyhitty eikä muruja imuroitu.
Välillä toivon suunnilleen sydäriä tai keuhkokuumetta; jotain jossa miehen olisi PAKKO tehdä viikkojen ajan kaikki kotihommat.
Kommentit (7)
Meilläkin valitan ihan todellista väsymystä, mutta tuntuu, ettei sillä ole mitään merkitystä miehelle. Ollaan puhuttukin siitä, mutta silti. Olen yrittänyt eri ilmaisuja, esim. kyllästymisestä puhumisesta. En osaa neuvoa sua, kun itse painiskelen saman asian kanssa. Ero tosin ei mielestäni ole ratkaisu. Meillä on yritetty kotihommia jakaa, mutta aina se kallistuu enemmän mulle, koska olen enemmän kotona.
Yhden kerran toimi työnjako niin, että minä tein ruuan ja mies siivosi, kun aikaa oli vähän. Itse sitä silloin ehdotin, yllätyin, kun se onnistuikin. Lapset oli mukana siivouksessa. Ehkä vaan täytyis sopia enemmän asiat etukäteen, kumpi hoitaa sen ja sen jutun, kun toinen hoitaa toisen jutun, en tiedä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja koko ajan oppia sietämään epätäydellisyyttä esim.kodin siisteyden suhteen.
Monesti oon itsessäni huomannu myös marttyyriasennetta oman tekemiseni suhteen. Ehkä miehelle pitää vaan sanoa niin suoraan, mitä toivoo hänen tekevän..
Teillä on mun mieletä paljon toi sun jumppa kolme krt viikossa, itse pääsen kerran kahdessa viikossa.
Hoida lapset mutta jätä kaikki muu tekemättä.
Meillä mies valittaa etten tee mitään .... kunnes teen taas lakonja huomaa että teenhän minä sentaan jotaint ämän talouden eteen, muutakin kuin tienaan rahat tilille.
Mäkin aloitin tän aamun kotitöillä jotka illalla jäi kesken kun en jaksanut.
Eilen, kuten joka ilta mies makaa sohvalla ja katsoo televisiota- koko sen ajan kun lapset on menny nukkumaan. Mä painelen pyykkien ja muiden kanssa kunnes väsähdän. Mies kyllä siivoaa tiskipöydän- eli laittaa tiskikoneeseen astiat muutaman kerran viikossa- ja siinäpä sitä jo on. Muuten hänen panoksensa kotitöihin on paheksua epäjärjestystä. Hän kun ei sotke (television katselu ei tosiaan sotke- ja kun vielä syökin töissä ja muualla, ei tuu omaa tiskiä) niin hän ei myöskään siivoa. Me askarrellaan lasten kanssa, ulkoillaan, touhutaan ja jo siitä tulee sotkua. Lisäksi olen yrittäjä ja teen joitakin töitä kotona- eli työni on läsnä täällä myös. Usein iltaisin pitäisi vähän valmistella töitä- mutta en jaksa. Tilanne tuntuu todella epäreilulta, mutta en jaksa enää sanailla tästä asiasta. On paha mieli eikä parisuhteen tulevaisuus kovin valoisalta näytä.
Mä olen muuten lakkoillut, mutta sillä ei ole mitään vaikutusta. Mies ei kuitenkaan tartu asioihin, valitus vaan lisääntyy.
Sinne jäi ukko sohvalle lasten kanssa, miettimään että mitäs seuraavaksi tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä isä on melkein joka arki-ilta kaksi tuntia ulkona kahden pienemmän kanssa n18-20. Nyt, joku varmaan ihmettelee mitä sitten valitan. Tiedän, että hän on lasten kanssa niin paljon kuin mahdollista. Lähtee aamulla 6.n jälkeen ja tulee illalla 17 (työ ja harrastus).
Mutta en koe, että tämä olisi mulle "omaa aikaa" tai että tämä on hänen tapansa auttaa minua, kuten sanoo. Tämä aika iltaisin menee tiskien, pyykkien, päivän jälkien korjaamiseen ym ym.... olen lasten kanssa kotona, äitiyslomalla, päivisin vaativan vauvan kanssa tällä hetkellä hankalaa, ja kahden isomman, päivän touhuan heidän kanssaan. Käyn kaupassa ja laitan ruoan valmiiksi, mutta siivoushommia en oikein ehdi.
Ja univaje on suurin ongelma. Vauva syö kahden tunnin välein yöt ja päivät. Tunnen olevani todella uupunut. Päiväunet ei ole mahdollisia, kaksi isompaa ei nuku.
Riitelemme nykyään joka päivä, lähinnä väsymyksestäni johtuen.
Alue: Aihe vapaa
Täällä samanlaista. Minä käyn töissä, tienaan puolet perheen elatuksesta ja teen kaikki kotityöt. Mies ei edes remontoi, ainoastaan suunnittelee sitten joku päivä aloittavansa, makaa sohvalla omien töidensä jälkeen, katsoo telkkaa ja selaa tietokonetta. Lapsista pitää seuraa vain vanhemmalle, pieni on liian vaivalloinen. Tilanne on täysin lukossa, ja aion laittaa sen kohta pihalle tuosta. Olen päättänyt että olen jo huolehtinut tämän vanhimman "lapsen" tarpeeksi vanhaksi ja on hänen aika lentää pesästä. Ihmetelköön sitten tuleeko se ruoka, puhtaat vaatteet ja siisti koti itsestään, niinkuin luulee ilmeisesti nyt olevan.