Anoppi katkaisi lapseni jalan - miten suhtautua??

Anoppi on ihan ok ihminen, mutta välillä tosi härkäpäinen ja asiat tekee silloin aina mielensä mukaan eikä kuuntele muita. Perjantaina hän oli hakemassa taas 2,5v poikaani pph:lta, kun mulla oli iltavuoro ja miehelläni pitkä työpäivä. Anoppi polkee yleensä pyörällä hakemaan lasta hoidosta ja ollaan ziljoona kertaa sanottu hänelle, ettei saa kuljettaa lasta pyörän kyydissä ilman turvaistuinta. No, nyt tää rakas anoppi oli sitten, jälleen kerran, laittanut poikani istumaan tarakalle ilman mitään istuinta ja polkaissut menemään. Kypärä sentäs oli lapsella päässä.



Pojan jalka jäi pinnojen väliin kun anoppi polki eteen päin ja lapseni jalka murtui sääriluusta. Hitto kun ottaa vieläkin vihaksi anoppia kohtaan!!! Vaikka ollaan sanottu sille, ettei kuljeta sillä tavalla, niin kuljetti sittenkin ja tämä on seuraus. Lapseni leikattiin eilen ja on nyt vielä sairaalassa :( Toipuu kyllä, mutta silti tuntuu mahdottomalta tavata anoppia enään. Miten suhtautua häneen jatkossa? Kylmän viileästi? Keskustella tapahtuneesta vaiko huutaa vihansa? Vai miten?

Jos anoppisi on yhtään tolkun ihminen, niin kyllä sillä se tuosta oppii ja harmittaa varmasti. Itse olisin todennäköisesti ostanut anopin pyörään sen istuimen ja asentanut sen paikoilleen, jos olisi olemassa riski, että hän kuljettaa lasta ilman istuinta. Mutta jälkisviisas on helppo olla enkä tarkoita, että se olisi sinun syy, että jalka jäi pinnojen väliin. Tosi ikävä juttu joka tapauksessa.

Poliisi lienee jo tutkimassa asiaa?



Vaikea sanoa miten sinun pitäisi suhtautua asiaan.



Toisaalta ymmärrän raivosi, itse varmaankin huutaisin ensimmäisenä vihani ja se lienee paras myös sinunkin tehdä.



Vahinkohan se kuitenkin oli - vaikka anoppisi typeryyden aiheuttama. Tulevaisuudessa olisi kuitenkin lapsesi ja koko perheesi etu mikäli anoppi ja mummu oli kanssanne tekemisissä, isovanhemmat ovat kuitenkin aika suuri lahja lapsille.



Eli: huuda raivosi mutta anna anteeksi.

Mutta tosiaalta hän on sitten mieheni äiti ja miehelleni rakas...

ap

Hirveä juttu. Kyllä sulla on oikeus suuttua sille anopillesi ja sanoa pari valittua sanaa. Kauhee ajatellakin, miten paljon lapseesi on sattunut ja kuinka kurja on pienelle olla monta viikkoa jalka paketissa. Onneksi pienten murtumat paranee yleensä hyvin.



Toivottavasti se anoppiskin ottaa opikseen. Tuohan johtais tietenkin syytteeseen, jos olis vaikka pph:si ollut pyöränkuskina.

Totea vielä, että ellei vanhempien määräyksiä ja ohjeita noudateta, anoppi tapaa lasta vain teidän vanhempien läsnäollessa.



Mä varmaan repisin pelihousut aivan riekaleiksi tuossa tilanteessa ja luulen, että miehenikin raivostuisi melkoisesti vaikka ei ole edes raivostuvaa tyyppiä.

Välejä en nyt todellakaan poikki laittaisi tuon takia. Anoppi teki typerästi, todella typerästi. Mutta jos hän pyytäisi anteeksi ja selkeästi näyttäisi katuvan, niin ehdottomasti antaisin anteeksi.

On kyllä kuulemma ollut pahoillaan ja itkenytkin, mutta silti ketuttaa koko ämmä. On sellaista tyyppiä, jonka mielestä vauvalle voi hyvin juottaa appelsiinimehua ja jos kieltää, niin tekee silti niin selän takana.



ap

En huutaisi anopille tai pistäisi välejä poikki. Pitäisin puhuttelun. Sellaisen samanlaisen, jollainen jollekin teinille pidetään, kun se on tehnyt jotain todella tyhmää ja aiheuttanut vahinkoa. Omalle äidilleni kyllä ko. tilanteessa varmaan huutaisin...

mielestäni tuossa on tiukan keskustelun paikka. asiallisesti käydään läpi miten te haluatte lastanne hoidettavan ja mikäli hän edelleen haluaa olla käytettävissä niin vaikka kirjallisesti sovitte pelisäännöt joissa pysytään. Kyllä varmaan häntäkin nyt harmittaa ettei teitä kuunnellut ja tuntee syyllisyyttä pojan kärsimyksistä joten tilanne otollinen.



Jollette pääse sopimukseen hoitotavoista niin älkää viekö lapselta oikeutta isoäitiin vaan lapsi tapaa isovanhempaansa jommankumman teidän läsnä ollessa. Sitten lapsen kasvettua esim kouluikään voidaan taas katsoa missä puitteissa mummon kanssa ollaan, kun lapsi osaa jo ajatella ja toimia itse.

ja lapsesi tulee vielä mummua tarvitsemaan. Ajan kanssa selviät tilanteesta, vaikka nyt tuntuukin pahalta. Meillä eno oli mukana metsässä kun poikani reisiluu katkesi, en ole ollut hetkeäkään hänelle katkera, toivon vaan että jalka paranee (lekurit teki leikkauksessa virheen..). Enoa asia on harmittanut, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Mitä mieltä miehesi on tapahtuneesta? Auttaisiko / olisiko parempi että hän ottaisi asian puheeksi äitinsä kanssa? Välien totaalinen poikki laittaminen on minusta väärin lasta kohtaan (jos hän mummonsa seurasta yhtään nauttii), ja luulisi anoppisikin ottaneen opiksi. Voi vain kuvitella kuinka paha olo hänellä on... Mutta silti, kaikki sympatiani ovat sinun ja lapsesi puolella! Jollakin tapaa asia mielestäni pitää käsitellä ja sen jälkeen aloittaa "puhtaalta pöydältä", tällä kertaa niin että anoppisi todella ymmärtää että teidän toiveita ja sääntöjä on noudatettava.



Itse taistelen samansuuntaisesta asiasta omien vanhempieni kanssa. He ovat monesti kuljettaneet lapsiamme autossa(!) ilman turvaistuimia, vaikka olemme tehneet selväksi että niin EI tehdä. Aina välillä silti lapsilta jälkikäteen kuulen että taas on jossain käyty... Monesti olen vanhemmilleni asiasta sanonut, ja aina minua aletaan haukkumaan nipottajaksi ja puolustelemaan kuinka oli vaan "niin lyhyt matka" tai "pieni metsätie" tai "ajettiin tosi varovasti". Tekisi mieli leikata lehdestä juttu tästä viimeisimmästä rattijuopon aiheuttamasta kuolonkolarista ja antaa heille luettavaksi saatteena aina ei syy ole itsessä... Monta kertaa olen tuon sanonutkin, kuten senkin että metsäteillä voi liikkua hirviä ym., mutta ei mene perille. Sovittiin miehen kanssa, että ensi kerralla hän saa ärähtää asiasta, jos sitten uskoisivat paremmin.

Tämmöselle anopille, joka tekee ja hoitaa lasta mielensä mukaan jopa asettaen lapsen vaaraan, täytyy panna rajat selkeästi. Mä pitäisin kyllä jonkinlaisen varoajan, jolloin anoppi ei sais hoitaa lasta ilman teidän läsnäoloa. Ja pitää tehdä selväksi, että lapsen hoidossa mennään TEIDÄN sääntöjen mukaan, eli ei appelsiinimehua vauvalle tms. saatikka piittaamattomuutta lapsen turvallisuudesta. Jotkut ihmiset on vaan niin paksukalloisia, etteivät tajua ellei asioita räjäytä silmille.

Jos kerran on tietoisesti päättänyt tehdä noin, niin sitten kantaa myös vastuun siitä. Ja jos on selkärankaa mummolla kantaa vastuunsa, niin SITTEN voi tavata jonkun muun läsnäollessa lapsenlastaan. Muuten ainakin laittaisin vähäksi aikaa tapaamisen jäähylle.

Varmaan vaikeaa siinä mielessä hänelle, kun on kyseessä oma lapsi ja toisaalta oma äiti.

ap

Itse taistelen samansuuntaisesta asiasta omien vanhempieni kanssa. He ovat monesti kuljettaneet lapsiamme autossa(!) ilman turvaistuimia, vaikka olemme tehneet selväksi että niin EI tehdä. Aina välillä silti lapsilta jälkikäteen kuulen että taas on jossain käyty... Monesti olen vanhemmilleni asiasta sanonut, ja aina minua aletaan haukkumaan nipottajaksi ja puolustelemaan kuinka oli vaan "niin lyhyt matka" tai "pieni metsätie" tai "ajettiin tosi varovasti". Tekisi mieli leikata lehdestä juttu tästä viimeisimmästä rattijuopon aiheuttamasta kuolonkolarista ja antaa heille luettavaksi saatteena aina ei syy ole itsessä... Monta kertaa olen tuon sanonutkin, kuten senkin että metsäteillä voi liikkua hirviä ym., mutta ei mene perille. Sovittiin miehen kanssa, että ensi kerralla hän saa ärähtää asiasta, jos sitten uskoisivat paremmin.

turvaistuinta, niin vastuu on kyllä ihan SINUN ja miehesi, kun kerran olette sanomisista huolimatta toistuvasti päästäneet lapsenne ilman valvontaa heidän luokseen. Minä en päästäisi lastani omien vanhempieni luokse ilman että heidän autossaan on turvaistuin kiinnitettynä.

Miten noin pieni osaa tarakalla pitää riittävän lujaa kiinni? Ja kenelle edes tulee mieleen toimia tuolla tavalla?

En edes osaa sanoa kuinka vihainen olisin anopille tuossa tilanteessa. En usko, että välejä kokonaan katkaisisin, mutta ehdottomasti kieltäisin häntä tekemästä enää koskaan vastoin vanhempien määräystä. Pakottaisin myös ostamaan istuimen siihen pyörään, varmuuden vuoksi.

Kyllä ajo-oikeuden omaavan katsotaan tuntevan tieliikennelaki ja säädökset sillä tasolla, että turvavyön ja lasten kokoon nähden oikeiden turvaistuinten käyttöön on velvollisuus.

sellaisen kuskin kyytiin, joka ei tunnetusti käytä turvaistuinta. Eli jos vaari ajaa kolarin ja lapsi loukkaantuu vakavasti, koska ei ole turvaistuimessa, syy on tietysti sekä vaarin että vanhempien, jotka ovat itse laiminlyöneet lapsensa turvallisuuden antamalla lapsensa turvaistuimettomaan kyytiin.

turvaistuinta, niin vastuu on kyllä ihan SINUN ja miehesi, kun kerran olette sanomisista huolimatta toistuvasti päästäneet lapsenne ilman valvontaa heidän luokseen. Minä en päästäisi lastani omien vanhempieni luokse ilman että heidän autossaan on turvaistuin kiinnitettynä.

Ei mekään olla kertaakaan jätetty lapsia pidemmäksi aikaa hoitoon ilman turvaistuimia. Mutta jos menemme itse esim. asioilla käymään ja jätämme lapset siksi aikaa vanhemmilleni, niin emme ole sen 2-3 tunnin takia alkaneet istuimia vaihtamaan autosta toiseen ellei ole ollut puhetta että ovat jonnekin menossa. Mutta sitten onkin yhtäkkiä tullut asiaa kauppaan (jonne pääsisi kyllä kävellenkin) tms. ja on "pitänyt" käydä autolla ilman istuimia. Tai mökillä ollessa istuimet on jo irrotettu vanhempieni autosta kun olemme menossa iltapäivällä heitä hakemaan kotiin, mutta sitten onkin pitänyt lähteä viemään roskia tms. eikä istuimia ole laitettu takaisin kiinni.

Tiedän, että jos jotain olisi sattunut/ sattuisi, varmasti syyttäisin niin itseäni kun vanhempianikin. Toisaalta kuitenkin ymmärrän heitäkin, silloin kun itse olen ollut pieni ei takapenkeillä ollut edes turvavöitä (ja hengissä ollaan...)! Mitenkään en heidän käytöstään hyväksy, mutta jos vaihtoehtona on pistää välit poikki niin siihenkään en tämän takia rupea. Onneksi lapset ovat kohta sen verran isoja etteivät enää välttämättä istuimia tarvitsekaan :-) Kyse ei siis ole mistään kaukaloikäisistä...