Erityiskoulu vai normaali+avustaja

vastaan, vaikka meidän poika on vasta eskarissa ja meillä ihan sama pähkäily menossa ekaluokkaa varten.

meidän pojalla ongelmat ovat ihan samat kuin nuo, mitä kuvailit lapsellasi olevan. Koska ongelmat ovat juuri tehtävien ymmärtämisessä ja niiden itsenäisessä tekemisessä, meille on " tiukasti" psykologin toimesta ehdotettu erityiskoulua. No, kunnassamme tilanne on se, ettei omaa avustajaa enää saa ja kouluavustajat ovat kaikkien luokkien yhteisiä jotka vuorottelevat luokissa eri oppiaineissa. Meille avustaja ei ole siis vaihtoehto. Jos poikaimme jää tavalliseen kouluun, hän voi käydä erityisopettajan luona niissä aineissa joissa ongelmia tulee.

Kun teillä ollaan vasta menossa eskariin, on varmaan parasta odotella mitä tuleva vuosi tuo tulessaan. Minusta lapset kehittyvät paljon puolessakin vuodessa, joten voihan olla, ettei teidän tarvitse noita asioita sitten koulua varten edes miettiä jos lapsella ei ole muita ongelmia.

Itsekin kuulisin mielelläni noita kommentteja erityiskoulusta. Kannataa varmaan myös selvittää, kuinka helposti avustajia luokkaan saa, se ei kuulemma ole aina helppoa.



Uudenvuodentoivotuksin: Erkka

Oletko lukenut kirjan " Kaikille avoimeen kouluun" ?

http://www.cec.jyu.fi/julkaisut/erityiskasvatus/kaikille.htm



Jos päädyt normaaliin kouluun, kannattaa pyytää opettajaa lukemaan tuo kirja etukäteen. Siitä saavat sekä opettaja että vanhemmat hyviä vinkkejä integroinnin toteuttamiseen. Myös integroinnin edut tulevat voimakkaasti esille.



Haluatko valmentaa lastasi erityiselämään vai elämään muiden kanssa? Riippuu varmaan vamman vakavuudesta, mutta ilmeisesti se elämänpituinen integrointi onnistuu paremmin, jos lasta ei ole eristetty muista kouluiässä.



Kannattaa myös käydä tutustumassa erityiskouluun ja opettajiin hyvissä ajoin, ehkä siitä saa pohjaa omille päätöksille. Erityisopettajat tyypillisesti näkevät erityisluokat parhaina vaihtoehtoina erityislapsille Myös lähikouluun kannattaa tutustua - ehkä siellä on joku opettaja, joka on innostunut ottamaan erityislapsen luokalleen.

Meillä vanhempi lapsista aloitti koulunkäynnin normalilla luokalla, vaihtoehtona olisi ollut naapurikunnassa dysfasialuokka. Luokalla on 15 oppilasta ja opettajan lisäksi kokoajan avustaja läsnä, luokalla myös toinen lapsi joka tarvitsee avustajaa. Erityisopettajan tunneilla käy 1-2 kertaa viikossa ja tarvittaessa tukiopetuksessa. 2. luokka on nyt menossa ja näillä tukitoimilla on mennyt hyvin, vaikka alku pelottikin. Ongelmia on meillä juuri ohjeiden vastaanottamisessa ja tehtävien alkuun saamisessa, mutta poika on hyvä katsomaan ohjeita vieruskaverilta, tehden kuitenkin tehtävät itsenäisesti tai sitten opettaja tai avustaja varmistaa että ohjeet on ymmärretty.



Nuorempi lapsista (myöskin dysfasia) aloittaa eskarin ensi syksynä ja kun koulun aloitus tulee ajankohtaiseksi niin luulen että päädymme samaan ratkaisuun. Näillä näkymin luokkakoot ovat saman suuruisia ja koulussa on oma erityisopettaja ja päiväkodista siirtyy avustaja lasten mukana kouluun. Saman ikäisiä (-01 syntyneitä) poikia on päiväkotiryhmässä integroituna 5 ja pk:ssa toimii oma elto.

Vielä parempi olis pienryhmä normaalissa koulussa jossa 6-7 oppilasta jos mahdollista sellaiseen. Meidän 7 vuotias lapsella on samoja ongelmia. On nyt ekaluokkalainen ja pienryhmässä. Hyviä arvosanoja saanut ja saa siellä tarvittavan avun.

että isoon luokkaan on vaikea saada avustaja. Helpompi saada pienryhmään avustaja joka auttaa kaikkia. Isommassa ryhmässä on se pelko tulla kiusatuksi. Erityisluokkaan en laittaisi.

Minua jäi kiinnostamaan, miksi et laittaisi erityisluokkaan?

omalla pojallani on myös oman toiminnan ohjauksen vaikeuksia. Hän on yleisopetusta antavassa erityisluokassa jossa on kuusi samantapaisista oppimisvaikeuksista kärsivää oppilasta, opettaja ja avustaja. Luokalle pääsy oli todellinen lottovoitto, en voisi kuvitella parempaa. Integrointia on paljon, esim liikunta, kuvaamataito ja englanti ovat yhteisiä toisen rinnakkaisluokan kanssa.



Erityisluokista on paljon ennakkoluuloja, ne yhdistetään helposti vieläkin " tarkkailuluokkiin" vaikka nykyään on enemmänkin kyse pienryhmäopetuksesta, jossa erityistä tukea tarvitsevalle oppilaalle luodaan oppimisympäristö josta on lapsen kehitykselle eniten hyötyä.

Ei erityisluokissa sinänsä vikaa olekaan. Vikaa on, jos ne ovat joidenkin, lähinnä koulumaailmassa toimivien henkilöiden mielestä se ensisijainen tai jopa ainoa vaihtoehto tietyntyyppisille erityislapsille. Olisiko Suomi niin poikkeava muista maista, joissa on todettu integrointiratkaisujen usein toimivan paremmin kuin erityiskoulujen/luokkien?



Syitä integraatiolle:

- Jos lopullinen tavoite on yhteiskunnallinen integraatio, miten kouluaikainen eristäminen auttaisi tässä?

- Lapset, jotka oppivat mallista (eivät kaikki!), saavat tavallisella luokalla enemmän tavallisia malleja

- Muiden suhtautuminen: jos erityislapsia ei ole omassa luokassa, on helppo olla ennakkoluuloinen.



Syitä erityisluokalle on tietysti myöskin. Riippuu lapsesta ja perheestä, mitä pidetään tärkeänä. Suomessa on harvinaisen paljon toisista eristävää opetusta, muualla annetaan useammin resursseja integraatioratkaisuihin.

MuuMyy:

- Jos lopullinen tavoite on yhteiskunnallinen integraatio, miten kouluaikainen eristäminen auttaisi tässä?

En oikein ymmärrä mainintojasi " eristämisestä" . Keskimmäisemme on mm. hyvätasoinen autismi, lisäksi hänellä on psyykkisiä oireita ja kielellisiä vaikeuksia. Hän aloitti syksyllä koulunsa lykkäysvuoden jälkeen autisti- ja aspergerlasten luokassa, jossa on yhteensä kuusi lasta kaksoisluokassa -- siis kolme lasta per luokka-aste. Tässä pikkuluokassa on erityisluokanopettaja ja kaksi avustajaa.

Tällä järjestelyllä poikani on juuri oppimassa lukemaan ja matematiikka sujuu hyvin. Tunnen hänet niin hyvin, että normaalikokoisessa luokassa (vaikka kuinka olisi avustaja) hän opettelisi vielä kirjaimia. Lapseni ei ole " eristettynä" ; hän käy koulua erityisluokalla, mutta viettää välitunnit, liikuntatunnit ja osan muistakin tunneista (mm. taideprojekteista ja juhlavalmisteluista) muiden ekaluokkalaisten kanssa. Jos asiat etenevät samaa rataa, integrointia voidaan lisätä myös muiden aineiden osalta. Tämän lapsen kohdalla olennaista oli saada koulunkäynnille sujuva aloitus ja onnistumisen kokemuksia oppimisen pohjaksi.

- Muiden suhtautuminen: jos erityislapsia ei ole omassa luokassa, on helppo olla ennakkoluuloinen.

Periaatteessa olen tästä samaa mieltä, mutta kun näkee, miten integrointia *käytännössä* Suomessa toteutetaan, olen taipuvainen pitämään erityisluokkia ja -kouluja varsin usein parempana vaihtoehtona. Valitettavasti joissakin kaupungeissa (kuulemma mm. Jyväskylässä) ollaan jo ajamassa alas erityisluokkia, koska integrointi on nyt taas niin kovassa huudossa.

Kuopukseni on heikkonäköinen ja hänellä on lisäksi harvinainen neurologinen sairaus, joka aiheuttaa varsin vaikeita toiminnallisia ongelmia. Hänen kohdallaan alkaa jo näyttää epätodennäköiseltä kovin itsenäinen elämä myöhemmässä vaiheessa, mutta koska mm. kognitiivisia kykyjä on paljon, hänelle toivotaan nyt pienluokkaa -- erityiskoulussa, jossa luokalla on 8 oppilasta. Monilla erityisluokilla käydään koulua normaalioppimäärän mukaan tai vain osa aineista mukautettuina. Tällaisilta luokilta pystyy siirtymään " normiluokkaan" , jos resurssit riittävät.

jos esim sosiaalisista peloista kärsivät as-lapsi pamautetaan suoraan 30 lapsen luokkaan " koska integraatioon pyritään kuitenkin jossain vaiheessa" voitte kuvitella mitä tuhoa se saa aikaan jos lapsi ei ole valmis. Erityisluokka on lapsen hyväksi rakennettu, sen tarkoitus ei ole eristää vaan turvata oppimisrauha. Itse ajattelen, että erityisluokkalaiset ovat monella tapaa etuoikeutettuja, koska he saavat niin paljon aikaa ja tukea oppimiseen kuin tarvitsevat.



Itse olen havainnut, että nimenomaan kouluissa joissa on erityisluokkia ilmapiiri on paljon suvaitsevaisempi ja kiusaamiseen puututaan herkemmin kuin taviskouluissa. Erityisoppilaiden integrointi kasvattaa myös tavallisia oppilaita sietämään erilaisuutta osana arkipäivää.

Ei erityisluokassa mitään vikaa ole. On meillä yksi lapsi erityisluokassakin. Se että miksi en toistaki lasta laittanut erityisluokkaan on se että meidän toinen lapsella ei ole mitään sairautta takana esim. autismia yms. Monessa erityisluokassa oppilailla on joku sairaus takana ja kun ajattelee saako lapseni kavereita erityisluokalta. No varmaan saa mutta eivät välttämättä ole samalla " aaltopituudella" eli tarkoittaen lähinnä samalla kehitysasteella. vaikea vastata mutta toivon mukaan joku edes tajuaisi mitä tarkoitan. siksi laitoin toisen lapsen pienryhmään normaaliin luokkaan jossa on saman ikätasoista seuraa ja saa paremmin apua kuin esim. jos olisi isossa luokassa. Erityisluokkaki on hyvä vaihtoehto.

Olenko ymmärtänyt, että teillä muilla lapsenne erityisluokka on kuitenkin samassa koulussa missä nk. tavanomaisetkin luokat on? ( siis " normaalikoulu" ).

Meillä ehdotettu muoto on erityiskoulu, siis aivan eri paikassa kun lapsemme nykyinen eskari on. Me emme miettisi yhtään jos lapsen erityisluokka olisi samassa koulussa missä hän nytkin on. Meillä kuitenkin erityisluokka tarkoittaisi erityiskoulua kunnan eri laidalla ( = taksikuljetus).

Mielenkiintoista seurata tätä keskustelua koska meillä on koulumuotopäätös kevään aikana tehtävä. Integraatio- ja inkluusiokeskusteluihin en osallistu - myönnän olevani liikkeellä täysin subjektiivisella tasolla eivätkä isot linjaukset tai periaatteet nyt jaksa nostattaa ( myönnän joskus opiskeluaikanani kiihtyneeni ko. asioiden tiimoilta - eipäs ollut omaa erityislasta silloin tiedossa ; ) )

Hyvä ketju, jatkattehan keskustelua.

kuin missä muutki ovat. Eli normaali koulu ja erityisluokka samassa rakennuksessa eri siivessä. Siksi sanoin tämän alueen koska kunnassa on toinen erityisluokka kirkonkylällä.Tämän alueen asukkaat ovat noin puoli vuotta sitten saaneet oman erityisluokan vähän lähemmäksi omaa taloa että ei tarvisi niin kauaksi kotoa lähteä noin 7km päähän. Se sopimus tehty kunnan kanssa vuodeksi, joten toivon mukaan saavat jatkaa täällä jatkossaki. Täällä kun on niin paljon erityislapsia ollut että siksi ovat päätyneet omaan luokkaan. Mitä itse olen seurannut erityisluokan oppilaita niin kaikilla on kuitenki joku sairaus, esim. cp-vamma, autismi jne takana. Täällä kun on laitettu erityisluokka kahteen eri ryhmään. Lievemmät tapaukset yhteen ja vähän vaativammat lapset toiseen ryhmään. Mitä meillä lapsi on siinä lievemmässä ryhmässä niin siinäki on koko ajan valvottavia lapsia jotka karkailee yms niin kuin meidänki lapsi karkailee. tuntui kaukaiselta ajatukselta laittaa toinen lapsi sellaiseen luokkaan joka ei ulkopuolisen silmin eroa terveestä lapsesta ollenkaan. Tällä hetkellä hänellä ei mene terapioita ollenkaan vaan saa tarvittavan avun pienryhmästä. Hänellä aiemmin mennyt puhe ja toimintaterapia. Erityisopettajan luona tarvittaessa käy että edistyis äidinkielen osalta että kohta oppis lukemaan. Itse olen ollut tyytyväinen tähän ratkaisuun.

piipiliisi:

Itse olen havainnut, että nimenomaan kouluissa joissa on erityisluokkia ilmapiiri on paljon suvaitsevaisempi ja kiusaamiseen puututaan herkemmin kuin taviskouluissa. Erityisoppilaiden integrointi kasvattaa myös tavallisia oppilaita sietämään erilaisuutta osana arkipäivää.

Tämän olen itsekin havainnut. Tosin tiedän ainakin yhden koulun, jossa erityisluokat ovat omassa siivessään, eikä käytännössä oppilaiden välillä ole juuri lainkaan spontaania kanssakäymistä: yhteisiä tunteja vain pari viikossa, ruokailut oman erityisryhmän kanssa avustajien läsnäollessa, välitunneilla avustajat aina mukana. Monissa kouluissa taas tahtoa löytyy paljon enempään, ja silloin tuloksiakin syntyy.

Ne koulut, joissa tiedän toteutettavan integraatiota muutenkin kuin erityisluokissa, on ilmapiiriin suhtauduttu vieläkin huolellisemmin. Siellähän erityislapset ovat toisten luokkakavereita, jatkuvasti periaatteessa alttiita kiusalle, jos siis asiaan ei olla ennalta paneuduttu. Toisaalta siellä myös on paljon todennäköisempää spontaanien ystävyyssuhteiden muodostuminen tavislasten kanssa kuin hyvässäkään erillisessä luokassa.

Minä en näe periaatteessa mitään syytä, miksi oma erityiseni pitäisi eristää ikätovereistaan. Käytäntö voi olla toinen: jos opettaja ei välitä, jos koulu ja rehtori ei välitä, jos lapselle kuuluvat resurssit käytetään muuhun, niin silloin tietysti löytyy paljonkin syitä eristää lapsi omiensa pariin.

vamppu:

Monilla erityisluokilla käydään koulua normaalioppimäärän mukaan tai vain osa aineista mukautettuina. Tällaisilta luokilta pystyy siirtymään " normiluokkaan" , jos resurssit riittävät.

Yleensä eivät riitä, koska rima asetetaan niin korkealle ja koska usein (ei aina) erityisopetuksessa tavoitteet ovat normaaliluokkia pienemmät, vaikka teoriassa olisivat samat. Miksi pitäisi asettaa rimaa mihinkään ja kysellä lapsen resurssien riittävyyttä? Miksi lapsi saa opiskella toisten kanssa, JOS hän ja perhe sitä haluaa, JOS hän ei kohtuuttomasti häiritse toisia, ja JOS hän kykenee edistymään edellytystensä mukaisesti kun tarvittavat tukitoimet tuodaan luokkaan?

MuuMyy:

vamppu:Tällaisilta luokilta pystyy siirtymään " normiluokkaan" , jos resurssit riittävät.

Yleensä eivät riitä, koska rima asetetaan niin korkealle ja koska usein (ei aina) erityisopetuksessa tavoitteet ovat normaaliluokkia pienemmät, vaikka teoriassa olisivat samat. Miksi pitäisi asettaa rimaa mihinkään ja kysellä lapsen resurssien riittävyyttä?

En tarkoittanut sitä, että lapsi saavuttaa akateemiset tavoitteet, vaan sitä, *pystyykö* hän toimimaan ryhmässä, jossa on 20 lasta. Meidän keskimmäisemme ei tällä hetkellä pysty -- mahdollisesti muutaman vuoden päästä pystyy, jos kehitys jatkuu tällaisena. Tällä hetkellä iso lapsiryhmä estäisi hänen oppimisensa erittäin tehokkaasti (olen kuitenkin sitä mieltä, että koulussa pitäisi pystyä oppimaan oman tason mukaisesti).

Miksi lapsi saa opiskella toisten kanssa, JOS hän ja perhe sitä haluaa, JOS hän ei kohtuuttomasti häiritse toisia, ja JOS hän kykenee edistymään edellytystensä mukaisesti kun tarvittavat tukitoimet tuodaan luokkaan?

Ei kai siitä kyse ollutkaan, että lapsi ei *saisi* opiskella toisten kanssa, jos perhe niin haluaa, vaan siitä, mikä ratkaisu on paras (ja erityisluokkien ja integroinnin hyvistä ja huonoista puolista). Ei kai kukaan tässä keskustelussa ole ollutkaan estämässä integrointia, vaan kertonut omista kokemuksistaan ja oman perheensä tilanteesta?

vamppu:

Ei kai kukaan tässä keskustelussa ole ollutkaan estämässä integrointia, vaan kertonut omista kokemuksistaan ja oman perheensä tilanteesta?

Totta, anteeksi kun kirjoitin ärhäkästi. Johtuu siitä, että Suomessa ei kuitenkaan integraatio yleensä ole tarjottuna vaihtoehtona, vaan vähänkin " vaikeammat" tapaukset kuuluvat ilman muuta erityisluokalle - näin kai useimmissa kunnissa (?). Tätä minä siis kyseenalaistin, en sitä, etteikö erityisluokka olisi monessa tapauksessa loppujen lopuksi se paras ratkaisu.

Koska Suomessa erityisopetus järjestetään yleensä erityisluokissa, on monia vanhempia, jotka eivät edes osaa pohtia muuta. Osoituksena, että on sopeutunut lapsen vammaan, on hyväksyttävä standardiratkaisut. Ne, joiden mielestä integrointi sopisi lapselle paremmin, saavat herkästi kuulla kieltävänsä lapsen vamman. Myös ne vanhemmat, jotka ovat valinneet erityisluokan, herkästi tuomitsevat ne, jotka eivät halua sitä valita.

Vielä siitä avustaja-asiasta: joskus saattaa oma avustaja normaaliluokassa olla eristävämpää kuin erityisluokka. Sitäkin voi pohtia oman lapsen kohdalla, onko parempi olla yksi kuudesta, joita yhteinen opettaja opettaa, vai ainoa luokallaan, joka tekee kaiken aina kahdestaan avustajan kanssa. Tässä voisi olla yksi esimerkki tapauksesta, jolloin itse laittaisin lapseni mieluummin erityisluokalle.

lapsi jos muut lapset on erinlaisia. Siis tarkoitan sitä että jos on kyseessä terve lapsi (lähinnä jolla ei ole sairautta esim.autismia takana) vaan hänellä ongelmana vain kuuntelu, ohjeiden ottaminen vastaan, puheongelmaa. Käyttäytyy päälle päin normaalisti että muut vieraat ihmiset eivät tiedosta näitä ongelmia. Kaikki vapaa-ajat leikkii muiden terveiden lapsien kanssa. Kannattaako laittaa sellaiseen luokkaan sellaista lasta jossa kavereina on esim. autismilapset jotka eivät kehitykseltään ole samassa viivassa vain sen takia että saa sieltä tarvittavan avun. On myös muitaki ratkaisuja ja saa varmasti sen saman hyvän opetuksen ja myös sitten kaveritki on sellaisia jotka on samalla viivalla eli kehitykseltään samalla asteella. Kyllä se yksi ratkaiseva asia on myös sekin että ei ole liian erilaiset oppilaat.

muuhun tukitoimiin. Kaikissa kunnissa kun ei ole pienryhmiä tarpeeksi tarjolla ja kaikki ei pärjää isossa ryhmässä. Ja isoon ryhmään vaikeampi saada avustaja. Mutta en mä heti ens sijaisesti laittaisi erityisluokkaan ennen kun kuulee kaikki vaihtoehdot.

avauksen tehneen äidin lapsella on erityispiirteitä, jonka vuoksi tarvitaan tukitoimia - ei normaaliuden kriteeri täyty vaikka olisikin ulkoisesti normaalin näköinen tai olisi " normaaliälyinen" . Erityisluokkaa käy monenlaisia lapsia eikä luokalle pääsy edellytä ulkoisia " tunnusmerkkejä" . Myöskään ulkoisia erityispiirteitä omaavia ei laiteta erityisluokille vain ulkonäkönsä vuoksi. Oma tyttöni on puheen ja yleisen henkisen kehityksen alueella vaikeasti vammainen vaikka asia ei näy mitenkään ulkoisesti. Ulkonäkö, kehitysvaikeudet ja kehitystaso eivät kulje käsi kädessä. Lapset ovat joustavampia sopeutumaan erilaisuuteen kuin aikuiset: erilaisen lapsen läsnäolo ei tartuta erityispiirteitä eikä normaali lapsi taannu vaikka istuisikin kehitysvammaisen lapsen vieressä.



Pieni huomio siihen, että oma poikani leikkii mielellään oman luokkansa oppilaiden kanssa, koska he ovat niin samanlaisia: kiinnostuksen kohteet ovat samanlaisia ja lapset tuntevat toistensa erityispiirtet eivätkä niin takerru pieniin outouksiin mitä leikkiessä saattaa tulla vastaan. Kuitenkin pihalla oppilaat ovat muiden luokkien mukana välitunneilla ja leikkivät myös integraatiotuntien aikana tutuiksi tulleiden tai naapuritalojen lasten kanssa. En ole koskaan kokenut luokkajärjestelyä eristämisenä vaan oppimisrauhan turvaajana ja riittävän aikuisen tuen takaajana.



Haluaisin korostaa, että erityisluokka ei ole mikään sivuraide, jolle laitetaan kun nähdään että lapsi ei pärjää normaalikokoisessa luokassa. Lievistä ongelmista kärsivät oppilaat seuraavat samaa yleisopetuksen kaavaa kuin tavallisillakin luokilla, eikä esim ala-asteen käyminen erityisluokalla vaikeuta millään tavalla myöhempää koulu-uraa.



Kumpi asia on arvokkaampaa: että vanhemmat saavat hampaat irvessä lapsen tavalliselle luokalle jossa hän nippa nappa pärjää joissain nurkassa avustajan kanssa, vai se , että lapsi saa erityisluokalla tarpeidensa mukaista/muotoista opetusta, aikaa työskentelyyn, asiantuntevaa tukea ja erityisesti enemmän aikuisen aikaa mihin tavallisella luokalla koskaan pystytään?