Lue keskustelun säännöt.
Mun mies on ihan sovinisti.
01.10.2008 |
Lapset ja koti on mun vastuulla ja mies käy töissä. Minä oon kotiorja, joka yrittää parhaansa mukaan kasvattaa lapsetkin vielä ihmisiksi. Mies tuo sitten rahan taloon.
Tuo työnjako ei kuitenkaan ärsytä mua ollenkaan niin älyttömästi, sillä tajuan kyllä hyvin sen, että meidän tilanteessa perinteinen työnjako on jossain määrin välttämätön.
Mutta se ärsyttää, että mies kuvittelee olevansa jotenkin todella osallistuva, kun pukee kerran päivässä pienemmälle puhtaan vaipan päälle (ja jättää sen likaisen sitten siihen olkkarin sohvalle). Että mun pitäisi olla niin pirun kiitollinen tuosta ei mistään -panoksesta.
Ja tänään taas ties kuinka monennen kerran teki sen temppunsa, että muka täytti tiskikonetta, jolloin minä sitten oletin, että tekee sen kanssa. No, laittoi sinne kyllä lasit ja lautaset, mutta siihen se jäi. Kun minä aloin laittamaan illalla ruokaa, niin eihän koneessa ollutkaan puhtaita astioita, vaan kone oli laittamatta päälle! Kyllä taas keitti, että pitäiskö mun vielä kulkea sen perässä tarkistamassa, että tekikö se nyt oikeesti sen homman vai esittikö vaan.
Kommentit (15)
Tänään unohti pakastimen auki, kun sen puhelin soi kesken pakastehernepussin haun. Lukuisia kertoja on jääkaapin ovi ollut auki tai hana täysillä valumassa, milloin on avaimet ulkoovessa ulkopuolella ja ovet auki...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kovin rakentavaa ja aikuista - tiedetään. Mutta kun se ei useinkaan sitä puhetta kuule lainkaan, ja siihen saa sitten vain kuulla tuhahtelua. Mutta huudon se oikeasti kuuntelee. Ja sillon aina sanoo, että älä huuda, ja monesti olen sanonutkin, että huudan siksi, että se kuulee.
Että sillä tavalla "keskusteltiin".
kyllä meidän perheessä vaan kotityötkin jaetaan... jaettiin sillon kun minä olin kotona ja mies töissä ja harmi kyllä jaetaan edelleen kun minä olen töissä ja mies kotona... ja kyllä ne vaan aika tasan menee koska ei se lasten kanssa olokaan mitään ihan piknikkiä ole, että eiköhän molemmat vois panostaa kotiin myös fifty/fifty.. tollasen miehen pistäsin kiertoon aika nopeasti.
tuot esiin tuon syvän turhautumisesi joka on aistittavissa, että koet olevasi orja ja että mies saisi osallistua enemmän kodin hoitoon ja lasten kasvatukseen kanssasi. Tässä on kyse myös omasta liiallisesta kiltteydestäsi joka johtaa katkeroitumiseen ja pahimmassa tapauksessa mielenterveysongelmiin.
Tehkää yhdessä oikein kirjallinen sopimus asiasta. Varmista, että mies tajuaa, mistä on kyse, että ei ole kyse vain yksittäisistä kakkavaipoista tai käynnistämättömistä tiskikoneellisista, vaan koko aviosuhteenne perusasioista ja perheen sisäisistä rooleista. Eikö olekin hienosti ilmaistu?
Ihan joka ikinen kerta, kun mies vaipan vaihtaa, niin se jää siihen huolimattomuutta. Aivan kuten se astianpesukonekin jää ihan vain huolimattomuutta käynnistämättä. Tai roskapussi jää oven viereen ulos mennessä ihan vain huolimattomuutta. Avatut, tyhjät kirjekuoretkin unohtuvat pöydälle huolimattomuuttaan sekä pojan lääke jäi eilen illalla antamatta ihan vain huolimattomuutta, kun en itse ollut kotona.
Saahan sitä huolimattomuutta olla, mutta kun sitä on riittävästi joka ikinen päivä, niin siitä tulee oikea huoli minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ap:n tekstistä voisin kuvitella että kyseessä on meidän tuttavaperheen mies:)
Meillä tosin tuossa vaippahommassa menee niin, että minä unohdan vaippoja minne milloinkin, jota taas mies ei voi sietää. Ei muuten siedä sitäkään, että olen niin hidas täyttämään tiskikonetta ja varsinkin laiska tyhjentämään sitä. No nyt kotona ollessani, yritän, miestäni ilahduttaakseni, siivota keittiön aina ennen kuin tulee kotiin töistä.
miehen jäljiltä. Se ei vaan varmista, että meneekö ovi kunnolla kiinni. Siinä asiassa on kyllä yrittänyt tsempata, kun kerran sitten suli koko pakastimen sisältö, ja vaivalla kasatut mustikat ym. meni piloille. Itkuhan siinä pääsi minultakin, ja ehkä ilman itkuakin olis jo tajunnut, että oli jo aika ikävä vahinko.
Ja joo seiska sanoi hienosti. Täytyy itsekin vielä ajatella näitä asioita, ennen kuin otan asiallisemmin puheeksi. Onpahan nyt keskustelun avaus tehty, kun tuli tossa vähän huudettua.
Mies vaan sanoo, se on mun omaa kuvitelmaa, jos sanon, että mun kotona tekemää työtä ei arvosteta. Ja mun mielestä taas mies nimenomaan ei osoita sellaista arvostusta, mitä kaipaisin, kun esim. joissain lastenkasvatustilanteissa ei tue minua, vaan katsoo sivusta, että miten selviän kiukuttelevan lapsen kanssa. Tai mun mielestä jopa katsoo muualle, ettei tarvi osallistua.
No nyt nää asiat on pinnassa, kun on olllut kiireistä aikaa, eikä miestä oo paljon kotona näkynyt. Sitten tulee taas hiljaisempaakin, jolloin mies ehtii laittamaan ruokaa ja viettämään aikaa lasten kanssa, ja ehditään siis viettää normaalia perhe-elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloinhan kärpäsestä tulisi härkänen ja mitä se tilannetta lapsen kannalta ainakaan parantaa, että molemmat vanhemmat alkavat keuhkoamaan hänelle? Kumpaa lapsi kuuntelisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ainakin tuppaa olemaan paha tapa purkaa omaa väsymystäni rakkaimpiini ja teen pikkuriikkisestä asiasta mahdottoman ison välillä.
T. Professori Sykerön ajoittain nalkuttava ja karjuva muija
Silloinhan kärpäsestä tulisi härkänen ja mitä se tilannetta lapsen kannalta ainakaan parantaa, että molemmat vanhemmat alkavat keuhkoamaan hänelle? Kumpaa lapsi kuuntelisi?
Silloinhan kärpäsestä tulisi härkänen ja mitä se tilannetta lapsen kannalta ainakaan parantaa, että molemmat vanhemmat alkavat keuhkoamaan hänelle? Kumpaa lapsi kuuntelisi?
Silloin jos selitän lapselle jotain asiaa / sääntöä ihan hallitusti, niin mies tulee puhumaan siihen mun puheen päälle, alkaa vakuuttamaan lapselle ihan samaa asiaa, vaikka en ollut vielä ehtinyt edes loppuun. Eli siinä mun mielestä vain sekoittaa ja aiheuttaa liikaa hässäkkää.
Mutta sitten jos lapsi esim. raapii ja potkii minua, kun oon mennyt väliin johonkin tilanteeseen, niin mies saattaa vaan tuijottaa ja ihmetellä, vaikka lisäkädet olisivat todella jo tarpeen, että lapsen saisi kiinni ja rauhoittumaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvaile tuo tilanne ja kysy, että "mitä sä oikein ajattelet niissä tilanteissa?"
Voisko olla et se ei keksi mitä tehdä, hämmentyy jotenkin. Tai ehkä aattelee, että ois jotenkin yliampuvaa kahden aikuisen pitää lasta kiinni, pelkää vaikka satuttavansa lasta.
Ennen tätä syksyä en olisi osannut edes kuvitella, että puhuisin noin ikävästi miehestäni. Hän on hyvin ymmärtäväinen, joustava, lämmin, rakastava ja kivaa seuraa. Mutta nyt musta tuntuu, että töitä on tullut haalittua vähän liikaa (hän on töistä kovin innoissaan), ja ajan kertakaikkinen puute alkaa kiristämään minuakin. Kirsikkana kakussa vielä lapset ja minä ollaan kaikki sairastettu viime viikkoina oikein kunnolla, eikä mitään vain perusflunssaa. Joten aika uupuneita tässä ollaan, ja siitä seurauksena kielen kannat kirpoaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos yhtään lohduttaa, niin meilläkin mies tällä hetkellä paljon töissä.
Mies ei oo ajatustenlukija eikä voi tietää mitä päässäsi kihisee. Minäkin olen ruvennut ihan sanomaan, että olis kiva, jos toi vaippa vietäs roskiin, ja olis kiva, jos kanssa käynnistäsit ton koneen (huvittavaa, että ihan samat jutut : )
Eikä sekään aina auta. Voi olla ettei miehes oo sovinisti-sika, on vain ajattelematon ja ei kerta kaikkiaan kuvittelekaan, että sulla olis jotain hampaankolossa.