MITÄ TEEN?? Lapseni kiusaa muita koulussa, taas valitus :((
Lapseni kärsii juuri kuukauden kotiarestia edellisen kiusaamisen takia. Kännykkä otettu pois, samoin viikkorahat. Tänään tuli taas viesti, että on kiusannut, erään oppilaan äiti kirjoitti vain lyhyesti, että on kiusannut ja sen on loputtava, ei muuta.
Mietin, mitä voisin tehdä, jotta voisin suojella lapseni koulukavereita enemmän, niin ettei lapseni kiusaisi??
Olemme puhuneet, keskutelleet, rukoilleet, pyytäneet ettei kiusaisi. Hän ei suostu sanomaan syytä. :(
Antkaa hyviä käytännön vinkkejä, jotka toimisivat kovakalloiseen lapseeni. Hän on 10-vuotias.
Kommentit (42)
onko lapsesi yksinäinen vai onko hänellä kavereita?
Kyllä sellainen ottais muakin päähän niin että takuulla kiusaisin.... En kyllä tiedä mikä auttaisi, mutta kovalla kädellä rankaiseminen ei näköjään ainakaan.
vanhemmiltakaan. Sen verran tiedän, että tämä tuorein kiusaamiskohde, on ainut lapsi, lellitty ja päättää yleensä, mitä tehdään/pelataan ja ketkä saavat osallistua.
Näen lapsestani, että jotain hän salaa..
ap
hyvä ottaa yhteyttä koulukuraattoriin? Voisiko hän jutella lapsesi kanssa asiasta.
Tuo rangaistustenkin määrä mietityttää kun tarpeeksi on tullut sanktioita niin eipä nuo paljon heilauta. Jos kotiarestia on kuukaus ja puhelin poissa niin ei tuo ehkä kuitenkaan lasta opeta. Jos rangaistusta miettii niin menisin pojan kanssa yhdessä kiusatun kaverin luo selvittämään tilannetta ja pyytämään anteeksi.
Itse koittaisin ehkäpä positiivisen kautta. Kun menee päivä hyvin pelaillaan illalla yhdessä jotakin ja jos vaikka viikko menee hyvin mennään viikonloppuna yhdessä uimaan tmv.
pahempaa aikaiseksi näillä keinoilla..
ap
Menisin koululle ja sanosin että se on nyt kerrottava mistä tarkalleen on kyse.
Samoin kiusattujen vanhemmilta kysyisin.
Siis miksiköhän sulle ei kerrota mitään? Miksi lapsikaan ei kerro.. Kummallista..
Pitivät meitä hyvänä yhteistyökumppanina ja sitä miten helppoa meille on ollut antaa palautetta siitä, että lapsemme kiusaa ja miten helpottuneita he ovat olleet nimenomaan siitä, että olemme olleet nöyriä, pyytäneet anteeksi ja sopineet aina asian.
Lapseni on aina kiltisti ja kuuliasesti rehtorin puhuttelun jälkeen (ensin kieltänyt kiusanneensa) lopuksi myöntänyt tehneensä väärin. Jos kiusaajia on ollut enemmän rehtori on tehnyt selväksi sen, että lapseni on se pahin kiusaaja.
Keskustelua ei ole jatkettu tämän pidemmälle pyynnöistäni huolimatta.
älä syyllistä teitä vanhempia. Jokainen meistä sortuu välillä äärimmäisiin keinoihin kun ei tiedä mitä tekis ja miten lasta kasvattais ja ojentais.
Ota yhteys koulukuraattoriin pyydä opettajalta keskusteluaikaa koululle jossa vois olla kiusattujen vanhempia jos haluavat tulla, te vanhemmat itse tietty ja opettaja. Mahdollisuuden mukaan myös ehkä se kuraattori?
Rankaisemalla ei kasva enää kuin viha.
Jaa päätä pitäisi vaan silitellä?
AP:lle: miten olisi kunnon keskustelu!!! Miten olisi empatiakyvyn opettelu? Miten olisi, jos olisit oikeasti vihainen lapsellesi siitä syystä, että hän on käyttäytynyt törkeästi muita ihmisiä kohtaan? Voisi tajuta tekonsa, jos et vaan lässyttäisi/puolustelisi.
Lapsesi kuuluukin hävetä käytöstään, jos kerran toistuvasti kiusaa muita!!! Nythän hän voi oppia vastaisuudessa toimimaan toisin. Ja miten on näyttämänne esimerkin laita, kiusaatteko itsekin muita ihmisiä?
Pelkät rangaistukset eivät auta jos ei teillä ole tarkempaa tietoa kiusaamistavasta ja sitä edeltävistä tapahtumista. Myös se tunne, että lapsi salaa jotain, pitää ottaa vakavasti.
Yhteys koululle ja yhdessä selvitätte asiat. Siten löytyy keinoja auttaa lasta toimimaan toisella tavalla.
eli opettajat ja vanhemmat ei ole paikalla kun se tapahtuu ja lapset kertoo erilaisia tarinoita. Mutta jos koulukuraattori/koulupsykologin aikaa ei irtoa (niitä on vähän käytössä) voit myös ehdottaa opettajalla ja rehtorille yhteistapaamista heidän + kiusattujen vanhempien kanssa. eli tapaatte nokitusten ja mietitte mitä on tehty ja mitä voisi tehdä.
Onko lapsi + kiusatut kohdanneet keskustelujen kautta??
Empatiakyky ei ole aina kohdallaan, joten pelkkä kiusatun tilanteen ymmärtäminen ei aina onnistu eli lapsi ei ymmärrä sitä tunnetta.
vanhempien kanssa. Ja jos hommaan saataisiin vielä vaikka oma paikallinen poliisi niin kyllä se siitä lähtee. meinaan yhteispalavereissa usein saadaan kiinni myös se kiusaamisen syy eli joskus kiusattukkin ottaa jonkun asian liian "tosissaan" ja väittää tulleensa kiusatuksi.. ( tiedän sen omistani) .
hetken tehoaa ja sitten taas tulee jobinpostia.
ap
hei haloo ja pyhä yksinkertaisuus. Kunnon kotiaresti kuulostaa hyvältä? juurihan on todettu ap:n viestissä että se EI auttanut. Oletko sitä mieltä että asiaa ei kannata muuten selvittää tai tutkia antaa vaan lisää rangaistuksia, huutaa ja raivota (eli myös lisää aihetta vihaan)
Ei ole ihme miten ja mistä näitä koulusurmaajia tulee jos tapa kasvattaa on vain ja ainoastaan kuri... huolimatta siitä että myös kiusaajakin on ehkä itse jonkinlaisen AVUN tarpeessa ei vain kurin.
ensin pitää selvittää syy, miksi lapsi toimii näin. yleensä syy löytyy kiusaajan omasta pahasta olosta ja silloin asiaa pitää hoitaa eikä aiheuttaa lisää pahaa oloa.
Fyysistä väkivaltaa?
haukkumista, huutelua, tavaroiden vahingoittamista?
osaavan selittää, MIKSI hän kiusaa. Se on jopa hiukan sivuseikkakin.
Olennaisempaa olisi tietää, MITEN ja missä tilanteissa hän kiusaa. Fyysisesti? Haukkumalla? Miten?
Ja sitten pyrittäisiin yhdessä opettajan kanssa estämään sellaiset tilanteet.
Kiusaaminen on yleensä sosiaalinen ilmiö eli jokin lapsesi kaveripiirissä ja luokkayhteisössä mahdollistaa kiusaamisen. Kenties kaveripiiri olisi syytä rukata uusiksi, jos lapsesi kinginä alkaa sortaa luokkatovereitaan.
Joka tapauksessa kannattaa vaatia lisätietoja. Ettehän te VOI puuttua tilanteeseen, jos ette tiedä, millaisista tilanteista on kyse.
Ymmärrän hyvin, jos kiusatun lapsen äiti ei halua alkaa ruotia syitä kiusaamiselle. Kiusatusta itsestään syytä ei pidä etsiä, joten unhoda nuo "ainut lapsi ja lellitty määräilijä" -tyyppiset jutut, koska sellaisia toistelemalla viestität lapsellesi, että hänen harjottamansa kiusaaminen on ainakin jollakin tasolla oikeutettua (et varmaan halua sellaista viestiä, mutta jos puhut tuollaisia lapsesi kuullen, se on kiusaamisen legitimointia!)
Kiusaamista ei saa vähätellä, kuten ette ole tehneetkään, mutta toisaalta pitäisi myös saada selvä kuva siitä, millaista se kiusaaminen on ollut.
Usein on kuitenkin niin, ettei vaan siinä yhdessä lapsessa ole kaikki syy vaan että luokassa on jotenkin huono ryhmädynamiikka ja toisaalta jotkut lapset myös oppivat, että sitä luokan syntipukkia voi syyttää ihan kaikesta ja purkaa siten omia harmituksiaan.
Olisko teillä varaa maksaa yksityistä psykologia, joka voisi lapsen kanssa yrittää
päästä käsiksi siihen, mistä oikein perimmiltään on kysymys? Tai koettaa vielä koulukuraattorin kanssa setviä, että mitä näissä tilanteissa oikein on tapahtunut? Lasta on rangaistu kovasti ja ehkäpä osa näistä tilanteista on lapsen näkökulmasta ollut epäreiluja. Esim, jos porukalla on tehty jotain ja sitten rehtorinkin mielestä hän vaan on se pahin syntipukki.
Hankala tilanne. Koettaisin vaan jutella sen lapsen kanssa ja sanoa, että voi ihan reilusti kertoa oman näkökulmansa siihen mitä niissä tilanteissa tapahtuu ja että te ette suutu ettekä syytä vaan koetatte tukea lasta löytämään ratkaisua.
Ja en vähättele kiusaamista, en tosiaankaan, mutta useimmiten se on ryhmädynamiikan ilmiö ja kaikilla luokan lapsilla olisi pohdittavaa rooleissaan ja käyttäytymisessään.
Kerro omista kokemuksista, toisten kokemuksista, kirjoja, leffoja tms. aiheesta... vaikeaa, vaikeaa. Onko lastasi koskaan kiusattu, onko kotona kaikki ok? Onko kavereita jA MILLAISIA HE OVAT?